11 toukokuuta 2021

Ymmärrys, hoi! Eipä sallita kirjoitetun suomen kielen häviämistä historian tunneiltakaan.


Kirjailijan kuva: Heli Sorjonen. Etukannen kuvat: Museoviraston kuvakokoelmat. Kannen suunnittelu: Päivi Puustinen.  

Kirjailija: Raija Oranen @ Kustannusosakeyhtiö Otava 2020. Kirjan nimi: Toinen mies. 

Niille jotka täyttivät velvollisuutensa.


Julkaisin yllä olevan kuvan omassa Facebook-albumissani, Toukokuu2021

Kirjoitin julkaisuuni tekstin: - Sain kirjan äitienpäivälahjaksi (9.5.2021). Lukukokemusteni mukaan "mitä enemmän tiedän, sen vähemmän tiedän"! Puhuttelevien teosten huippua edustaa Orasen Toinen mies.

Sielunsisareni (Ruokojärven Arja) kommentoi tapansa mukaan käyttämällä viisauttaan ja älyään: - Jos nuin sonki. Tieto on ko ilmaa millä täyttää ilmapallon. Mitä isompi ilmapallo niin sitä isompi se pinta-ala on tuntemattoman / tietämättömän kans.

Lukiessani äitienpäivän iltana tätä kirjaa pidin tauon ja kuuntelin Suomen Kuvalehden podcast-sarjasta (Suomen presidentit) radiojutun, jossa tutkija Markku Jokipii arvioi presidentti Risto Rydin aikaa. Päällimmäinen mielikuvani radiojutun kuunneltuani oli:  - En varmasti olisi osannut kyllin kriittisesti kuunnella Suomen Kuvalehden toimittajan ja tutkijan radiojuttua, jos en tuntisi Orasen tarinaa Toinen mies.

Orasen tarinan jälkeen on kovin helppo ymmärtää, miksi Rydin valtiomies-pankkiiritoiminta on ollut suomettuneessa Suomessa sotasyyllisyysoikeudenkäynnistä lähtien  pannassa. Tutkimus on tähän mennessä luonut tarkkarajaisia tarinoita, jotka tunnustavat irrallisina tai tarkoitushakuisina selityksinä vain Rydin "jääkylmän älyn ja järjen". 

Lopuksi suora lainaus Orasen teoksesta Toinen mies (s. 184 - 185). Nimeän jakson:

GERDAN EVANKELIUMI

Kun Gerda lähti Helmi Krohnin kanssa Lontooseen spiritualistisiin harrastuksiinsa, tarjosin hänelle matkan aattoiltana aterian Savoyssa. Matkan jälkeen sain samassa paikassa selostuksen Glasgow´n kansainvälisestä kongressista ja spiritualismin opista yleensäkin.

Jumala on siinäkin kaiken isä, ihmisten välillä vallitsee veljeys, ja sielu on kuolematon. Aineellinen maailma on vain pieni osa todellisuudesta, ihminen aineelliseen maailmaan syntyneenäkin osa ikuista.

Tuo kaikki käy samaan suuntaan uusimman tieteen ajatusten kanssa, ja demokratian kanssa se, ettei kenelläkään ole oikeutta alistaa, vahingoittaa tai riistää toista ihmistä. 

Kun istumme Sundmalmin tuoksuvalla verannalla juomassa päiväkahvia, kun katselen merelle, ymmärrän, että Gerdan radiossa esittämä maan yhteinen rukous on vaikuttanut sekä rintamalla että kotirintamalla, ties vaikka enemmän kuin saksalaisilta saatu aseapu. Gerdan vakaumus on, että maanpäällisen elämän tarkoituksena on henkinen kasvu, rakkauden lain sisäistäminen ja toteuttaminen. Juristin pää hyväksyy periaatteen, että jollei ihminen joudu vastaamaan teoistaan tässä maailmassa, hän kohtaa ne henkitasolla tai mahdollisesti uudessa maanpäällisessä inkarnaatiossa. Pahat teot ovat virheitä, jotka antavat mahdollisuuden kasvuun, hyvät pyrkimykset tuovat siunausta sekä maan päällä että seuraavalla tasolla.

Sellainen on Gerdan evankeliumi eikä minulla ole mitään syytä olla uskomatta häntä, parempi pappi hän on kuin kukaan muu tässä maailmassa.

Ja kesä kypsyy, omenat puissa jo punertuvat, sota jatkuu.

Lapset ja lastenlapset käyvät Sundmalmilla aina kun voivat. Sylini pitkittää tunnetta lapsen painosta, hänen kehostaan omaani vasten. Kiitän kaikkia mahdollisia jumalia, henkiä ja enkeleitä heistä, siitä rakkaudesta, jota saan tuntea, siitä rakkaudesta, jota saan heihin tuhlailla."

Lopuksi kirjoittaja Kata Vienontyttären omin sanoin:

Minusta kriittisyys ei ole kielteisyyttä. Sen jälkeen kun aika tasavaltamme presidentistä on jättänyt, tutkijoiden on aika tutkimusmielessä raportoida edesmenneen toiminta, motiivit ja työkenttä. Se tehdään tarkasti rajaamalla. Ei siis ihme, että esimerkiksi koulumaailmaa varten kirjoitetut kirjat tekevät historiasta eliittiaineen, jota kaikki lukioikäiset eivät edes tarvitse, jos eivät halua. Tätä kritisoin.

Unelmani on, että tutkijat säilyttäisivät arvovaltansa kirjoittamalla tutkimusmaailmalle  - mutta samalla sallisivat muiden kirjoittajien kirjoittavan (heidän tutkimustensa pohjalta) lapsia ja nuoria kiinnostavia kirjoja. Toki entisenä mediakasvattajana tiedän podcastien ja dokumenttien voiman koulussa. Ymmärrykseni ei kuitenkaan sulata sitä, että kirjat ja kirjoittaminen ja suomeksi lukeminen häviäisivät koulusta! Tarvitaan siis hengen nostatusta suomenkielisen lukemisen puolesta.

19 huhtikuuta 2021

Raanujärven ihmisiä valokuvissa.

@Kata Vienontytär Korhonen, tietokirjoittaja 

Kuvan oikeudet
Veikko ja Aila Granath / Kata Korhonen, ent. Granat
Kuvan ihmiset vasemmalta oikealle:
Erkki (Erru) Viippola, Juho Robert (Janne) Granat ja Antti Yrjänheikki.

Muistojen kerääminen aloitettiin 15.4.2021. 

1. Erkki Erru Viippola

Marja-Liisa Ylitalo muistelee, tietolähteenä Errun vanhin tytär ja Marja-Liisan äiti, Pirkko Ylitalo.

Erkki Viippola (1906 - 1992) oli kotoisin Ylitornion Alkkulan kylästä. Erru muutti Raanujärvelle, kun meni naimisiin Thyra Miranda Oikarisen kanssa 1930-luvulla. Errulla ja Miiralla oli 7 lasta, joista 2 asuu Rovaniemellä, 1 Pellossa, 1 Viitasaarella ja 1 Järvenpäässä.

Erru oli pienviljelijä, joka oli myös tekemässä lapiomiehenä tietä Aavasaksalta Rovaniemelle - tästä hän on kirjoittanut kronikan, jonka teksti tulee myöhemmin tänne. Talvisin hän teki töitä metsähallituksen savotoilla huoltoporukoissa. 

Erru oli järjestämässä koulua Tammisaajoon, koska vanhin tytär (Pirkko) olisi muuten joutunut muualle kouluun, ja asuntolaan - joka oli täynnä ja huonomaineinen. Tammisaajoon  saatiin siis koulu vuonna 1950. 

Viippolat asuivat ensin "vanhalla mökillä", joka on noin kilometrin päässä uudesta talosta, jonne muutettiin 1957. Talo (minun ja serkkujeni mummola) on edelleen Kuusijoen varrella, ja pari vuotta sitten Errun tyttäret myivät sen Paavo Yrjänheikille. 

Errulla ja Miiralla oli 7 lasta, joista 2 asuu Rovaniemellä, 1 Pellossa, 1 Viitasaarella ja 1 Järvenpäässä. 

Jotakin tiedän Jatkosodan aikaisesta Kemin sotavankileiristä, mutta en tunne lyhennettä 800. IsK. Onko mahdollista, että Erkki Viippola suoritti monien muittenkin sotamiesten tapaan vartiopalveluksensa sotavankileirillä? 


2. Juho Robert Granat

07 helmikuuta 2021

Toinen painos ilmestyy kesäkuussa 2021.



Toinen painos ilmestyy kesäkuussa 2021.

Sergejeffit pakenivat kahdesti (1939 ja 1944) kaikkien Petsamon asukkaiden tavoin Suomeen. Evakkoina heidät ryhmiteltiin ensisijaisesti petsamolaisiin ja erityisesti Petsamon karjalaisiin. Heitä ei pidetty suomalaisina, mitä he karjalaisina tarkasti ottaen olivat. Karjalaisten asuinpaikkana Petsamo lienee edelleen vähiten tunnettu.  

Sergejeffin sukukunta siirtyi Petsamoon 1880-luvulla.  He tulivat siirtolaisina vanhoista vienalaiskylistä, Pääjärven - Kiestingin seuduilta. 

Tämä kirja ei kerro Sergejeffien esivanhemmista eikä Vienasta. Sen sijaan kirja kertoo yhden vienalaista alkuperää olevan suvun tarinat, vaiheet ja Petsamon aikaan liittyvät muistot. 

Kirjan yksi peruskivi on Kiril Sergejeffin ja Martti Blåfieldin teos Petsamon kuvia.  Kirjani ei ole opinnäytetyö eikä se ole tieteen ehdoilla tehty historiateos. Olen kirjoittanut kirjan kaikkien kiinnostuneiden luettavaksi. Tämäkin kirja vaatii, että on kiinnostunut muustakin kuin itsestään. 

Kirjan nimi: Kaikella on kääntöpuolensa. Varvara ja Danil Sergejeffin sukukunta.

Toimittaja, tietokirjoittaja: Kata Vienontytär Korhonen (ent. luokanopettaja, hist. erik.)

Kustantaja: Kata Vienontytär Korhonen. ISBN: 978-952-94-4280-5

Kirjan hinta 30 e, kotiintoimituskulut 5 e. Kirjan painopaikka: Suomi.

Ensimmäiset vapaakappaleet (6) kirjastoille toimitetaan kustantajan toimesta.

Kirjassa 349 sivua, noin 250 kuvaa;  

ennen julkaisematonta, ValPo:n kuulustelupöytäkirjojen tieto rajamies Kosti Sergejeffin sotavankeusajasta Saksassa (1944-1945); 

ennen julkaisematonta muistelmatietoa esimerkiksi Lempi Korvalta, jonka äiti oli Varvara Sergejeffin vanhin, Petsamossa syntynyt tytär, Anna.

Ylläolevat kuvat kertovat Varvara Sergejeffin ainoasta elossa olevasta tyttärestä, Iissä asuvasta Eeva Mäkipaasosta.

05 helmikuuta 2021

Monimutkaista asiaa Kemin Joorin vaimoista ja jälkipolvista.

Vain mediassa sukututkimus näyttää helpolta ja jännittävältä.

"Ihmiselämän syvällisten kysymysten pohtiminen on valunut filosofeilta self help -kirjoihin ja luonnontieteisiin. Meidän pitäisi palata totuuden voimaan." (Otsikkolainaus Helsingin Sanomat, 2021)  Artikkeli päättyy sanoihin, joita herkkähipiäisesti puolustan kirjoittaessani sukusalaisuuksista: Thomas Wallgren: "Taistelu monimutkaisten asioiden puolesta jatkuu."

Helmikuussa 2021 oli medioissa otsikoita: Laulaja Pete Parkkonen selvitti sukunsa salaisuuden. Hmm.  Helmikuussa Suomen television MTV3-kanavalla käynnistyvä Sukuni salat -ohjelma "paljastaa" julkkisten sukusalaisuuksia. Ohjelma myy ja saa suuret katsojaluvut julkisuudesta leipänsä tienaavien henkilöiden avulla. 

Perheen ja suvun salaisuudet koskettavat kuitenkin lähes kaikkia. Salaisuudet ovat aina erittäin monimutkaisia asioita, joiden varjo kantaa pitkälle ja kauas. Vaiettuina ja käsittelemättöminä sukusalaisuuksista voi muodostua kaikenkattava taakka. Taakan vaikutukset voivat ulottua menneiltä sukupolvilta tähän päivään - ja tulevaisuuteen. Perhesalaisuus luonnollisesti voi rikkoa koko elämän, sillä käsittelemätön häpeä hallitsee ihmistä. 

Suvun synkistäkin salaisuuksista kannattaa puhua avoimesti, sanovat filosofit ja mielen asiantuntijat. 

Artikkelini Kemin suvun Joorista vaimoineen ja jälkipolvineen julkaisen tässä, koska koko asia on nyt julkaistu (2015) sukukirjassa (Nivan suku, osa 4). 


Vieno Kemi lienee yksi Kemin Joorin jälkeläisistä. Oliko Joorin tyttö Vieno Alina vai Vieno Maria? Salaisuutena asia pysyy siihen asti, kunnes lopulta ratkeaa, kuka oli Pajalassa se 2.9.1911 syntynyt Vieno Alina Kemi, jonka vanhemmiksi sukututkija on Geniin merkinnyt Karl Johan Kemin (1874 - 1951) ja Alida Henrikantytär Teurajärven (1879 - 1919). Vieno Alinan, ei Vieno Marian, hautakivi on Sieppijärven vanhalla hautausmaalla.

👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇

Helena Liikamaa (o.s. Koskenniemi) on kirjoittanut (1980-luvulla) Satan sukukirjaan  Kemin Joorista näin:

Georg Kemi, Ruotsin kansalainen. Helenan mukaan Joorin torppa oli Filpan maalla, nyk. "Ylisessä Sieppijärvessä". Nivan sukukirjan mukaan (s.251) Joorin tiilitehdas sijaitsi Kalle Kyrön perintömaalla nykyisen Kalevalantien varrella kylän pohjoispuolella. Tämä tieto oli lainattu Aki Ollikaisen tekemästä Sieppijärven kyläkirjasta.

1. vaimo Fanny Maria Hietanen, s. 13.6.1879. Lapset: Immanuel, Einari ja Mia.

2. vaimo Agnes Hietanen, s. 5.2. 1890, k. 20.7.1919. Lapset: Jonne, Pauli ja Linda.

3. kumppani (= asuivat yhdessä) Laura Matilda Hietanen, s. 10.4.1888, heillä lapsi Toivo.

4. vaimo Hilda Heikkilä. Lapsia: Elsa, Maija ja Taisto sekä Pekka. Hildalla kaksi lasta jälkeen miehen kuoleman.

👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇

 Esko Orajärvi on kirjoittanut koko Georg Kemin sukututkimuksen ja -historian

 Nivan suku, osa 4 -sukukirjaan.

Georg Eevanpoika Kemi, syntyi 26.8.1876 Kaartisessa (Kardis, Pajala), kuoli 9.1.1940 Sieppijärvellä.

Nivan sukukirjan sivulla 251 on myös tarina otsikolla,  Kemin Joorin tiilitehdas.

👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇

Kemin Joorin jälkipolvet a. Fanny Maria Mariantytär Hietasen (13.6.1879 - 28.6.1903) kanssa ovat:

1. Maria Eufemia eli Mia Kemi Johansson, syntyi 17.6.1898 Sieppijärvi, kuoli 20.12.1961 Täräntö. Lue jatko eli Joorin ja Mian tyttärenlapset Nivan sukukirjasta, s. 252.

2. Georg (Yrjö) Emanuel Kemi, syntyi 29.1.1901 Sieppijärvi, kuoli 27.6.1967 Täräntö. Yrjö Kemin puoliso oli Taimi Amanda Iisakintytär Koivumaa, syntyi 3.10.1908 Kolarin Koivumaa, kuoli 10.11.1998 Pajalan Täräntö. Yrjö ja Taimi hankkivat Tärännössä Joorille lapsenlapsia, lue Nivan sukukirjasta, s. 256.

3, Kalle Einari Kemi, syntyi 5.11.1902 Sieppijärvi, kuoli 18.6.1968 Sieppijärvi.

Einari Kemin puoliso oli Satan Feton tyttärentyär, Helmi Aino Satta (1913 - 1989). Helmin Selma-äiti oli kuollut v. 1924, niinpä Helmi oli "lähetetty" Poikkijärvelle Selma-äidin siskon, Fiian piiaksi. Samaan aikaan Fiian oma poika, Eino Vaattovaara (vaarini) teki rengin töitä oman vaarinsa tykönä - kylän puolella. Kun Hilma pääsi Kemin Einarin vaimoksi, alkoi oma perhe-.elämä Satan tilalla "Sieppijärven kylän puolella".  Nivan sukukirja 4:n sivu 260 kertoo Einari ja Helmi Kemin perheen jälkipolvitarinoita. 

👆👆👆👆👆👆👆👆👆👆👆👆👆👆👆


👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇

 Kemin Joorin jälkipolvet b. Agnes Mariantytär Hietasen (5.2.1890 - 20.7.1919) kanssa ovat

1. Paul Johan Rudolf Kemi, syntyi 17.6.1906 Sieppijärvellä yhtaikaa kaksosveljensä, Gustaf Hjalmar Kemin kanssa. Pauli perusti perheen avioitumalla 26.12.1936 Jarhoisista peräisin olleen Frida Nivan (o.s. Mäkitalo) kanssa. Fridan elämänkerta on 1.11.1915 - 4.10.1984. Paul Kemi kuoli Jarhoisissa 24.7.1963. He saivat yhden lapsen, Gunvor Johanna (o.s. Kemi) Virtalan, s. 11.4.1937.

Paulin kaksosveljestä ei ole muuta tietoa kuin maininta syntymäajasta, 17.6.1906.

2. Jonne Alexander Kemi, syntyi Sieppijärvellä 14.1.1911, kuoli 6.2.1984 Pajalan Kassassa.      Perusti perheen (17.5.1936)  Emmi Johanna Kyrön kanssa (1916 - 2005). Asuivat Kassassa. Kahdeksan lasta jälkipolvineen on esitelty Niva 4 -kirjassa alkaen sivulta 276.

3. Linda Erika Kemi Österbro, ent. Bokstrand, syntyi Sieppijärvellä 29.7.1913, kuoli 14.6. 1979 Pajalan Tärännössä.                                                                                                                              Lindan ensimmäinen aviomies oli Isak Adolf Bokstrand (s. 24.6.1886 Pajalassa), jonka kanssa hän sai kolme lasta. Bokstrand kuoli 29.3.1955, ja Linda avioitui (1960) Karl Henrik Österbron kanssa. Lisätiedot sivulla 280.

👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇

Kemin Joorin jälkipolvet c. Laura Matilda Mariantytär Hietasen (28.6.1888 - 3.6.1920) kanssa. 

Kemin Joorin avioliitto Lauran sisaren eli Agnesin kanssa päättyi Agnesin kuolemaan v. 1919. Lapsiluettelon perusteella on pääteltävissä, että Lauran on täytynyt piikoa Joorilla vuodesta 1909 alkaen, sillä heinäkuussa (tai syyskuussa) 1909  Laura-piika synnytti vanhimman lapsensa, eli Vieno Maria Kemin. Laura todennäköisesti asui Joorilla aina vuoteen 1920 asti, jolloin hän kuoli 32-vuotiaana. Takana oli ainakin kuuden lapsen syntymät. Jälkipolven sukunimistä huomio kiinnittyy Pauli Immanueliin, josta ei ole tullut Kemi vaan äitinsä mukaan Hietanen. Mahdollista on, että Joori Kemi ei tunnustanut Pauli Immanuelia omakseen. 

1. Vieno Maria Kemi, s. 21.7. 1909 Sieppijärvellä. Pasman sukukirjaan Vienolle puolestaan on merkitty myös puoliso, Yrjö Juntunen (2.4.1908 - 7.4.1968). 

2. Pauli Immanuel Hietanen, myöh. Marjeta, syntyi 27.12.1910 Joori Kemin torpassa Sieppijärvellä, kuoli 27.6.1997 Kolarissa.  (Alla olevassa kuvassa.)                                                                                  Puoliso oli Amanda Kylmämaa Vaattojärveltä, (1911 - 2000). Pariskunta sai kahdeksan lasta jälkipolvineen.                                                                                                                                        Pauli Immanuel muutti nimensä Marjetaksi, myös osa aikuisista lapsista käytti tätä nimeä. Hietasen syntyperä lienee säilynyt yksityisasiana Niva sukukirjan julkaisuvuoteen asti (2015). Edelleen nuorin jälkipolvi etsinee Paulin isää Marjetan suvun piiristä; itse olen nähnyt epävirallisen merkinnän, että isä olisi ollut Juho Marjeta. Tiedän myös "väärinkäsityksestä", jonka mukaan Pauli Hietasen syntymäpaikka olisi ollut Kemi. 


3. Aale Aukusti Kemi, syntynyt 21.4.1913 Sieppijärvellä. Ei muuta tietoa.

4. Väinö Johannes Kemi, myöh. Aitomäki, syntynyt 12.9.1914 Sieppijärvellä, kuollut 30.9.1980. Puoliso Inkeri Kyrö (1920 -1993).

5. Toivo Armas Kemi, syntynyt 11.12.1917 Sieppijärvellä, kaatui jatkosodassa 2.8.1942. Kuva alla.

6. Olga Matilda Hietanen, s. 13.4.1920. Jälkipolvi: Osmo Kalervo Hietanen (s. 1943).

👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇

 

👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇

Kemin Joorin lapset d. Hilda Lyydia Hildantytär Heikkilän  (21.8.1904 Kolari - 2.12.1958 Kolari) kanssa. 

1. Elsa Kristina Kemi Nilsson, syntyi 1.7.1927 Sieppijärvellä, kuoli 7.2.1975 Korpilompolossa. Avioliitto (16.10.1948) Helge Oskar Vilhard Nilssonin (1919 - 2000) kanssa. Viisi lasta, sukuselvitykset alkaen sivulta 288.

2. Marja Kustava Kemi Nilsson, syntyi 2.4.1932 Sieppijärvellä. Puoliso: Korpilompolossa syntynyt Bror Lennart Nilsson, syntyi 3.10.1924. Kuusi lasta jälkipolvineen selostettu alkaen s. 290.

3. Taisto Helge Kemi, syntyi 15.11.1933 Sieppijärvellä. Taisto Kemin kolme lasta puolisonsa Anne-Marie Harjun kanssa ovat syntyneet Kirunassa. 

4. Johan Petter Kemi, syntyi 27.8.1935 Sieppijärvellä. Ei tietoja Nivan sukukirjassa.

5. Alli Armi Kemi, syntyi 1.2.1937 Sieppijärvellä. Ei tietoja Nivan sukukirjassa.

👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇

George Kemin lasten äideistä eli Fanny Mariantytär Hietasesta, Agnes Mariantytär Hietasesta ja Laura Matilda Mariantytär Hietasesta sekä Hilda Lyydia Hildantytär Heikkilästä on merkitty Pasman sukukirjaan (osa 2) seuraavasti:

- Fannyn ja Agnesin ja Lauran äiti, Maria Iisakintytär Hietanen syntyi Pasman sukukirja 2:n mukaan 8.8.1850 Eeva-Kaisa Kurun (1818-1848) ja Iisak Hietasen (1809 - 1850) tyttäreksi. Tieto ei voi pitää paikkansa, jos Eeva-Kaisa eli Marian äiti kuoli jo 1848 ja isä-Iisak 1850.  👥👥👥 Korjaan tarkistamisen jälkeen Eeva-Kaisa Kurun ja Iisak Hietasen henkilötiedot. Genin mukaan Iisak Hietasen (s. 1809) isä on Iisak Mikonpoika Vänkkö Pajalasta (1780 - 1853). Tähän perustuu tieto: "Kemin vaimot olivat Sieppijärven Hietasia, pohjana Vänkkö Pajalasta.

-Maria Iisakintytär Hietasen syntyperä on siis toistaiseksi epävarma. Sukukirjoihin on merkitty Marialle 8 "yksinäistä lasta". Toiseksi vanhin tytär Fanny Maria on sisaruksista ensimmäinen, josta tuli George Kemin puoliso, Kerrotaan, että koska Fanny Maria kuoli jo 24-vuotiaana, jäi Joori-leskelle kolme lasta, Niinpä Fannyn sisko, Agnes (1890 - 1919) rupesi Joorin emännäksi avioitumalla tämän  kanssa.  Agnes tiettävästi ehti synnyttää Joorille 4 aikuisiksi varttunutta lasta ennen kuin kuoli 29-vuotiaana kesällä 1919. 

Ennen Agnesin "poismenoa" (1919) syntyi kuitenkin tämän siskolle, Laura Matilda Hietaselle viisi lasta (Vieno, Pauli, Aale, Väinö ja Toivo), joiden isä oli talon isäntä, Joori Kemi. Kuudennen synnytyksen jälkeen Laura ei enää toipunut, vaan kuoli pian Agnes-siskonsa jälkeen, 3.6.1920. Agnes nukkui pois 20.7.1919, Laura synnytti Joorille viimeisen lapsensa, Olga Matildan, 13.4.1920 - noin 9 kk siskonsa kuolinpäivän jälkeen.

Elämä Joorilla jatkui. Neljänneksi puolisoksi astui Hilda Lyydia Hildantytär Heikkilä (1904 - 1958).

Pasman sukukirjan (2. osa) mukaan Hilda kuului em. tyttöjen, Maria Iisakintytär Hietasen (s. 1850) veljen, Iisakin (s. 1856) jälkipolviin. Niinpä Hilda Lyydia Heikkilän vanhemmiksi on merkitty Juho Albert Hietanen (29,12.1886 - 28.11.1951) ja Aleksandra Jussi (29.7.1875 - 15.11.1951). 

👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇👇

Kuka oli  Georg Eevanpoika Kemin äiti?

Sinä

 

 

Vieno Vaattovaara
your mother

 

 

Isak Larsson Kemi
her son

 

 

Eeva Isaksdotter Kemi
his daughter


Joorin äiti, eli Eeva Iisakintytär Kemi syntyi Pajalassa (s. 1842) ja hänen vanhempansa olivat Iisak Laurinpoika Kemi (s. 1820) ja Brita Kaisa Ollintytär Hannunjuntti (s. 1821). 


Eeva sai George Eevanpoika Kemin Pajalan Kaartisessa, 26.8.1876. 


Vaattojärvi sai ensimmäiset Vaattovaaran sukuun syntyneet uudisasukkaansa, kun Brita Kristina Juhontytär Niva avioitui Aapo Heikinpoika Kankaan kanssa. Heille syntyi poika Tuomas Aaponpoika Vaattovaara. Samanaikaisesti Britan sisar, Esteri Juhontytär Niva (Vaattojärvi) avioitui Lauri Laurinpoika Kemin kanssa. He saivat pojan nimeltä Isak Larsson Kemi (1820 - 1857).  Tämä Isak Larsson Kemi oli siis Eevan isä. 
 Vaattojärvellä syntyneellä Esterillä (s. 1781) ja Pajalassa syntyneellä Lauri Laurinpoika Kemillä (s. 1776) tiedetään olleen jälkipolvea; Sofia (s. 1810), Johan (s. 1813), Salomon (s. 1817), Isak (s. 1820) ja Maria (s. 1824). Lauri Laurinpoika Kemi tunnettiin myös nimellä Lauri Laurinpoika Alaniemi. Avioliittojen kautta Kemin sukuun tulivat mm. nyky-Ruotsin Hietaniemen kautta Slunga ja Norjan Altan kautta Triumf

 

Tämän sivun tiedot löytyvät sukukirjoista:
Satan suku. Helena Liikamaa. 
Nivan suku, osa 4. Kylli-Nivan sukuseura ry. (2015)
Pasman suku, osa 2. Pasman sukuseura (1996).
Huomautukset:
katakorhonen56@gmail.com

28 tammikuuta 2021

Sukukirjoista poimittua tietoa, ja Genistä: Mistä tulivat Kolarin Tiensuut?

Lähdettäessä tutkimaan, mistä tulivat ensimmäiset Tiensuut Kolariin, on seurattava perheiden perustamista. Äidin suvun asuinpaikalla on väliä, kun halutaan selvittää ihmisten liikkumista paikasta toiseen. Lähtökohta on selkeä. Tiedossa on, että Venejärvenkylän ja Kolarin kirkonkylän Tiensuut ovat lähtöisin samasta sukupuun sukuhaarasta.

Esitän tällä sivulla oman mallini, kuinka käytän olemassa olevaa sukutietoa selvittäessäni Tiensuu-suvun "tulon" Kolariin. 

1. SUKUKIRJAT KÄYTTÖÖN, PÄÄTTELY AVUKSI.

Venejärvenkylälle syntynyt Tiensuun sukuhaara löytyy "kirjoista ja kansista" eli  Nivan suku, osa 4 -kirjasta. Seuraavassa esimerkki kuuden (6) sukupolven muodostumisesta niminä ja syntymävuosina. Yhteen sukupolveen kuului luonnollisesti enemmän kuin yksi perheenjäsen.

1. sukupolvi Fredrik Vilhelm Fredrikinpoika Tiensuu, 1846 

2. sukupolvi Juho Karl Vilhelminpoika Tiensuu, 1877

3. sukupolvi Felix Alarik Juhonpoika Tiensuu, 1911, tai Kalle Immanuel Juhonpoika Tiensuu, 1905, tai Kustaa Iisakki Juhonpoika, 1907. 

4. sukupolvi Hilde Kaarina Felixintytär Tiensuu Pääkkölä, 1941 tai Eero Antero Kallenpoika Tiensuu, 1964 tai Esa Kaarlo Tiensuu, 1939.

5. sukupolvi Tommi Markus Hilden- ja Veikonpoika Pääkkölä, 1969 tai Sami Esanpoika Tiensuu, 1968

6. sukupolvi Aimo Svante Hermanni Tomminpoika Pääkkölä, 2008 tai Jouna Benjam Tiensuu, 1999. 

Sukukirjan sivulla 496 selostetaan Elmiina Salomonintytär Nenämaan (31.5.1873 - 13.9.1946) ja miehensä Juho Karl Vilhelminpoika Tiensuun (13.1.1877 - 14.6.1957) elämänkerta.

Tässä yhteydessä mainitaan myös isä-Tiensuun vanhemmat. Juho Tiensuun isä oli Kolarissa syntynyt (11.10.1846) Fredrik Vilhelm Fredrikinpoika Tiensuu, ja äiti oli Maria Henrika Nuottaniemi, syntynyt 1849 Ruotsin Kolarissa. Fredrik ja Maria oli vihitty 14.4.1872. Maria Nuottaniemen äiti oli Magdalena Olofsdotter Olli Huukista, ja isä oli Zacharis Olsson Nuottaniemi Ruotsin Kolarista.

Venejärven Tiensuu-tietoihin kuuluvat siis Elmiina ja Juho Tiensuun jälkipolvet. Heidän Hilja-tyttärestään tuli avion myötä Korteniemi; Fanny Elmiinasta puolestaan tuli Peuraniemi. Loput 7 poikaa saivat käyttöön Tiensuu-nimen näin:

1. Juho Hugo Tiensuu, 19.6.1903 - 1924; 2. Kalle Immanuel Tiensuu, 19.7.1905 - 1.12. 1976; 3. Kustaa Iisakki Tiensuu, 26.6.1907 - 26.10.1967; 

Kaksospojat, 4. Kalle Aarne Tiensuu, 8.7.1909 - 15.7.1913 (kuoli kotipirtin tulipalossa) ja 5. Kalle Mertz Tiensuu, 8.7.1909 - 23.10.1971. Erkki Määttä ja Maria Erika Tuomaantytär Vanha saivat Kalle Mertzin ottopojaksi.

6. Felix Alarik Tiensuu, 14.5.1911 - 4.9.1949; 7. Bruno Adolf (Aate) Tiensuu, 2.6.1914 -  10.3.1940. Aate kaatui talvisodan loppuvaiheessa Kuhmon rintamalla.


2. GENI-SUKUPUU KÄYTTÖÖN. Mistä tulivat Tiensuut Kolariin? Pajaisen talosta, Ruotsin Pajalasta tulivat. 


Geniin merkityn asiakirjan mukaan (kuolleet 1785) Henrik Tiensuu on kuollut 26.2.1785. Hänet on luetteloon merkitty lisänimellä sotilas. 
Sotilasnimi Tiensuu (Tensudd) viittaa siihen, että se ei ole välttämättä sama kuin isänsä (Pajasen) nimi.

Alla oleva kuva Genin sukulinjasta osoittaa, että Hilde Pääkkölän yksi esi-isistä todellakin on  Henrik Henriksson (1700-1785) Tensudd (Tiensuu).Yllä oleva kuva todistaa samaisen Heikin kuolinpäivän, 26.2.1785. Tämän mukaan on erittäin ilmeistä, että Kolarin Tiensuut ovat Pajalan perua.           👇

Henrik Henriksson Tensudd Tiensuu (Pajanen)
 

 

 

Henrik Henriksson Tiensuu
his son

 

 

Henrik Henriksson Tiensuu
his son

 

 

Fredric Wilhelm Henriksson Tiensuu
his son

 

 

Fredrik Wilhelm Fredrikinpoika Tiensuu
his son

 

 

Johan Karl Vilhelminpoika Tiensuu
his son

 

 

Felix Alarik Tiensuu
his son

 

 

Hilde Pääkkölä
his daughter



Olen saanut Pellikan sukuselvitykseen perustuvan vinkin siitä, että "Henrikkiä  (1700 - 1785) edeltävä Henrikki Pajainen oli syntynyt 1660 ja kuollut 12.3.1740".  Toistaiseksi Genistä ei löydy lähdemerkintää Pajaisen syntymästä. Profiili on saanut nimen Hindrich Hindersson Pajanen (1660 - 1740). Vaimon nimeksi on merkitty Karin Pajanen (1675 - 1744).  Mahdollisesti kysymys oli serkkuaviosta. 
👍
Alla oleva toinen kuva Genin sukulinjasta puolestaan osoittaa, kuinka paikalliset vanhat suvut ovat syntyneet loppuviimeksi samoista esivanhemmista. Omien Jarhoisista peräisin olleiden lasteni yksi esi-isistä on sama Henrikki Henrikinpoika Tensudd, kiitos Ella Heikintytär Tiensuun!


Isälinja Henrikki Pajaisesta jatkuu nimillä Henrik Larsson Pajainen ja Lars Pajainen (s. 1612). Lars Pajaisen isoisän sanotaan tullee Rautalammilta noin 1587,  ja lopulta saaneen nimettyä koko Pajalan pitäjän. 

Selvitettyä sukutietoa on, että Pajaisen miehet liikkuivat aviomielessä myös Sieppijärven ja Kolarin seutuvilla. Ehdottomasti yksi ja toinen "täällä meän perällä" löytää sukuja tutkiessaan itsensä Pajaisen virallisestakin isälinjasta. Näitä olen sivunnut vähäsen myös Peili -kirjassani. 

Mielenkiintoisinta Tiensuun sukututkimuksessa on oletus, että ruotusotilas Tiensuu (Tensudd) olisikin ollut geneettisesti joku muu kuin Pajaisen poika tai veli tai serkku. 
Postaukseni alussa oleva kuva Henrik Tiensuun kuolemasta vuonna 1785 ei todista Tiensuun syntyperää. Siihen asti, kunnes varmistan Henrikin isäksi merkityn miehen nimen, tarkastelen Tiensuuta ikään kuin hän olisikin omana aikanaan mennyt kotivävyksi vaimonsa Kirstin Matsdotter Pajalan taloon...  

Olipa itse Henrik Tiensuu Pajalan tai Tiensuun sukua, tai tulivatpa ensimmäiset Tiensuut Kolariin Pajaisen tai Tiensuun jalanjälkiä pitkin, selvää on, että kaikki Kolariin asettuneet Tiensuut ovat yhtä ja  samaa Henrik Tiensuun ja vaimonsa Kirstin Matintytär Pajalan jälkipolvea. Pariskunnan lapsista parhaiten tunnetaan,
1. Ella Heikintytär Tiensuu (1747 - 1818), josta tuli Jarhoisen Tanelin äiti.
2. Niilo Heikinpoika Tiensuu, joka syntyi 1745, ja toi hänkin pesueensa Pellikan (Kihlangin) sukupuuhun. 
3. Henrik Henriksson eli Heikki Heikinpoika Tiensuu, joka syntyi 1743 ja kuoli 27.8.1822.  

Sukututkijat ovat merkinneet Geni-sivustolle, että lautamies Henrik Henriksson Tiensuu (1743 - 1822) ja vaimonsa Malin Magdalena Johansdotter Karvonen olivat mm. Isak Henriksson Lompolon (1782 - 1857) vanhempia. Samanlaista sukuselvitysmerkintää ( eli Tiensuu - Lompolo) on myös Lenna Pellilkka käyttänyt Pellikan ja Jaakon selvityksessään.

16 tammikuuta 2021

Millaista oli vanhojen kotiseutujeni hengellinen elämä Granatin Roopen elinvuosina? Muistot eivät riitä, etsin kulttuuriin sidottua tietoa - kirjallisuudesta.

katakorhonen56@gmail.com







Vuonna 1933 edesmennyt Roope Granat on lasteni "Raanujärven vanhaisä". Kuvasin hänen hautakivensä Ylitorniolla jo kesällä 2008. Löysin kiven edestä seurakunnan huomautuksen hautapaikan hoitamattomuudesta. Otin yhteyttä seurakuntaan, ja sieltä ilmoitettiin, että joku muu oli jo ottanut yhteyttä. Toivotaan siis, että hautapaikkaa ei ole otettu uusiokäyttöön. Toivotaan, että kivi on jäljellä, sillä se kertoo vahvaa tarinaa Raanujärven uudisasukkaiden kulttuurista. Roopen esivanhemmat olivat tulleet nyky-Ruotsin Jarhoisista.

Mutta tässä siis kuva. Nyt pystyn (voimieni puolesta) selvittämään kirjallisuuden avulla, millaista oli kotiseutuni sukujen hengellinen elämä Roopen elinaikana. Raanujärvi on vanhaa kotiseutuani, sillä kylän suvuista Joona oli äidin äitini isän sukua (Isak Joona). Omat jälkipolven puolestaan polveutuvat suoraan Jarhoisista.

Kyseltyäni muistitietoa hautakiveen hakatusta ympyrärististä, vakuutuin kulttuuriin sidotun tiedon tarpeesta. Tuo kuvio on enemmän kuin koriste, enkä helposti "huoli Googlen määritelmistä".

Tornionlaakson historiaa vaimoitten näkökulmasta - kirjaani varten kirjoitin vain muutaman rivin wiklundilaisuudesta, joka vaikutti Ylitorniolla jo 1700-luvulla, mutta jonka tilalle nousi lestadiolaisuus. Maallikkosaarnaajasta mainitsin Janne Marttiinin, sillä hän kiersi kaikki kairamme, ja piti laajalti seuroja. 

Tämän postaukseni lopuksi kirjoitin lyhyen tekstin korpelalaisuudesta ja yhdestä hurmoksellisen kansanliikkeen naisjohtajasta Suomessa. Kirjoitin, koska näin teen, kun lähden selvittämään itselleni uutta ilmiötä, asiaa. 

Nyt etsin siis tietä tornionlaaksolaiseen hengellisyyteen Suomen Tornionlaaksossa ja erityisesti Raanujärvellä, Roope Granatin aikana.  




Yksityiskohta Jukkasjärven kirkon katolla. Kuvaus 1988.
Lars Leevi Laestadius on osa Tornionlaakson hengellisen elämän historiaa. Kuvasin Jukkasjärven kirkon 1988. Kuvasin appiukkoni hautakiven Suomen Ylitorniolla 2008. Kuka tietää enemmän herätysliikkeiden symboleista? Robert Granatin hautaristi on ylistys ja kiitos Jumalan siunaamasta elämästä. Mutta kuka ymmärsi näin paljon, että hakkasi Roopen hautakiveen tämän ympyräristin?

"Seppele eli ympyrämuoto on kristillinen ikuisen elämän symboli."
Onko Jukkasjärven kirkon katolla oleva ympyräristi asetettu paitsi Jumalan myös Laestadiuksen kunniaksi?

Tornedalens historia -ryhmässä (Facebook) sain vastauksen: "Kysyin tästä Pohjoismaiden herätysliikkeisiin perehtyneeltä kirkkohistorian professorilta, ja siis hänen mukaan ei liity millään lailla herätysliikkeisiin." (Sami Talonen)

Julkaistuani hautakivestä kuvan ja Jukkasjärven kirkosta myös sain kommentteja, joita en osannut alun hiljaisuuden jälkeen odottaa. Tässä Roopen sukulaisilta tulleet kommentit:
Enligt någon präst min mamma talade med i Ylitornio är det en symbol som användes av djupt troende personer och han menade att det inte har något med kelter att göra. Ingen jättesäker källa förvisso, men ändå.

Det har ju gått moden i hur gravvårdar utformades och vissa typer av kors har varit populära under olika epoker. Det här har inget att göra med någon särskild fromhetstyp.

merkkikuvake
Det finns en bok där det skrivs om Jukkasjärvi kyrka( min äldsta syster har en sådan) . I den skrivs att denna symbol är en vanlig kristlig symbol och att ringen runt symboliserar himlavalvet!



Toivo Aleksanteri Korpela ja korpelalaisuus olivat "kristalliarkin odottamista" ja seuroja Tornionlaaksossa

Psykiatrian dosentti, ja kirjan Usko, toivo ja huijaus -teoksen kirjoittanut Hannu Lauerman mukaan 1930-luvun Tornionlaakson korpelalaisuus sai alkunsa lestadiolaisuudesta erkaantuneesta omintakeisesta ryhmästä.
Pahanlaatuisen kultin piirteitä olivat johtajien seksuaaliset ym. vapaudet, alaikäisten hyväksikäyttö, jäsenten nöyryyttäminen, oudot rituaalit ja apokalyptinen näkemys.
Kristalliarkin odotus tyrehtyi 1940-luvulla mielisairaalahoitoihin ja vankeustuomioihin.


Muita hurmoksellisen kansanliikkeen johtajia Suomessa 

Maria Åkerblom (1898 - 1981) syntyi ruotsinkieliseen mäkitupalaisperheeseen Tammisaaren lähellä, ja alkoi jo 14-vuotiaana nähdä enneunia ja saarnata maailmanlopusta. Hän käytti alusta alkaen vaikutusvaltaansa toisiin ihmisiin. Vuoden 1917 aikaan hän aloitti unissasaarnaamisen. Hän alkoi esiintyä kirkoissa. Hänestä tuli herätysliikkeen johtaja ja unisaarnaaja. Hän vaikutti 1920-luvulla erityisesti Kokkolan lähistöllä, mutta saarnasi myös Helsingissä (1923).

Hän sai epävakaissa oloissa huomattavan seuraajakunnan, joka luotti häneen lähes sokeasti. Hänen saarnaamislahjojaan pidettiin poikkeuksellisina. Tuohon aikaan unissasaarnaamista harjoittivat monet muutkin. Maria Åkerblomia seurannutta aatesuuntaa ja liikehdintää sanotaan åkerblomilaisuudeksi

Häntä seurannutta aatesuuntaa ja liikehdintää sanotaan åkerblomilaisuudeksi. Åkerblomilaisuutta sekä korpelalaisuutta pidetään suomalaisina kristillisperäisinä lahkoina, jotka lienevät lähinnä tuhoisaa kristillistä kulttia. Åkerblomin rinnalla liikkeen toisena johtajana toimi metsänhoitaja Eino R. Wartiovaara.

Psykiatrisen vankisairaalan ylilääkäri, dosentti Hannu Lauerma on kuvannut Åkerblomin toimintaa suggestiiviseksi. Lauerman mukaan Åkerblom kykeni vaipumaan ekstaattisiinitsesuggestiopohjaisiin hurmostiloihin ja manipuloimaan ihmisiä niiden avulla.

Åkerblomilaisuutta tutkinut entinen piispa, teologian tohtori Gustav Björkstrand ei yllättyisi, jos vastaava lahko syntyisi nyt.