Pohjoismainen kirjastoviikko Kolarissa 13.-19. 2017.
Tänään on marraskuun 3. päivä 2017. Eilisessä Kolarin kunnan tiedotteessa luki näin.
Maanantaina 13.11.2017 klo 19.00 on Iltahämärissä - ääneenlukutapahtuma kirjastolla.
Luetaan ote Ulla Lundbergin kirjasta Jää suomeksi ja ruotsiksi.
Järjestää kirjasto sekä Pajalan ja Kolarin Pohjola-Norden -yhdistykset.
KIRJAILIJA:
Ulla-Lena Lundberg.
TEOS:
Suureen maailmaan. Toinen painos 2015. Ruotsinkielinen alkuteos Stora världen, 1991.
KUSTANTAJA:
Gummerus Kustannus Oy, Helsinki.
KÄÄNTÄJÄ:
Leena Vallisaari
Tämän teoksen lainasin sattumalta kirjastoreissullani. Tunnistin kirjailijan ja hämmästyin, kuinka monta vuotta olikaan kulunut alkuperäisteoksen julkaisuvuodesta suomennoksen julkaisuun - peräti 24 vuotta. Uskomatonta! Nytkö vasta me suomenkieliset lukijat alamme käsittää, mikä merkitys merenkululla ja kauppalaivastolla on ollut suomalaiseen elämänmenoon? Vai mikä lie se uni, johon olimme vaipuneet 24 vuodeksi?
Pidän teoksesta hyvin paljon, ja minun oli vaikea suostua palauttamaan kirja kirjastoon. Pidin Lundbergin Suuresta maailmasta erittäin paljon, ja se puhutteli minua monin tavoin.
Lundberg esimerkiksi kuvaa Eskilsin Leonirdia monen perheenjäsenen tai kyläläisen näkökulmasta niin upeasti, että löydän Leonardista yhden pienen koululaiseni. Olen erityisesti tänä syksynä osoittanut tätä pikkupoikaa sormellani yhden jos toisenkin kerran syystä, että koululaiseni "kuuluttaa itsestään sellaisia asioita, jotka olisi paras pitää sisällään".
Näin kirjailija kuvailee Leonardia tämän nuoren sukulaisen, Ragnarin, suulla.
- Naimisiinmenoni ansiosta sain koko liudan hauskoja sukulaisia. Kukaan heistä ei ole niin omalaatuinen kuin Leonard ja meistä tulee oikein ystävät. Pohdiskelen häntä paljon, se minun täytyy myöntää. Miten ihminen voi elää 50-vuotiaaksi alistumatta tavoille, jotka ovat kirkkoa ja uskontoakin vahvempi voima? Minun mielestäni Leonardilta puuttuu kokonaan yksi inhimillinen ominaisuus, ja se on teeskentelyn taito.
- Hän puhuu silloin, kun pitäisi olla hiljaa, ja kuuluttaa itsestään sellaisia asioita, jotka olisi paras pitää sisällään. Sitä paitsi minulle on arvoitus, kuinka niin paljon lukenut ja niin syvällisiä ajatuksia ajatellut mies voi kysyä viattomasti neuvoa minulta, joka olen kaksikymmentä vuotta nuorempi enkä ole lukenut enkä opiskellut mitään.
Ragnar siis onnistui kirjailijan avustuksella pukemaan sanoiksi senkaltaisen poikkeavan käyttäytymisen, johon olin koulussa kiinnittänyt huomiota. Olin miettinyt, miten selitän ja miksi pieni koululaiseni ei opi tapoja. Nyt uskallan jo sanoa: - Hmm, miksei...Mitäpä jos tällä lapsella ei ole teeskentelemisen taitoa? Mitäpä, jos hän ei koskaan opikaan teeskentelemään. Mitä jos kaikki työpaikkojen narrit ja pellet eivät olekaan tyhmiä tyhjännaurajia, vaan he ovat niitä, joiden yksi lahja on pystyä vastustamaan tapoja ja muita kirjoittamattomia sääntöjä.
Toinen esimerkki Lundbergin loistavasta ihmiskuvauksesta on seuraava.
-Yhdessä kesässä ehtii saada tällaisia luottamuksellisia tietoja, ja Leonard on minun mielestäni parempi kuin elokuvat. Hänellä on valtava varasto tarinoita kerrottavanaan. Niitä hän kehrää kokoon sillä aikaa, kun toiset yrittävät oppia jonkun työn. Vaikka minä olen käynyt Afrikassa ja guanosaarilla ja Chilessä ja Argentiinassa ja Australiassa, minulla ei tunnu olevan sieltä mitään kerrottavaa. Se on jotenkin epätodellista, sillä todellinen elämä on täällä kotona. En osaa selittää sitä Leonardille, vaikka voin hyvin kuvitella, miten vuolaasti hän itse sitä selittäisi. Ei auta muu kuin myöntää, että olen toista sorttia.
Itse olen toinen näistä kertojista. Olen käynyt siellä ja täällä, Kiinassa ja Meksikossakin. Minulla vaan ei tunnu olevan sieltä mitään kerrottavaa. Käynnit tuntuvat melkein epätodellisilta ainakin siihen asti, kunnes joku toinen Kiinaan lähtijä muistaa: "Ai, niin! Te olettekin siellä jo käyneet." Minusta käynnit siellä ja täällä tuntuvat Ragnarin tapaan epätodellisilta, sillä todellinen elämäni on aina ollut täällä kotona!
