Maria Peura: Antaumuksella

Peura, Maria.
Antaumuksella keskeneräinen. Kirjailijan korkeakoulu. (Teos, 2012)


Antaumuksella keskeneräinen oli helppo ja nopea lukea. Se oli mielenkiintoinen ja innostava. Mielenkiintoa pitää yllä ajatus keskeneräisestä Maria Peurasta keskeneräisen kirjan tai tarinan sijasta. Mielestäni Maria Peura kirjailijana todistaa tällä kirjallaan ainakin itselleen olevansa erityisen erityinen mutta keskeneräinen tapaus.

Maria Peura Kemissä 28.1.2012.

Kirjaa lukiessani koin, että en ollut osa kirjailijan tarinaa. Sen sijaan tunsin olevani kanssalukija, jopa kanssakirjoittaja, joka jakoi Maria Peuran kanssa asioita, kokemuksia, paikkoja, tunnelmia...Eikä kirjailija tuntunut vaikeaselkoiselta ammattikirjoittajalta vaan ihmiseltä, joka oli päättänyt julkistaa joitakin kirjoittamiseensa ja muuhun elämäänsä liittyviä muistoja ja tapahtumia, kokemuksia, paikkoja, ja tunteitakin.

Kun luin Maria Peuran tekstiä, tuli monesti tunne: "Tuon osaisin, tuohon pystyisin, tuon ymmärrän!" Löysin itseni kerran jopa omasta Sieppijärven kansakoulustani. Ensimmäisen luokan opettajani oli niin kutsuttu ihana opettaja, kiltti ja kaikkea. Muistan, kuinka helppoa koulunkäyntini silloin oli. Ja muistan, kuinka opettajan työtä seuratessani usein ajattelin: "Tuon minäkin osaisin tehdä, ja tuon."

Kirjan julkistamistilaisuudessa Pohjois-Suomen Kirjailijapäivillä Kemissä, kustannustoimittaja kiitti Maria Peuraa rohkeaksi. Toimittaja kertasi lyhyesti teatterikorkeakoulun lehtorin, Outi Nyytäjän kokemuksen. Nyytäjä oli menettänyt silmäripsensä luettuaan Antaumuksella keskeneräinen -kirjan lähtökohtana olleen Maria Peuran opinnäytetyön "Kirjoittaessani olen hän".

Maria Peuran kirja kuitenkin on mielestäni raapaisu erinomaiseksi kiitetystä opinnäytetyöstä. Näin tyydyn arvioimaan kirjan oman lukukokemukseni perusteella. Vääjäämättä odotin kirjalta enemmän. Ehkä syynä oli juuri se, että mielestäni kirjaa myydään mielikuvilla, jotka eivät liity tähän teokseen vaan opinnäytetyöhön.

Kirja sai minut pohtimaan, mikä merkitys kirjailijalle on ollut niillä ratkaisuilla, joissa hän puhuttelee joitakin asioita niiden oikeilla nimillä.  Hän puhutteli nimeltä paikkakuntia, kuten esimerkiksi Raanujärvi ja Berliini, Porvoo ja Tampere. Hän kuvaili tarkasti kotinsa sijainnin suhteessa lapsuutensa perhepäivähoitajan kotiin. Olen vuosikymmenien ajan viettänyt kesät ja lomat Raanujärvellä. Tuntuihan se hyvältä lukea, että kirjailijakin viihtyy saman järven rannalla. Mutta...mitä, jos ilkeä perhepäivähoitaja olisikin ollut isoäitini ystävä?

Olen varma, että Maria Peura ei ole tarkoittanut kirjaansa puhkiselitettäväksi tai lokeroitavaksi. Hän on tehnyt syvällisen kirjoittamismatkan, ja lopputuloksena on Leena Krohnin sanoin "yritys ymmärryksen avaamiseksi ihmisen selittämättömyydelle." Antaumuksella keskeneräinen on mielestäni kirja, joka aukeaa vain ymmärryksen tasolla. Kirja ei ole oppikirja tai opas, jota kirjailijaksi aikova tarvitsee. Täytyy olla erinomaisen kokenut, monenlaista tekstiä tuottanut ja täytyy olla olemassa syvä suhde kirjoihin ja tarinoihin, jotta tästä kirjasta on apua oman itsen ymmärtämiseen. Mielestäni Maria Peuran kirja on selittämättömän hyvä, ikään kuin juuri minulle kirjoitettu teos. Kiitos siitä!

                                                               "Hyviä lukuhetkiä!"