28 syyskuuta 2013

Kokkolan Kolmas mies, ei paremmasta väliä!

Kokkola, Ritva. 
Kolmas mies. 
Myllylahti, 2013.

Rikosromaani.
"Hyvät ominaisuudet eivät tuhoa huonoja ominaisuuksia aivan kuten myrkkyyn sekoitettu sokerikaan ei estä myrkkyä olemasta kuolettava." (Arabialainen sananlasku)





















Ei paremmasta väliä.


Sain kirjan syyskuisena tiistaina iltapäiväpostin mukana, kiitos kirjailijalle! Saman päivän iltakymmeneen mennessä olin sen lukenut, kiitos "omalle ajalle", jota minulla nykyisin on työajan rinnalla aika mukavasti. 

Olisin halunnut olla läsnä Kemin tilaisuudessa, jossa kirjailija Kokkola itse julkaisi oman kirjansa tiistaina 24. syyskuuta. Vielä enemmän olisin halunnut, että Myllylahti tai Kemin kaupunki tai kirjailijayhdistys tai… olisi järjestänyt kirjailijalleen tämän tilaisuuden. Silti tiedän, että itsekin olisin kirjailijana toiminut juuri Kokkolan tavoin.
En kuitenkaan päässyt tähän tilaisuuteen, vaikka olin saamani kirjan jo lukenut. En päässyt tilaisuuteen, koska en jaksanut väsymykseltäni edes istua "pelkääjän paikalla" edestakaista matkaa Sieppijärveltä Kemiin.

Kirjassa on ihan muutama huono lause, mutta loppu on silkkaa lukuiloa. Ritva Kokkola on kirjailijoiden kisällikoulun käynyt mestari, oman tyylilajinsa suvereeni taitaja, ja teos Kolmas mies pitää lukijansa otteessaan loppuun asti. Lukukokemuksena Kolmas mies tarjoaa samanlaisen tärkeän alustan tärkeille teemoille kuin tarjosi kirjailijan aiempi teos Murhattu mieli. Tämän teema oli nykyisin niin ajankohtainen kiusaaminen. Kolmas mies puolestaan ruotii avioliittoa niin järkyttävästä näkökulmasta, ettei paremmasta väliä!


Armin elämänkulun kohtalosta päätettiin lapsuuskodissa


Ritva Kokkolan Kolmas mies on rikosromaani. Hänen tarinassaan ei kuitenkaan ratkota rikosta, ei selvitellä tapahtunutta veritekoa tai tappoa perinteisin rikostutkijain ottein. Kirjassa Kolmas mies on Armi se päähenkilö, jonka kohtaloksi koituu kolmas mies. Rikostutkijoita tässä tarinassa ei tarvita.  

Kirja on aiheensa suhteen yksitasoinen, novellin keinoja käyttävä rikosromaani, jonka juoni suhteessa aikaan elää, sillä kolmen miehen ja Armin välisten suhteiden kuvailussa oleellista on se, että uusi suhde ei ala ennen kuin edellinen on elettyä elämää. Juonenkäänteet elävät samojen suhteiden tasolla yksi kerrallaan, eli tarinaan ei tuoda suhteista mahdollisesti syntyviä lapsia eikä Armille mahdollisesti syntyviä uusia sukulaisia.  Olemassa olevilla sivuhenkilöillä, kuten Armin työkaverilla ja siskolla sen sijaan on tärkeä roolinsa.

Ymmärtääkseen kirjan miehiä on hyvä ensin ”tuntea” Armi. Erittäin hyvin perusteltua onkin, että kirjailija Kokkola aloittaa tarinansa paljastamalla Armin kokonaan tämän rosoisista lähtökohdista käsin tyyliin ”elämänkulun juoni lyötiin lukkoon jo siinä vaiheessa, kun lapsille annettiin missien ja laulajien nimet”.


Kolmas mies on enemmän kuin kirjailijan uusi aluevaltaus


Lukijan ei  tarvitse tuntea Kokkolan aiempia kirjallisia henkilöhahmoja. Lukukokemukseni perusteella uskallan väittää, että Armin tarina ehdottomasti on enemmän kuin kemiläiskirjailijan (lue paikalliskirjailijan) uusi aluevaltaus tai muuta vähemmän mairittelevaa. Koska Kokkolan tarinasta puuttuvat poliittiset ristiriidat, seksistiset juonikuviot ja kaikki muu potentiaalinen lööppiaines, kirja valitettavasti ei saa laajempaa valtakunnallista näkyvyyttä tullakseen kirjallisuusarvioita tekevien, valtaa käyttävien tv- tai lehtitoimittajien käsiin.  Tämä kirja on liian hyvä eli asiallinen täyttääkseen julkisuuden käyttämät ehdot.


Mitä, jos Joku kääntäisi Kolmannen miehen?


Toivon, että Kokkolan kirja Kolmas mies (ja aikaisempi Murhattu mieli) löytäisi kääntäjänsä. Loistavaksi esimerkiksi on Arto Paasilinnan teosten suuri suosio Ranskassa. Englanninkielinen kielimaailma ei siis suosi pieniä painosmääriä tai romaaneja, joiden juonikuviot väistävät sen, mikä juuri nyt on muotia eli myy parhaiten. Englanniksi kääntämiselle on kuitenkin olemassa vaihtoehtoja.

Myyntiluvut kertovat kirjamarkkinoinnin tuloksesta, ne eivät kerro kirjasta mitään. Tästä syystä sanon kovalla äänellä: ”Kääntäkää Kokkolan teokset Kolmas mies ja Murhattu mieli!”

Koulumaailmassa ruotsin kieli on muuttunut ”pakkoruotsiksi”.  Kielen vastustajat huutavat, että suomalainen ei ruotsia tarvitse. Oppimistulokset kautta linjan ovat siis suhteellisen vaatimattomia. Kielen opiskelijoista ne, joita ruotsi kiinnostaa, lopulta häpeävät silmät päästään, sillä suomalaisessa koulussa ei opi sitä ruotsia, jolla pärjää ruotsinkieltä äidinkielenään puhuvan kanssa!

Ruotsin kielen opiskelu ei motivoi, koska suomalaisissa opetustavoissa on kautta aikojen ollut jotakin sellaista sanojen ja kieliopin pänttäämistä, joka ei anna toimivaa kielitaitoa. Niiden vuosien aikana, kun opiskelemme ruotsia, opimme asenteen – ja viimeistään päättövuonna sen, että ”jos heti pääsisin vuodeksi Ruotsiin, oppisin tämänkin kielen”!


Mitä, jos...


Mitä, jos suomalaisten kirjojen kääntäminen ruotsin kielelle kolminkertaistettaisiin? Mitä jos tästä valinnasta tehtäisiin näkyvä myös kouluille? Mitä jos ruotsin opiskelijoille annettaisiin lupa suuntautua ruotsin kielellä kirjoittamiseen jo aivan varhaisessa vaiheessa? Siitä tulisi hyvä, sanon minä. Kirjojen kääntäminen ruotsin kielelle taatusti motivoisi, jos siihen saisi ohjausta ensi askelista alkaen. 

Minkä tahansa puhekielen opettaminen koulussa on tuskastuttavan vaikeaa, koska perinteet ja kielen opettajat ovat opetussuunnitelmiensa ja menneen suomalaisen koulumaailmansa vankeja.
Eli sanomani on: - Mitä, jos Kokkolan kustantaja Myllylahti tekisi hyvän työn ja kääntäisi edellä mainitsemani Ritva Kokkolan teokset ruotsiksi. Mitä, jos…


Myrkkyä ja sokeria


Lukijana en onnistunut täysillä samastumaan kirjan päähenkilöön, Armiin. Silti hän antoi kasvot myös minulle, juuri pikkukuolemaa eli avioeroa kokevalle kanssamatkustajalle. Itselläni päättymässä oleva liitto kesti yli 30 vuotta, ihmissuhde toki kestää edelleen – onhan meillä lapsia ja lapsenlapsia.

Kestäneen liiton iällä ei voi mitenkään selittää sitä, miten hyvin tai huonosti minä ja mieheni elimme verrattuna tarinan Armiin ja hänen kolmeen mieheensä. Voin kuitenkin selittelyn sijasta aivan hyvin verrata yhtä pitkää liittoani Armin kolmeen liittoon, sillä pitkässä avioliitossa on omat syvät kuoppansa ja liukastumisensa. Tästä syystä tunsin tarinan omakseni.

Väitän, että juuri pitkä liitto saa minutkin selittämään osan itsestäni juuri miehellä. Tämä sama kirjailijan sanoilla näin: ”Yhtään kohtausta hän ei itse ohjannut. Ei etukäteen suunnitellut näyttämölle panoa tai kulisseja, tapahtumapaikkoja tai päähenkilöitä. Mutta ratkaisevimman käännekohdan hän oli itse määrännyt. Elämänsä loppuun hän muistaisi, että hän oli puuttunut tapahtumien kulkuun. Että kuitenkin kaikista henkilöistä vain hän määräsi ne, joilla ei ollut paluuta.”

Ritva Kokkolan romaani on jännittävä ja totta lukijalleen, kuten minulle.  Se on loistava romaani myrkystä ja sokerista ja niiden sekoituksesta. Arabialaisen sananlaskun sanoin kirjan voi omistaa tälle ajatukselle: ”Hyvät ominaisuudet eivät tuhoa huonoja ominaisuuksia aivan kuten myrkkyyn sekoitettu sokerikaan ei estä myrkkyä olemasta kuolettava.”


Kiitos kirjasta, Ritva Kokkola, kiitos!

15 syyskuuta 2013

Samankaltaiset ymmärtävät toisiaan, ja uskovat.

Alexander, Eben.
Totuus taivaasta. 
Tiedemiehen silmiä avaava kuolemanrajakokemus. (WSOY, 2013)
Alkuteos: Proof of Heaven. A neurosurgeon´s Journey into the Afterlife (2012)


Voima piilee uskossa

Ensimmäisenä tästä kirjasta kertoi Australiassa asuva serkkuni. Kukaan ei ollut suositellut kirjaa hänelle, se vain oli "tarttunut" hänen mukaansa - ja puhutellut häntä. Itse löysin suomalaisesta nettikaupasta sekä kirjan suomenkielisen että englanninkielisen version. Luin suomennetun. Ja minun on hyvin helppo uskoa kirjassa kerrottuun kuolemanrajakokemukseen.

Lienen siis yhden sortin uskova. Uskon elämänvoimaan, ja siihen, että omin silmin voin nähdä vain jotakin ja vain vähän. Elämänvoiman ymmärrän Alexanderin kirjan ansiosta henkisenä maailmana.  

Kirja ehdottomasti sai minut ajattelemaan ihmisen tietoisuutta, aivoja, kehoa, mieltä ja sielua. Kirja antoi voimaa ja tukea omille arvoilleni. 

Eben Alexander kirjoittaa ihmisistä näin: "Kun puhutaan kuolemanrajakokemuksista, ihmiset jakautuvat kolmeen eri leiriin. Ensimmäiseen kuuluvat niihin uskovat. He ovat ihmisiä, jotka ovat itse käyneet kuoleman rajalla tai joiden on vain yksinkertaisesti helppo uskoa sellaisiin asioihin. 
Sitten ovat tietysti vankkumattomat epäilijät (sellaiset kuin minä ennen). Nämä ihmiset eivät kuitenkaan yleensä pidä itseään epäilijöinä. He vain "tietävät", että tietoisuus syntyy aivoissa eivätkä niele mitään sekavia puheita kehosta irtautuneena toimivasta mielestä.
Kolmannen leirin muodostavat epätietoiset. Siihen kuuluu kaikenlaisia ihmisiä, jotka ovat kuulleet kuolemanrajakokemuksista joko lukemalla niistä tai - koska ne ovat erittäin yleisiä - kuulemalla niistä joltakulta ystävältä tai sukulaiselta, jolla on itsellään ollut sellainen." (s. 143)

Koska kuulun ensimmäiseen leiriin, minulle teki hyvää lukea ihmisistä henkisinä olentoina, joiden sielu asuu henkisessä maailmassa. Tässä ei kuitenkaan ollut kirjan anti. Tärkeintä kirjassa on tieteen näkökulma yliaistillisuuteen (sieluun, henkeen).

Alexander kirjoittaa: "Jokaiselle meistä tietoisuus on kaikkea muuta tutumpi, mutta silti me tiedämme paljon enemmän muusta maailmankaikkeudesta kuin omasta tietoisuudestamme. Se on niin kovin lähellä meitä, että se tuntuu melkein aina olevan ulottumattomissamme. Itse asiassa merkityksellisin todiste henkisen maailman todellisuudesta piilee juuri tietoisuutemme ratkaisemattomassa arvoituksessa."



Rakkaus on kaiken kantava voima

Lähetin muutama päivä sitten surunvalittelukortin, jossa oli valmiiksi painettua tekstiä "muistoista, jotka jäävät elämään". Halusin kuitenkin lisätä korttiin henkilökohtaisen tervehdykseni . Se löytyi Alexanderin kirjasta.

"Rakkaus on kaiken perusta, siitä ei ole epäilystäkään. Pyyteetön rakkaus on perimmäinen todellisuus, se käsittämättömän ihana perimmäinen totuus, joka elää ja hengittää kaiken ytimessä, mikä on olemassa tai mikä tulee olemaan, eikä ole mahdollista saada ymmärryksen häivääkään siitä, keitä ja mitä me olemme, ellei ole tietoinen rakkaudesta ja aseta sitä kaiken perustaksi."

Tervehdykseni tarkoitus on osanotto suruun. Haluan sillä myös rohkaista perhettä yhä vain luottamaan ja uskomaan rakastamaansa poikaansa, joka lähti pois mutta jonka mieli (sielu tai henki) nyt elää ja hengittää osana kaiken ydintä, joka on rakkauden sanaton todellisuus.

Tervehdykseni on lainaus Eben Alexanderin kirjasta Totuus taivaasta. Tähän mennessä olen lukenut kirjan noin kahdesti. Lupasin kertoa lukukokemuksestani myös alakouluikäisille (3. -6. lk) oppilailleni, sillä opetan heille uskontoa, ja uskontotunnilla voimme luvan kanssa puhua hyvästä ja pahasta rakkaudesta, oikeasta ja väärästä rakkaudesta.

Lukemattomiin maailmankaikkeuksiin liittyvät kysymykset ovat varhaisteini-iässä oleville koululaisilleni arkipäivää. Heistä pelimaailmat "hyviksineen ja pahiksineen" ovat yhtä kiinnostavia kuin mustat aukot tai avaruus tai... muut meistä katsottuna ulkopuolella olevat vieraat maailmat.

Käsitykseni on, että modernin aikamme tietokonepelien sisällön kehittäjät ja suunnittelijat tuntevat kirjallisuuden, joka käsittelee kuolemanrajakokemuksia. Näyttää kuitenkin siltä, että pelinrakentajien haavoittumaton tietoisuus on jäänyt pahuuden manalaan rakkauden maailman sijasta. Tämän päivän lapset siis elävät interaktiivisissa rinnakkaisissa maailmoissa, joista vanhempi sukupolvi kenties luki vain kirjoista. Tämän päivän pelit eivät kirjojen tavoin jätä lapsille aikaa ja tilaa omien mielikuvien syntymiselle.

Pelaajat saattavat tietää jo varhain, että pahuus on läsnä kaikissa maailmankaikkeuksissa. Sitä he puolestaan eivät pelaamalla saa tietää, että pahuus on läsnä pieninä määrinä. Alexander muistuttaa, että "pahuus on tarpeellista, koska ilman sitä ei voi olla vapaata tahtoa, ja ilman vapaata tahtoa ei voi tapahtua kasvua. Niin kauhistuttavalta ja voimakkaalta kuin pahuus toisinaan vaikuttaakin meidän maailmassamme, on rakkaus monin verroin sitä voimakkaampi suuremmassa mittakaavassa ja tulee loppujen lopuksi viemään siitä voiton.

Tähän uskon. Ja siihen, että voima piilee elämänuskossa.

10 syyskuuta 2013

Turun kansainväliset kirjamessut 4.- 6.10.2013

Tänne menen:

AIHE: Lasten ja nuorten kirjallisuus (yksi monista aiheista)

Ohjelma pe-su:

Vinski - lasten ja nuorten lava perjantaina 4.10.2013:

10.30 Amerikkalaisia satuja – American story hour. Satuja pienille koululaisille suomeksi ja englanniksi. Lukijoina Heidi Day, Taina Iduozee ja Amy Hirsch. Yhdysvaltain suurlähetystö.
11.00 Sara Kokkonen: Rasavillejä ja romantikkoja (Avain) käsittelee rakastettuja suomalaisia tyttökirjoja aina Mary Marckista ja Rauha S. Virtasesta Anni Polvaan ja uusiin hevoskirjoihin. Haastattelijana Katja Jalkanen.
11.30 Ihmissuhteisiin sukeltavat tytöt, seikkailunnälkäiset pojat? Haluavatko tytöt ja pojat kirjallisuudelta eri asioita? Aiheesta keskustelemassa yleisurheiluaiheisen 4x100 -kirjan kirjoittanut Kirsti Kuronen ja vauhdikkaan Kivimutka –nuortendekkarisarjan aloittanut Kalle Veirto. Haastattelijana Päivi Haanpää. Karisto.
12.00 Suomen Nuorisokirjailijat ry:n Pääskynen -palkinnon voittajan julkistaminen. Edellisen kerran vuonna 2010 jaettu palkinto myönnetään lasten ja nuortenkirjallisuuden eteen tehdystä työstä yksityiselle henkilölle tai yhteisölle.
12.20 Young Adult -kirjallisuuskeskustelu! Annukka Salama: Piraijakuiskaaja (WSOY); jatkoa Salaman kiitetylle esikoisteokselle Käärmeenlumooja, Elina Rouhiainen: Uhanalainen (Tammi); koukuttavan fantasiasarjan odotettu toinen osa ja Siiri Enoranta: Nokkosvallankumous (WSOY); tulevaisuuteen sijoittuva dystopia kahden kivisuvun verenperinnöstä ja kielletystä rakkaudesta. Haastattelijana Saara Tiuraniemi.
13.00 Apina-Papina kiipes puuhun, iloinen lastentuokio! Kirjailijat Hanna van der Steen ja Laila Kohonen runoilevat. Apina-Papina on Laila Kohosen käsinukke, joka hänen opettaja-aikoinaan tarkasti, että lasten pulpetit ovat siistissä kunnossa! Runoja. Nuorisokirjailijat.
13.30 UNICEFin hyvän tahdon lähettiläs ”Jyrki69” Linnankivi: ”Silmät auki ja sydän ruvella”. Nicaragualaisten lasten elämään kuuluu uhkia, jotka eivät onneksi ole arkea Suomessa. Jyrki tutustui UNICEFin lastensuojelutyöhön Nicaraguassa. Haastattelijana UNICEFin viestintäjohtaja Jussi Kivipuro.
14.00 Fantasiaa! Hanna van der Steen puolustaa mielikuvituksen keinoin erilaisuutta Tähtisilmät-trilogian päätösosassa Lumous. J.S. Meresmaa luo nuorille aikuisille Mifongin ajassa -sarjan ensimmäisestä osasta tutun fantasiamaailman, joka on täynnä myyttejä, seikkailuja ja rakkautta. Haastattelijana Päivi Haanpää. Karisto.
14.30 Siri Kolu: Me Rosvolat! Kolun lastenkirjasarjan uusin teos Me Rosvolat ja vaakunaväijy (Otava) jatkaa Rosvoloiden voittokulkua. Rosvoelämä ja Rosvolat ovat yhä tiiviimmin osa Viljan arkea. Me Rosvolat –sarjasta on tekeillä elokuvan lisäksi näytelmä ja radiokuunnelma. Haastattelijana Antti Korhonen.
14.50 Toisia todellisuuksia! Magdalena Hai: Kellopelikuningas – kiitetyn Gigi ja Henry -sarjan toinen osa. Gigi ja Henry -sarja on steampunkia ja fantasialla höystettyä 1800-luvun vaihtoehtohistoriaa. Juha-Pekka Koskinen: Haavekauppias… haaveilussa on vaaransa! Haavekauppias luo mielikuvitusta kutkuttavan toisen todellisuuden ja tempaa lukijan huimaan seikkailuun. Haastattelijana Päivi Haanpää. Karisto.
15.20 “Lohikäärmeen ruokavalio” eli mitä ovat lohikäärmeen lempiherkut? Runokuunnelman esitys ja lohikäärmeen kasvatusta Emilia Lehtisen vinkeillä.
15.40 Young Adult -kirjallisuuskeskustelu! Sari Peltoniemi: Haltijan poika (Tammi); maagisen kertojan uusi romaani ammentaa aineksia niin kauhutarinoista kuin pohjoisesta mytologiastakin ja Seita Vuorela: Karikko (WSOY); tarina nuoruudesta, elämän rajallisuudesta ja matkasta karikkoisen meren mystiselle rannalle. Haastattelijana Saara Tiuraniemi.
16.10 Palkittu sarjakuvataiteilija Heikki Paakkanen piirtää improvisoiden yleisön antamista aiheista, miljöistä, tapahtumista ja hahmoista. Sarjakuvapiirtäjän työstä Heikkiä haastattelee Tanja Alenius. Somero.

Vinski - lasten ja nuorten lava lauantaina 5.10.2013:

10.30 Anja Nystén: Kemikaalikimara lapsiperheille (Teos). Kemikaaleja on kaikkialla, mutta mitä me niistä lopulta tiedämme? Kemiantekniikan insinööri Nystén on kirjoittanut kattavan tietopaketin arjen kemikaaleista erityisesti lapsiperheiden näkökulmasta. Haastattelijana Tiina Torppa.
11.00 Marjo Ruola: Terveisin Neiti ja Clara (WSOY). Vilkasluonteinen Neiti asuu kaupungin laidalla idyllisessä talossa, ruotsinkielinen Clara on keskustan hienossa kerrostalossa. Vaikka Neiti vasta aloittelee koulussa ja Clara on jo kokenut tokaluokkalainen, hyvälle ystävälle on aina tilaa. Haastattelijana Saara Tiuraniemi.
11.30 Enna Airik on itse kuvittanut satukirjansa Korppipäinen mies (Karisto), joka käsittelee taidokkaan kuvituksen ja sadun avulla lapsen mieltä askarruttavia pelkoja. Haastattelijana Päivi Haanpää.
12.00 Kristiina Louhi – Tomppa 20 vuotta! Ensimmäinen Tomppa-kirja ilmestyi kaksikymmentä vuotta sitten! Juhlakirja sisältää neljä rakastettua Tomppa-tarinaa sekä yhden uuden, ennen julkaisemattoman tarinan: Tomppa ja tohtori Korva. Haastattelijana Saara Tiuraniemi.
12.30 Aino Havukainen & Sami Toivonen: Tatun ja Patun kummat keksinnöt kautta aikojen (Otava). Rakastettu Tatu ja Patu -sarja jatkuu. Nyt outolalaiset keksijäaivot ovat tehokäytössä: tarjolla on muun muassa muinaisille egyptiläisille meikkaava tai muumioiva aamutoimiautomaatti. Haastattelijana Roope Lipasti.
13.00 UNICEFin hyvän tahdon lähettiläs Iina Kuustonen: ”Malariaverkon alla Mosambikissa”. Turvallinen ja terveellinen lapsuus on tärkeää niin Suomessa kuin Mosambikissakin. Malariaverkko ja monet muut perusterveyden innovaatiot auttavat yhä useamman elämän lapsuudesta aikuisuuteen. UNICEF.
13.30 Salapoliisiooppera! Kuoro-osuuksia Atso Almilan ja Roope Lipastin uudesta oopperasta. Turun oopperakuoro ja TSMO:n lapsikuoro, johtajana Katriina Virta.
14.00 Tarinoiden taikaa sanoin ja sävelin. Kirjailija Netta Wallden ja kirjailija-muusikko Elena Mady tarinoiden ja laulun lumoissa. Nuorisokirjailijat.
14.30 Lasten yliopisto esittää: Angry Birdsien sukupuun arvoitus. Professori Jaakko Suominen. Turun yliopisto.
15.00 Kirjailija Hannu Mäkelän ensimmäisestä Herra Huusta tulee kuluneeksi 40 vuotta. Juhlavuoden kunniaksi julkaistava: Juhuu, Herra Huu -juhlapainos pitää sisällään Herra Huu, Herra Huu saa naapurin ja Herra Huu muuttaa. Haastattelijana Jan Erola. Paasilinna.
15.30 Entä jos kaikki dinosaurukset eivät kuolleetkaan sukupuuttoon? Tänä vuonna Arvid Lydecken -palkinnon saanut kirjailija Kirsti Ellilä kertoo uudesta, lämminhenkisestä lastenromaanistaan Johannes ja Jura. Haastattelijana Päivi Haanpää. Karisto.
16.00 Ian Bowie, Suomessa asuva britti, on tehnyt yhteistyössä Suomessa asuvan hollantilaisen Keanne van de Kreeken kanssa kaksi upeaa lastenkirjaa, joissa lohikäärmeet ja lumiukot seikkailevat. Bowie kertoo, miten hänestä tuli suomalainen kirjailija.
16.20 A walk through time – childen’s musical! Kuinka lastenmusikaalin käsikirjoitus syntyy? Pulitzer-palkittu (v. 2009) näytelmäkirjailija Lynn Nottage (Yhdysvallat), haastattelijana Cody Douglas Oreck. Keskustelu tulkataan suomeksi.

Vinski - lasten ja nuorten lava sunnuntaina 6.10.2013:

10.30 Piritta Porthan: Varoitus postinkantajalle (olen matkoilla vähän aikaa). Kuvaus ’maitohampaiden ja pilvilampaiden’ täyttämästä lapsuudesta. Porthan laulaa ja lausuu runoja tyttäriensä Emman ja Ronjan kanssa kitaran säestyksellä. Basam Books.
11.00 Armasta arkea ja mielikuvituksen juhlaa tuoreissa lastenkirjoissa. Anneli Kannon Veera Virtanen aloittaa esikoulun, Tarja Makkosen Önnö etsii seikkailun mistä vaan ja Aura Sevónin Elsi sukeltaa Aika metkassa retkessä mummansa lapsuuteen 1930-luvulle. Haastattelijana Päivi Haanpää. Karisto.
11.30 UNICEFin hyvän tahdon lähettiläs Anna Hanski: ”Jokainen lapsi”. Anna kertoo työstään hyvän tahdon lähettiläänä sekä musiikista kansainvälisenä kielenä. Leikitään ja lauletaan yhdessä.
12.00 Sinikka ja Tiina Nopola: Risto Räppääjä ja kaksoisolento ja Heinähattu, Vilttitossu ja ärhäkkä koululainen sekä Rauhallinen Erkki ja hiutalepoika (Tammi). Supersuosittuja Nopoloita haastattelee Esa Silander.
12.30 Tuula Kallioniemi: Reuhurinne (Otava). Huimat yli 90 lasten- ja nuortenkirjaa julkaisseen Kallioniemen luomassa ja Jii Roikosen kuvittamassa idyllisessä Reuhurinteen kyläyhteisössä lapsi saa opetella uusia asioita omaan tahtiinsa ja kokea onnistumisen iloa. Haastattelijana Esa Silander.
13.00 Reetta Niemelä: Tikkumäen koirat (Otava). Runoja ja lastenkirjoja julkaissut Niemelä on toteuttanut lukuisia sanataidepajoja ja esiintynyt päiväkodeissa ja kouluissa ympäri Suomen. Yhdessä kuvittaja Salla Savolaisen kanssa ovat syntyneet kuvakirjat Tikkumäen talli ja Tikkumäen koirat. Haastattelijana Esa Silander.
13.30 Tuula Korolainen ja Virpi Talvitie: Kissa kissa kissa. Runollinen kurkistus kissan salaiseen elämään (Lasten Keskus). Kissalla on yhdeksän elämää ja yhdeksän luonnetta. Hellyttävissä ja humoristisissa runoissa kissat esiintyvät mm. lemmikkeinä, näyttelytähtinä, lasten kavereina ja vanhusterapeutteina. Haastattelijana Siskotuulikki Toijonen.
14.00 Hei laukkaan ratsu runojen! Kirjailija Kirsti Kuronen runoilee yhdessä lasten kanssa. Nuorisokirjailijat.
14.30 Heli Laaksonen: Aapine (Otava)! Riemukas lounaismurteen loruaapinen valloittaa kaikki. Lystikästä ääneen luettavaa, ihastuttavaa katseltavaa! Kirjailijan omin sanoin: – Tämä Aapine on niil, ko ymmärtävä jo pualest sanast! Haastattelijana Kaisu-Maria Toiskallio.
15.00 Aloittelevien lukijoiden asialla! Päivi Lukkarilan hevosaiheinen Venla-sarja on edennyt jo viidenteen osaansa ja Johanna Hulkon hauskasta Geoetsivät-sarjasta on ilmestynyt tänä vuonna kaksi osaa. Pienten lukijoiden koukuttamisesta kirjailijoita jututtaa Päivi Haanpää. Karisto.

15.30 Ville Hytönen: Hipinäaasi apinahiisi (Tammi). Pieni keuhkorikkoinen aasi sanoo hiih, hiih, ja suuresta kömpelöstä apinasta kuuluu kävellessä hsshh, hsshh. Lämmin satu ystävyydestä sekä siitä, kuinka olemme kaikki erilaisia – ja juuri siksi niin samanlaisia. Haastattelijana Roope Lipasti.