Kaikki kirjan tiedot ja kertomukset perustuvat perheenjäsenten kokemuksiin, muistoihin ja kirjauksiin.
Kata Vienontytär Korhonen: Kaikella on kääntöpuolensa. Varvara ja Danil Sergejeffin sukukunta Petsamosta.
Tunturi-Lapin paino, Kolari 2021, 349 sivua.
Seuraavan oivallisen esittelyn on kirjoittanut Hannu Korhonen Orimattilasta.
Kirjan aineisto rakentuu kolmen
tukipilarin varaan. Niitä ovat valokuvat, jälkeläisten muistinvaraiset kertomukset
ja tekijän laatimat sukuselvitykset. Suuri osa kuvista on Hannes Pukin
1920-luvulla ottamia. Niitä on julkaistu aikaisemmin kirjassa Petsamon kuvia
(Kustannusosakeyhtiö Pohjoinen, 1992, 161 s.), jonka toisena tekijänä oli
Varvaran ja Danilin poika Kiril. Yllättävän paljon kuvia Petsamon karjalaissuvuista onkin
löytynyt.
Alussa vaikuttaa siltä, että kirja
olisi rakenteeltaan hajanainen. Pitemmälle luettuna paljastuu, että näin ei
ole, vaan että rakenneratkaisu on suorastaan nerokas. Ei ajan- eikä
paikanmukainen jäsennys olisi tehnyt mahdolliseksi niin monenlaisten ainesten
sitomista yhdeksi kirjaksi. Sen sijaan sukuun ja sukulaisten elämänvaiheisiin perustuva
jäsennys sitoo kaiken yhteen luontevasti.
En ole tavannut montakaan kirjaa,
jonka jäsennys nousisi sisällöstä yhtä vaivihkaa ja sormella osoittelematta. Se,
miten hyvin jäsennys tosiaan vastaa sisältöä, paljastuu lukijalle vähitellen, minulle
vasta, kun kaksi kolmasosaa kirjaa oli luettu. Kun oivallus oli syntynyt, niin
käsitys vain vahvistui loppua kohti. Jonkinlaista osviittaa olisin voinut saada
sisällysluettelosta, mutta kukapa nyt aloittaisi kirjan lukemisen
sisällysluettelosta. Olisi ehkä kannattanut, sillä muuta hakemistoa kirjassa ei
olekaan.
Sukuselvitykset, muistelut, miesten
ja naisten työt, sodat ja rauhat sekä ajat ja paikat lomittuvat
kokonaisuudeksi, jossa kukin kertoja pääsee esille omalla äänellään. Kirjalla
on kaksi ansiokasta erityispiirrettä. Toinen on runsas kuvitus: 230 valokuvaa yli
sadan vuoden ajalta. Ja erityisesti valokuvissa olevien henkilöiden, paikkojen,
esineiden ja kuvanottotilanteiden tunnistaminen. Toinen on sukulaisten muistelut, joissa sijansa saavat pienet arkielämän tilanteet ja suuret
maailmantapahtumat.
Kirjan ydin on Danil Sergejeffin
ja Varvara Bogdanoffin avioliitto. Jos kirjan tapahtumista yrittäisi rakentaa
aikajanaa, niin huomaisi, että yksi merkittävimmistä aikaisemmista tapahtumista
on Danilin vanhempien muutto vuonna 1884 kolmella porolla Vienan Pääjärven
Niskan kylästä Petsamoon. Vuoden ikäinen esikoispoika ei kestänyt matkan
rasituksia, mutta pian Petsamoon tulon jälkeen – jo saman vuonna – syntyi
toinen poika Danil. Myös Varvara oli vienankarjalaista sukua eikä saamelaisia,
vaikka sukuun kyllä naitiin Petsamossa saamelaisiakin vaimoja.
Heillä oli 13 lasta ja enemmän
kuin 50 lastenlasta. Tämän sukulaisverkoston varaan on ollut mahdollista
virittää kertomuksia Petsamon kalastajien elämästä, Hardanger-kirjonnasta,
Stalinin vainoista, talvi- ja jatkosodasta, venäläisten partisaanien tekemistä
siviilimurhista ääriesimerkkinä Danilin ja Varvaran viisivuotias pojanpoika,
Lapin sodasta ja saksalaisten ottamista suomalaisista sotavangeista, Petsamon
luovuttamisesta Neuvostoliitolle, evakkoon lähdön jälkeisestä elämästä, Inkerin
suomalaisista, Ruotsiin lähetetyistä sotalapsista, Ruotsiin muutosta ja monista
muista Suomen historian vaiheista. Erityistä viehtymystä kirjoittaja näyttää
tuntevan historian vaiettuihin vaiheisiin, joista edellä mainituista ovat
ainakin venäläiset partisaanit, inkeriläiset ja saksalaisten suomalaiset
panttivangit.
Katan kirja ei ole vain
kirjallisuusselvitys, vaan tärkein ja koskettavin osa perustuu Danilin ja
Varvaran jälkeläisten muisteluihin. Nämä ovat sellaista antia, jota ei mistään
muualta ole saatavissa ja joka häviää muistajien mukana, jos kukaan ei niitä
merkitse muistiin. Niitä on kymmeniä sivuja usean lapsen ja lapsenlapsen
muistelemina. Kirjan erityinen arvo on juuri tämän muistinvaraisen
kulttuuriperinnön kokoamisessa ja säilyttämisessä tuleville sukupolville.
Kirjassa ei ole henkilö- tai
paikkahakemistoja. Ihmisten osalta tätä puutetta paikkaa sisällysluettelo, joka
etenee henkilöittäin. Useita pieniä sukupuunpalasia on Danilin ja Varvaran
lapsien ja osin lapsenlapsienkin perheistä. Sen sijaan koko sukukunnasta ei ole
sukupuuta. Minulle sellaisen sukupuun hahmotteleminen oli avain kirjan
ymmärtämiseen ja sen näkemiseen, miten laajasta suku- ja sukulaisuusverkostosta
petsamolaistenkin kohdalla on kyse. Samalla kirja avaa ikkunoita myös
vienankarjalaisten, erityisesti Kiestingin suunnan, sukujen historiaan.
Danilin ja Varvaran sukukunnan vaiheet ovat poikkeuksellisen monitahoiset. Siksi kirja on kiinnostavaa luettavaa sellaisellekin, joka ei ole sidoksissa tähän sukukuntaan tai muutenkaan Petsamoon.
KIITOKSET KOMMENTEISTA:
1.11.2021 Ossi Granat.
Olipa melkoista tykitystä tämä kirjapalaute, vau! Erityisesti seuraava osuus palautteessa miellytti minua kirjan lukeneena.
Heillä oli 13 lasta ja enemmän kuin 50 lastenlasta. Tämän sukulaisverkoston varaan on ollut mahdollista virittää kertomuksia Petsamon kalastajien elämästä, Hardanger-kirjonnasta, Stalinin vainoista, talvi- ja jatkosodasta, venäläisten partisaanien tekemistä siviilimurhista ääriesimerkkinä Danilin ja Varvaran viisivuotias pojanpoika, Lapin sodasta ja saksalaisten ottamista suomalaisista sotavangeista, Petsamon luovuttamisesta Neuvostoliitolle, evakkoon lähdön jälkeisestä elämästä, Inkerin suomalaisista, Ruotsiin lähetetyistä sotalapsista, Ruotsiin muutosta ja monista muista Suomen historian vaiheista. Erityistä viehtymystä kirjoittaja näyttää tuntevan historian vaiettuihin vaiheisiin, joista edellä mainituista ovat ainakin venäläiset partisaanit, inkeriläiset ja saksalaisten suomalaiset panttivangit.
1.11.2021. Sinikka Kowal.
Congratulations, Kata for your hard work, well deserved!
1.11.2021. Paula Vartiainen.
Miten runsas teos! Sen pitäisi levitä laajasti!
2.11.2021. Tuula Uusitalo.
Onneksi olkoon, Kata! Hienoa, olet tehnyt mahtavan työn, osaava nainen, osaa kirjoittaa, tämä on luettava.
2.11.2021. Aija Jantunen.
Loistavaa, Kata, teet tärkeää ja mielenkiintoista työtä. Ihmisten kokemukset tekevät historiasta inhimillisen ja kiinnostavan!
3.11.2021. Jukka Vinnurva.
Onnittelut Katalle jälleen haasteita tarjonneen työn loppuun saattamisesta ja elävän sukutarinan / perinnön kautta tulevan historiatiedon välittämisestä!