Sofi Oksanen. Puhdistus. (WSOY, 2008)

"Lintukotonsa hyljänneille"

Olen saanut Puhdistuksen lahjaksi jouluna 2008. Tein siihen aikaan Kirjapäiväkirjaani muistiinpanoja lukukokemuksistani, kunnes kirjani hävisi. Riemukseni löysin päiväkirjani muutama viikko sitten. Muistot ja mielipiteet, jotka nyt kirjaan blogiini, perustuvat 2008-2009 tekemiini merkintöihin kirjasta Puhdistus.

Ensimmäisen kerran luin kirjan läpi heti joululoman 2008 aikana. Elämys ei ollut kaksinen. Toisen kerran luin tarinan loppiaisen 2009 jälkeen; syystä, että ensimmäistä lukukokemusta vaivasi tunne, että tämä kirja on luettava toiseen kertaan. En millään tahtonut saada otetta tarinasta. Sielunmaisemastani ei löytynyt maamerkkejä, joihin tarina olisi kiinnittynyt.

Ensimmäisellä kerralla vain ihmettelin: "Tällainenko on palkittu kirja! Mutta mikä on tarinan ydin?" Toinen lukukerta puolestaan jo auttoi ymmärtämään kirjan ympärillä olevaa kohua. Toisella lukukerralla samastuin eniten tarinan henkilöiden sijasta kirjailijaan. Muistan miettineeni, että näin siis kirjoittaa hyväksi kehuttu kirjailija...

Kirjapäiväkirjassani olin miettinyt vastausta kysymykseen, mitä kirja opetti. Tarina oli opettanut minulle jotakin likaisuudesta ja siitä, että elämä ei ole vain tässä ja nyt - kaikki vaikuttaa kaikkeen. Olin lukiessani saanut jostakin mielikuvan "keisarin uusista vaatteista". Olin löytänyt tarinasta myös hyviä teemoja, kuten itsensä häivyttämisen. Mielestäni tarina oli antanut aineksia videotaiteeseen ja pornofilmeihin.

Tarina piti sisällään toivon sijasta toivottomuutta: sisaruskateus, salaisuudet, kiusaaminen, pettäminen ja kavaltaminen. Suojelua, suoraan puhumista ja silmiin katsomista olin mietiskellyt niin ikään. Toisen lukukerran jälkeen olin löytänyt jo enemmän aineksia myös niin sanottuun hyvään elämään.

Puhdistus on kirja, joka on vaikuttanut aika lailla elämänkulkuuni. Tähän mennessä olen lukenut kirjan kahteen kertaan ja nähnyt yhden teatteriesityksen. Ja teatteriesitys Haukiputaan Teatterikuopalla 14.1.2012 - se todellakin vaikutti minuun; esitys oli hieno, se avasi tarinan kirjaa paremmin. Tekisi mieli sanoa, että Raija Päkkilän ohjaama Puhdistus oli kirjaa parempi kokemus, koska se puhutteli tehokkaammin. Osansa kiitoksistani saa näytelmän hyvin tehty käsiohjelma, joka kiteytti tarinan viestin Sofi Oksasen sanoin: "  "Seksuaalinen väkivalta ei ole seksiä, vaan väkivaltaa."

Kirja on vaikuttanut ainakin yhteen ihmissuhteeseeni. Tammikuussa 2009 kirjoitin eräälle ystävälleni viestin: "Olen aivan hämmennyksissäni täällä kirjojeni kanssa. Sielunmaisemastani ei kerta kaikkiaan löytynyt koloa Oksasen Puhdistukselle. En käsitä tarinan kauneutta, rumuutta; vain ajankohtaisuuden. En kokenut elämystä, ei tuntunut missään. Pakko lukea toiseen kertaan - sen verran hyvä se oli! Lipsonin Kosmonautti sen sijaan tuntui joltakin, vissiin tuo Murmanski sen verran lähempänä, ja lumienkelit."

Seuraavana päivänä sain vastauksen tervehdykseeni. "Minun sielunmaisemaani se Puhdistus istui kyllä täydellisesti. Sielunmaisemani taitaa olla paljon rosoisempi kuin sinulla. Niin käy kun hylkää lintukodon ja kohtaa suuren maailman. Ja lisäksi olen keskustellut paljon venäläisten kanssa Virosta, ja tiedän, mitä he ajattelevat yhä vielä tänä päivänäkin. Ymmärrän Oksasta ja ihailen, miten nuori nainen osaa kirjoittaa kuin vanha ja kaiken kokenut. Reipasta tammikuuta!"