Luen ääneen alaluokan oppilailleni joka aamu.
Oppilailla on kirjallisuusvihko, johon he lukemisen aikana piirtävät kuulemastaan (tai jostakin aivan muusta). Lukemisen jälkeen he joko kirjoittavat kuvastaan (1.-2. lk) tai sanelevat (eskarit) kuvastaan jutun opelle (ja/tai avustajalle), joka kirjoittaa eli saduttaa kuvatekstin.
Hannu Mäkelä. Ole kiltti, lue minut. Puunsiemenen tarina. Kuvittanut Kaarina Kaila.(Otava, 1988)
Erkki K. Kalela. Kuusen siementen lähtö. Kuvittanut Mika Launis. (Maahenki, 2009)
Kahtena edellisenä syksynä olen aloittanut kirjallisen kouluvuoteni lukemalla yllä olevat kirjat, ensin toisen ja sitten seuraavan lukuvuoden alussa toisen. Olen nauttinut lukemisesta, sillä näistä tarinoista puuttuu kaikki kohkaaminen, huuto ja pauke.
Mäkelän kirja on kaunis tarina puunsiemenestä, joka onnekseen tulee kuulluksi: tyttö ja poika tekevät, kuten siemen on pyytänyt. Kirja täyttää hyvän kirjan tuntomerkit, sillä se aukeaa sekä lapsille että aikuisille, joilla on luontosuhde kohdallaan.
Kalelan kirja puolestaan on metsäntutkijan ja opettajan, metsätieteen professori Erkki K. Kalelan kirjoittama satu, jonka hän oli kirjoittanut 1960-luvun alussa mutta jonka hänen lapsensa löysivät vasta 2000-luvulla. Satujen maailma on ollut metsäntutkijalle tuttua, sillä satu kuusen siementen lähdöstä kertoo metsäluonnon ihmeistä jännittävästi ja ilmeikkäästi mutta myös asiantuntevasti.
Molemmat kirjat sopivat koulumaailmaan tuotuina elo-syyskuuhun. Kirjojen avulla päästään "asiaan", uuden oppimiseen, mutta myös ääneenlukuun ja kirjojen maailmaan. Lämpimästi suosittelen.
Vakava harrastukseni, kirjoittaminen on! kirjojentuomaa.blogspot.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti