29 tammikuuta 2020

"Historia politiikan tekemisen välineenä". Auttavatko kirjat ymmärtämään ihmisten järjettömyyttä ja hulluutta?


Kuvassa on tyttäreni Dachaun keskitysleirin portilla Saksassa, lähellä Muncheniä, lokakuussa 2019.
 Opimme siellä, että tämä oli se keskitysleiri, joka avattiin käyttöön kaksi kuukautta Hitlerin valtaantulon jälkeen, 1933. Mieti sitä, kaikki valmista jo 1933...


Tämän linkin takaa löytyy albumi, jossa kuvia Dachaun käynnistä.










Maanantaina, 27. tammikuuta, vietettiin Suomessa (missä vietettiin)
Vainojen uhrien muistopäivää. Se on Suomessa enemmän tai vähemmän arka liputuspäivä eli kansallinen merkkipäivä. Suomalaiseen almanakkaan päivä on säädetty valtioneuvoston päätöksellä vuonna 2002. Päivämäärällä 27.1. puna-armeija vapautti Puolassa toimineen Auschwitzin keskitysleirin vuonna 1945. 


En ole käynyt museona toimivan AUSCHWITZ II-Birkenaun alueella Puolassa, missä 75-vuotispäivän eli vapauttamisen muistojuhlaa vietettiin (27.1.2020). Paikalla olivat olleet noin kaksisataa Auschwitzistä hengissä selvinnyttä. Paikalla olivat olleet myös monet Euroopan johtajista, esimerkiksi Suomen presidentti Sauli Niinistö. Puolan presidentin sanottiin vastanneen, kun media oli asiasta kysynyt: "Venäjän Putinia ei oltu kutsuttu poliittisista syistä." Putinin väitetään politisoineen viime sodan historiaa puhumalla, kuinka Puola oli se valtio, joka aloitti sodan." 

En ole siis käynyt Auschwitzissä. Sen sijaan olen vieraillut  (2019) Dachaussa, Saksan Baijerissa, lähellä Muncheniä. Olen saanut alla olevat  kaksi kirjaa sieltä, Sandi osti. Niitä myytiin museokaupassa, vapaaehtoisten ihmisten ylläpitämässä kaupassa.



Arbeit macht frei -kyltit eivät ole myynnissä museokaupassa. 
Yhtään ainutta "matkamuistoesinettä" tai muuta rihkamaa Dachaun museokauppa ei myynyt.

Niinpä minun sopii (ainakin) ihmetellä, mistä Lappilan "Tankkibaarin" omistaja (entinen Lappilan alaluokan oppilaani) tilasi tai nappasi "Arbeit macht frei" - kylttinsä.  Hän on paheksunnasta ja oluen myyntiboikotista huolimatta pitänyt ja pitää "omaa" valurautakylttiänsä esillä kuppilansa ulkoseinällä. Perusteluista lapsellisin on ollut: "Ei se minua häiritse. Onhan kyltti näkösällä keskitysleirimuseoissakin."!  On. On. Sinne kyltit kuuluvat niin kuin korvat yhden baarin omistajan päähän.

Historiatietoisuus on esimerkiksi sitä, että tietää ja tuntee Euroopan keskitysleirien historian. Nykysukupolvien näkökulmasta historiaa on Suomen kouluissa opetettu "aina". Ollessani lukiota edeltävällä keskikouluasteella (1960-luvun lopulla), historiaa opetettiin yhteiskuntatiedon ja eurooppalaisen sivistyshistorian  (politiikan ja arkeologian) ehdoilla. 

Olen historian opettamiseen erikoistunut (1983) luokanopettaja. 
Edellä mainitsemani liputuspäivän säätämisen jälkeiseen, eli vuoden 2002 jälkeiseen koulumaailman opettajakuntaan kuuluin vuoteen 2013 asti. Kertaakaan omalle kohdalleni "ei osunut" keskitysleirien historiasta puhuminen tai  juutalaisuhrien muistaminen -historian opetuksen nimissä.   


Comite International de Dachau lupaa, että tämän kirjan lukija löytää, tutustuu ja ymmärtää "the tragic odyssey of the prisoner through the world of the Nazi concentration camp".


Dachaun vapauttaminen tapahtui 1945 - as well.


Auschwitzin (ja kaikkien keskitysleirien) vapauttamisen vuosipäivänä kuulin radiotoimittajan kommentin syystä, miksi "Putinia ei näkynyt muistojuhlassa". Vastauksessaan Suvi-toimittaja käytti ilmausta: "Historiaa käytetään politiikan tekemisen välineenä". Niinpä.

Jos Puola ei halunnut Putinia paikalle, ja jos Putin on alkanut syyttää Puolaa viimesodan käynnistämisestä, jos...jos..., niin he/ne kumpikin käyttävät nimenomaan historiaa politiikan tekemiseen.  



ON olemassa hyvää politiikan tekemistä. ON olemassa huonoa politiikan tekemistä.

ON olemassa hyvää politiikkaa. ON olemassa huonoa politiikkaa.



Kirjat, tieto ja kokemukset auttakoot nykyihmistä tajuamaan näiden kahden erilaisen politiikan tekemisen eroavuudet, syyt ja seuraukset. Ja se on tarpeeksi paljon, jos halutaan jokaisen puuttuvan tapahtumien kulkuun.

Lopuksi muutama kuva Dachaun keskitysleirimuseon alueelta. Suurin vierailijaryhmä ovat Saksan koululaisryhmät opettajineen ja bussinkuljettajineen.

Kuvia klikkaamalla saat ne suuremmiksi, kiitos mielenkiinnosta. t. katakorhonen56@gmail.com

Mahdolliset kommentit voivat käynnistää hyvän keskustelun: -Mitä me (täällä ja nyt) voisimme tehdä?





















Kaukaisten DNA-sukulaisten yhteiset esivanhemmat löytyvät sukukirjasta. Miten?


katakorhonen56@gmail.com



Kaukaisten DNA-sukulaisten yhteiset esivanhemmat eli yhteinen polku esivanhempien tykö... ne löytyvät sukukirjasta. Miten?  

Tarvitaan sukukirjoja, aktiivinen jäsenyys nettisukupuuhun, ja tarvitaan DNA-osumia. 
Tässä yksi tapausselostus, eli miten löysin Pasman sukuhaarojen nimiviidakosta O. GRANTUN-nimisen dna-osumani.

KIRJAN NIMI:
Pasman suku. 2, osa (1996)Pasman sukuhaarojen vaiheista
Kirjoittajat:
Seija Jalagin ja Tuomo Korteniemi

ARTIKKELIN OTSIKKO KIRJASSA S. 39: 
VALPURI KURUN SUKU. HIETASET

BLOGIARTIKKELINI AIHE:
Miten käytän sukukirjaa geneettisen sukulaiseni löytämisessä?

I
Sähköpostiini tuli osoitteesta no-reply@geni.com  ilmoitus, että "O.Grantun -nimisellä profiililla on autosomaali DNA-osuma" oman profiilini kanssa. Tapauksessani nettisukupuu geni.com on se paikka, mistä löytyvät profiilit. 
II
Sähköpostin johdattamana menin nettisukupuuhuni tutkiakseni ja verratakseni hänen profiilia omaani. "Geni-koti" tarjoaa tämän vastaavuuspalvelun eli yhdellä klikkauksella avautuu molempien osumien sukupolvitaulut. Tämä edellyttää, että molempien profiilien sukupuut löytyvät ns. "kotoa" (eli että suvun nimet ovat lisättyinä omille paikoilleen Geniin).

Profiilien vertailun teen  Genissä. Tavoite on löytää itselle tuttuja sukunimiä tai syntymäpaikkoja. Kun nyt avasin oman, ja osumaksi tulleen O. Grantunin sukupolvitaulut vierekkäin (linkki aukaisee), huomasin paljon vieraita  SUKUNIMIÄ, mutta myös nimiä suoraan Pasman sukukirjasta!

Alla on tämä itselleni ennestään tuntematon etäsukulaisnimi Grantun. Entä hänen esivanhempansa? Kuusisalo Paavolasta ei tuntunut tutulta, Mankinen ei...

Mutta hetkinen, tuollahan ovat Sieppijärven Kuru ja Hietanen. Nehän ovat Pasman sukua, suvun kantavanhempien jälkipolvia. Tuolta löytyy Grantunin yhteys minuun!

 Ote Genin palvelusivustolta:

4. Evert Kuusisalo s. 22. huhtikuuta 1902, Kassa, Pajala fs, Sverige (Ruotsi); k. 8. helmikuuta 1978, Örebro, Nikolai fs, Sverige (Ruotsi)
5. Albert Jakobsson Kuusisalo s. 25. tammikuuta 1875, Kassa, Pajala fs, Sverige (Ruotsi); k. 13. toukokuuta 1921, Kassa, Pajala fs, Sverige (Ruotsi)
6. Jakob Johansson Kuusisalo s. 1. heinäkuuta 1836, Paavola fs, Finland (Suomi); k. 15. toukokuuta 1924, Kassa, Pajala fs, Sverige (Ruotsi)
7. Johan Kuusisalo Mankinen s. 1. huhtikuuta 1806, Paavola(SF); k. 5. kesäkuuta 1868, Paavola, Finland (Suomi)
7. Beata Härneenaho (Isaksdr Kuusisalo) s. 12. toukokuuta 1812, Paavola, Finland (Suomi); k. 9. toukokuuta 1867, Paavola, Finland (Suomi)
6. Anna Kajsa Johansdotter Kassa s. 6. kesäkuuta 1839, Kassa, Pajala fs, Sverige (Ruotsi); k. 2. huhtikuuta 1902, Kassa, Pajala fs, Sverige (Ruotsi)
7. Juho Heikinpoika Waara s. 14. heinäkuuta 1811, Sattas, Sodankylä, Finland (Suomi); k. 26. kesäkuuta 1883, Kassa, Pajala, Sverige (Ruotsi)
7. Eva Mickelsdotter Kitkiöjärvi s. 26. kesäkuuta 1808, Kitkiöjärvi, Muonioniska, Sverige (Ruotsi)
5. Sandra Eufemia Hietanen s. 5. tammikuuta 1883, Kolarin srk, Finland (Suomi); k. 23. huhtikuuta 1906, Kassa, Pajala fs, Sverige (Ruotsi)
6. Maria Iisakintytär Hietanen s. 8. kesäkuuta 1850, Sieppijärvi, Turtolan sk, Finland (Suomi)
7. Isak Isaksson Hietanen s. 15. helmikuuta 1809, Kengis, Pajala fs, Sverige (Ruotsi); k. 26. tammikuuta 1850, Sieppijärvi, Turtolan sk, Finland (Suomi)
7. Eva Kajsa Persdotter Kuru s. 27. marraskuuta 1818, Sieppijärvi, Pajala fs, Finland (Suomi) 


(Klikkaamalla kuvaa se suurenee.)

III 
Seuraavaksi varmistin Grantunin sukupuusta löytyneet tutut nimet Pasman sukukirjan alkulehdiltä. Ja näin siellä lukee:

Pasman suvun kantavanhempien tyttäristä vanhempi Valpuri (s. 1767) avioitui sieppijärveläisen Pekka Antinpoika Kurun (s. 1761) kanssa. Heillä oli 13 lasta. 

Yksi Pekka Kuru nuoremman tytär, Eeva Kaisa (s. 1818) avioitui Iisak Hietasen (s.1809) kanssa, ja he jäivät torppareiksi Kurun tilalle. 

Eeva Kaisa ja Köngäsessä syntynyt Iisak Hietanen löytyvät yllä olevasta O. Grantunin sukupuusta, mutta niin löytyy myös yksi Eeva Kaisan ja Iisakin tyttäristä, hän oli Maria Iisakintytär Hietanen (s.1850). Maria Iisakintytär. 

Sukukirja kertoo, että Maria Hietaselle syntyi 8  lasta vuosien 1874 ja 1890 välillä. Marian tiedoissa ei näy lasten isän/isien nimiä. Tämän tosiasian osoittaa myös Grantunin sukupuu (lista yllä).

Pasman sukukirjan  mukaan Maria Hietasen jälkipolvista suku jatkui tyttärien 
- Fanny Kemin (1879 - 1903), 
- Eufemia (1883 - 1906) Kuusisalon (Grantunin listalla), 
- Eriika Hietasen (1886 - 1954), 
- Laura Hietasen (s. 1888 - 1920) ja 
- Agnes (1890 - 1919 ) Kemin kautta. 

IV
Eufemia Mariantytär Hietanen on merkitty dna-serkkuni listalle nimellä Sandra Eufemia Hietanen, ja hänen tiedetään saaneen kolme lasta miehensä, Pajalan Kassan kylällä syntyneen, Albert Kuusisalon (1875 - 1921) kanssa.

Albertin isän tiedetään tulleen Suomen Paavolasta Pajalaan, ja perustaneen perheen sinne. 

Näin löysin polun ja selityksen sille, että O. Grantunin ja itseni välillä on useampia sukulaisuuspolkuja. Meitä yhdistävät Sieppijärven vanhoista suvuista Pasma-Kuru ja Köngäsestä Sieppijärvelle tullut Hietanen, entinen Vänkkö.

Ja nämä kaksi linjaa johtavat minusta dna-serkku O. Grantunin tykö.  Mukava!




Klikkaamalla kuvaa saat sen suuremmaksi!

25 tammikuuta 2020

Lahjaksi kirja -tapahtuma Kolarissa Lucianpäivänä 2019.

katakorhonen56@gmail.com
puh. 0443624388

Heli-Maarit Ylitalo tuli Kittilästä Kolariin kiinnostuksesta Lahjaksi kirja -tapahtumaan.
Kiitos kiitoksista Helille.


Lahjaksi kirja - tapahtuma (13.12.2019) pidettiin Kolarin kunnanvaltuuston  kokoustilassa.
Tilaisuuteen oli kutsuttu alla nimetyt kirjailijat ja yksi kustannustoimittaja-kustantaja. Kaikki kutsutut saapuivat paikalle ja kertoivat teoksistaan.

Tapahtumaan toivottiin myös lukevia kirjan ystäviä tekemään tuttavuutta kirjailijoiden kanssa. Heitä saapui tai vieraili "kourallinen", mikä oli mukavaa, koska tämäntapaisiin lukijoitten ja kirjailijoitten yhteistapahtumiin Kolarissa ei vielä lienee totuttu. Tapahtuman lopuksi arvottiin runsaasti hienoja kirjapalkintoja.


Tapahtuman lopuksi arvottiin runsaasti hienoja kirjapalkintoja.

Tapahtuman idea
syntyi, kun tietokirjailija Kata Vienontytär sai kirjansa julkaisujuhlassa (6/2019) siellä esillä olleeseen vieraskirjaansa kiitossanat "Kirja on aarre ja suuri Lahja meille". Tässä yhteydessä oma tarkoitukseni oli myös se, että tulevassa tapahtumassa (Lahjaksi kirja) arkipäiväistäisin käsitteitä "lahja, hyvä lukutaito, luova lukutaito, ja syvällinen lukutaito"!  Ajatus oli, että tapahtuma avaisi Kolarin ja lähiseutujen nykykirjailijoille ovia lukijoitten kohtaamiseen. Ensisijainen tapahtuman tarkoitus ei siis ollut (edes joulun alla) myydä joululahjaksi kirjoja.

Tapahtuma tarkoitus oli kuitenkin muistuttaa kirjastojen ja kirjakauppojen suuresta merkityksestä "meän henkiselle ilmastolle". Koko Tornionlaakson ainoa kirjakauppa (om. Riitta-Liisa Kylmämaa) toimii edelleen Kolarissa. Itse kysyn myös, onko koulukirjastoja enää missään...
Kolarin kunnalla puolestaan ei ole kirjaston tueksi omaa tilaa eikä huonetta isompien kulttuuritilaisuuksien (esim.KulttuuriKolari) järjestämiseksi. Kirjasto ja siihen yhteydessä oleva valtuustosali toimittavat tätäkin virkaa.

 Tilaisuuden avasi  
kirjasto- ja kulttuuritoimenjohtaja Kyösti Satokangas avaussanoillaan. Tapahtumassa kirjailijat (arvotussa järjestyksessä) saisivat kertoa ja/tai lukea kirjoistaan.




Seuraavassa esittelen tapahtumassa "esitellyt" teokset sattumanvaraisessa järjestyksessä. Päivitän blogitekstiäni jatkossa lisäämällä kuvia. Käytän tiedon jakamisen apuna myös ns. linkitystä.

1. Emma Marin  ja  Pylsyn myöstärit



Arvio Ristin Voitto -lehdessä: Hauskoja ja herkkiä tuokiokuvia

Julkaisu Luoteis-Lappi -lehdessä. Emma Marinin (o.s. Kaitalan) tarinoita saattoi lukea Luoteis-Lapissa jo ennen kirjan omakustannetta. Rahalla saa ja hevosella pääsee.


Lisätiedot: www.vaylakirjat fi
Lahjaksi kirja -tapahtumassa Tuomo Korteniemi nosti esille kaksi julkaisemistaan kirjoista, ensimmäisenä Veli-Pekka Lehtolan Vanhempi Lapin kirjallisuus 1901 - 1963, ja toisena Olavi Jaman   Sipirjan lapset eli katsaus Lapin sotien jälkeisen ajan  kirjailijamestareihin.


3. Minna Kurttila ja  Hammaskeiju ja kadonnut hammas & Nukku-Matti ja yötön yö

Minna Kurttila asuu Kolarin Pasmajärvellä ja on julkaissut omakustanteena kaksi satukirjaa, "Nukkumatti ja yötön yö" sekä"Hammaskeiju ja kadonnut hammas”. Minna on kirjoittanut tarinat yhdessä tyttärensä Sannimarian kanssa. Tarinat on kuvittanut Sannin ystävä, Carolina Morera Oulusta.



NUKULUKU-kirjojen tarkoituksena on innostaa perheitä lukemaan ja viettämään yhteistä aikaa hauskojen ja lämpimien tarinoiden ääressä. Nukkumatti-kirjasta on tehty myös 1-3 -vuotiaille tarkoitettu mukaelma ”Nukkumatti ja ystävät”, jonka takasivulla on mukana Nukkumatti- ja Tunturipöllö-paperinuket. Lisätiedot: www.nukuluku.fi

4. Rita Simu ja  Kohtalon polkuja (2019). Kuivakangas, Övertorneå.
Kohtalon polkuja on suomennos Rita Simun esikoisromaanista Dit vägen leder. Trilogiansa ensimmäisessä osa hän kuvailee kolmen naisen - nuoren Marjan, tämän äidin (Lauran) ja isoäidin (Helmin) - elämänvaiheita.



On tammikuu 1939. Hyytävä pakkanen kurittaa Tornionlaakson väkeä. Laura-äiti on lypsyllä navetassa viiden lapsensa yhä nukkuessa. Traaginen tapahtuma on vähällä murskata koko perheen.
Isoäiti Helmi nousee perheen turvaksi. Helmin ja Marjan välillä on syntynyt erityinen yhteys.
Seuraamme Marjan kehitystä nuoreksi naiseksi ja hänen rakastumistaan.
Toinen maailmansota puhkeaa. Ruotsin Tornionlaaksoon sijoitetaan tuhansia sotilaita. Sota synkkine varjoineen on läsnä. Suomen kansalaisina Lauran poika Antti ja tämän kaveri, Pekka, joutuvat rintamalle. Suomen armeijan taisteluissa Puna-armeijaa vastaan kaatuu tuhatmäärin sotilaita. Säilyvätkö pojat hengissä? Ja jos, niin mihin hintaan?

5. Ritva-Elina Pylväs ja Albertina (2019)



"- Kuulin lapsuudessani tarinan, että kotipaikallamme Kolarin Törmäsnivassa olisi aikoinaan asunut "Alkkulan pappi". Myyttinen hahmo, josta kukaan ei tiennyt sen enempää kertoa. Kuka hän oli vai oliko häntä edes ollut? Aikuisena en uskonut tarinaa ollenkaan, mutta Oulun Maakunta-arkistossa löysin tietoja Kolarin vanhasta asutuksesta: Törmäsnivan ensimmäinen asukas oli ollut kirkkoherra Albert Heikel Ylitorniolta. Hänellä oli ollut tällä paikalla torppa.
Seuraavaksi selvitin, kuka oli Albert Heikel. Siitä syntyi kirja, mutta ei Albertista, vaan hänen vaimostaan Albertinasta."


Aiemmat julkaisut:
Kissanunia, runokirja, 2012 (loppuunmyyty)
Kulissit, dekkari, 2014 (loppuunmyyty)
Kuljen Kristuksen kanssa hedelmätarhassa, mietiskelykirja, 2015
Alisa Väylän tytär, historiaromaani, 2016
Väylän vaahtopäillä, runoantologia, 2017

Ritva-Elina Pylväs kertoo kirjassaan Albertinan tarinan. Hänen Albertinansa oli Albert Heikelin vaimo. Pariskunnan kuopus puolestaan oli Oskar Immanuel Heikel, s. Ylitorniolla 1858, kuoli Oulussa 1941.
Omassa tietokirjassani (Peiliin...) yhdistän Albertinan pojan, Kolarissa vt. kappalaisena toimineen Oskar Heikelin ja mm. kiertiokoulun opettajana toimineen Antti Laurinpoika Lassila Nivan. 
Lue Peilistä, s. 293 -294. (K.K.)

6. Anna-Liisa Keskitalo ja  Muisteluksia Tunturi-Lapista, ennen kännykkää, mönkijää ja moottorikelkkaa.

Enontekiön Vuontisjärvellä syntynyt rehtori Anna-Liisa Keskitalo kertoo kirjassaan kertomuksia ja tositarinoita lapsuudestaan ja nuoruudestaan sotien jälkeen ja 1950-luvulla pienessä Tunturi-Lapin kylässä.



Hän muistelee, miten hauska oli osallistua arjen töihin ja kokeilla oman osaamisensa äärirajoja poronhoidosta ja muusta luontaistaloudesta eläneen suurperheen ja kyläyhteisön keskellä.
”Silloin huomasi oppivansa asioita ja elämistä, yhteisöllisyyttä ja omialankin selviämistä”, diakonina ja opettajana, rehtorina ja koulutoimenjohtajana elämäntyönsä tehnyt Keskitalo luonnehtii.

7. Arvo Myllymäki ja  Mies isänmaan takapihalla.


Mies isänmaan takapihalla (romaani 2019), muurari Vilho Saarinen ajopuuna historian virrassa https://www.nordbooks.net/tuotteet.html?id=2/862247
Arvo Myllymäki on muoniolaistunut Tampereen yliopiston emeritusprofessori.
Eläkkeellä ollessaan hän on kirjoittanut kolme historiallista tietokirjaa ja kolme dokumentaalista romaania:
Kurileiri (tietokirja 2013), jatkosodan erityisleiri neuvostosotavangeille.
Korpikommunisti (tietokirja 2016), kolarilaisen Eemeli Lakkalan elämäkerta.
Punamultamies (tietokirja 2018), Kemi-Tornion pojan, maaherra Uuno Hannulan elämäkerta.
Vihan ja rakkauden päivät (romaani 2011), neuvostosotavavangin ja suomalaisnaisen rakkaustarina.
Kytköksiä ja katkoksia (romaani 2016), suurten ikäluokkien muuttotarina, joka päättyy Kallon kylään.

8. Elsa-Maria Kaulanen ja Tunturien yöpuolta. Sarjakuvateos Samuli Paulaharjun
kertomuskokoelmasta

Sarjakuvaromaani Tunturien yöpuolta. Vanhoja tarinoita 



Lauri Pitkänen, Petri Hiltunen, Jouko Alapartanen, Lea Kaulanen ja Elsa-Maria Kaulanen.
"Kirja on muodostunut viiden em. taiteilijan halusta antaa uudenlainen muoto Paulaharjun vivahteikkaalle tekstille. Tervetuloa haltioiden, pirujen, trollien ja kummajaisten kaamokseen!"

Tämän sarjakuvateoksen alkuperäispiirrokset ovat olleet näytteillä Kolarin valtuustosalissa 2.12.2019 - 3.1.2020. Näyttelyn nimi on Tunturien yöpuolta. 
Linkin takaa löytyy näyttelyjuliste, eli Salakirjojen kustantaman sarjakuvakirjan kansi.

Sarjakuvaromaani perustuu Samuli Paulaharjun samannimiseen alkuteokseen, joka ilmestyi Suomessa 1934, mutta joka ei saanut kaikilta aikalaiskriitikoilta kummosia kehuja, päinvastoin. Käsittääkseni tästä syystä Paulaharjun novellikokoelma jäi hänen ainokaiseksi kaunokirjalliseksi teokseksi. 
Kokoelma Tunturien yöpuolta käsittää 15 Lappiin ja sen erämaihin sijoittuvaa vanhaa tarinaa. Ne pohjautuvat Paulaharjun alueen asukkailta keräämiin kansantarinoihin ja uskomuksiin. Tätä teosta kirjoittaessaan Paulaharju heittäytyi tarinankertojaksi, koska halusi "ymmärtää ja sanoa julki Lapin elämää vanhalta tarulliselta, pakanalliselta pohjalta" sekä esittää "Jäämeren vanhankansan yöpuolen elämää ja sielua sellaisena kuin olen sen saanut kiinni." Hän tunsi Lapin yöpuolessa liikkuvat yliluonnolliset ja kauhukirjalliset ainekset: noidat, sijattomat sielut, manalaiset, trollit sekä kummajaiset.

9. Kari Kaulanen ja  Kuuramäki 1, Tunturin tuolla puolen.




10. Kerstin Tuomas Larsson ja  Elämän ja kuoleman kynsissä.
 Tuotantoa:
Rajalapsia viethiin pyssissä etehlään ruottinophiin:
11. Jukka Vinnurva - Sarjan sisarukset  (2019) Linkin takaa löytyy Kata Vienontyttären lukukokemukseen perustuva arvio Jukan kirjasta.



vuosikymmenten takaa (2019) Tämän Tuulan nimilinkin takaa löytyy Kata Vienontyttären lukukokemukseen perustuva arvio kirjasta.



"Tuula Uusitalo oon kasunu ylös soanjälkheisenä aikana Särkijärvessä, Muonion lähelä. Vaikka kaikki kärsit soan seurauksista, siittä ei puhuttu sannaakhaan. Täyet halusit vain kattoa etheenpäin ja siittä monessa perheessä lapset sait kärsiä, selittää Tuula uuessa kirjassa."


13. Kata Vienontytär ja Peiliin katsomisen paikka, Ursulan tyttäret. Tornionlaakson paikallishistoriaa vaimoitten näkökulmasta. (2019). Seuraavassa puheenvuoro, jonka kirjan ja kielen puolesta Kolarissa pidin.

Ensimmäinen, kesällä 2019, ilmestynyt kirjani on  löytöretki tai lukukirja tai yksi tarina Tornionlaakson paikallishistoriaan. 

Kirjassani arvioin suomenkielistä kotiseutuani vaimoitten näkökulmasta niin, että esimerkiksi geneettisen sukututkimuksen antamalla potkulla saattelen Tornionjokivarren ja järvikylieni vaimoja siirtolaisiksi Pohjois-Norjaan. Heidän jälkipolviaan olen nyttemmin jo käynyt tapaamassa (10/2019). Olen todeksi todennut, ettei siellä enää kukaan osaa käyttää suomenkielisiä sanoja, ei tunne käsitettä Ruija, mutta kaikki eivät tiedä myöskään esivanhempiensa tarkkaa lähtöpaikkaaa; - Jostakin Tornionlaaksosta tulivat kuulema. Erityisesti minua kiinnostaa Yykeänperän eli Skibotn-seudun ympäristö, vuonojen vanhat suvut, Kåfjordin kaivoksen kulta-aika ja suomalaisvaimojen työteliäs elämä siellä.


Tein kirjan, jota haluan luettavan, pidettävän auki, esillä; tutkittavan ja kritisoitavan. Ei minunkaan kirjaa pidä kieltää tai vaieta, ei polttaa eikä unohtaa, vaikka kirjani lopusta ei löydykään "googlemaailman" vaatimia hakusanoja. En koskaan ole ymmärtänyt knoppitiedon merkitystä uuden oppimisessa. Siksi sanon EI kokonaisuudesta irrotetuille sanoille, myös isoille otsikoille, joiden useimpien tarkoitus on vaikuttaa tunteisiin - myynnin hyväksi.

Minun nimi on Kata Vienontytär. Olen Suomen Tietokirjailijat -yhdistyksen hyväksymä tietokirjailija -  siinä missä moni muu.
Tulen Sieppijärveltä, mutten suinkaan ole ensimmäinen taiteilijanimellä kulkeva kyläläinen. Kolmenkymmenen vuoden takaa muistan meänkylältä kuvataiteilija Irja Alekskaron. Hänen öljyväritöihinsä liittyvä tieto tuli tuonpuoleisesta.
Minä uskon kirjoittajana tieteeseen, tietämiseen, tietoon, mutta arvioin myös tuonpuoleisesta tietoa. Olen Irjaa tai Meänmaan Bengt Pohjasta muistuttava tietokirjailija, joka otan kantaa sekä oikeaksi todistettuun tietoon, tieteeseen että yliluonnollisuuteen. Kirjallisuuskriitikko Olavi Jamalta olen saanut luvan ja kehotuksen "parkita nahkaani, yhtä koska pahalta tuntuu"!

Tein kirjan, jota haluan luettavan, pidettävän auki, esillä; tutkittavan ja kritisoitavan. Ei minunkaan kirjaa pidä kieltää tai vaieta, ei polttaa eikä unohtaa mistään syystä. Ei vaikka kirjani lopusta ei löydy "googlemaailman" vaatimia hakusanoja. Ei vaikka kirja on täynnä rönsyjä. Pitäisikö? Ei, koska lukutaidon rapistuminen on suurin uhka suomalaiselle kirjalle. 


Tietämisen maailmani synty

Minun Suomeni on, laulaa Raanujärven Antti Tuisku kauniisti. Minun tietomaailmani on, sanoo tämä tietokirjailija. Tietämisen maailmani on syntynyt äidistä ja isästä, se on kasvanut, kärsinyt oman ymmärryksen puutteesta, taas kasvanut ja syventänyt ajattelua mutta kaiken aikaa lisännyt myös kirjoittamisen tarvetta. Tänä päivänä luotan käsitykseni tiedosta ja tietämisestä vastaavan sitä mallia, jota monet eturivin tutkijat (esimerkiksi Esko Valtaoja) puolustavat... 

Tietäminen perustuu myös kiinnostukseen. 

Kysyn, kiinnostaisiko sinua tai oletko koskaan tullut ajatelleeksi, mitä ihmisten elämään merkitsi se, että Suomen itsenäisyysjulistuksen aikaan eräs Hedvig Gebhard toimi nälkää vastaan Valtion kotitaloustoimikunnassa?  Kirjoitan siis Hedvigistä, osuustoiminnasta, osuuskassasta kuin myös yhteisestä hyvästä, mitä maaseudun ja syrjäseutujen pankit ovat 1900-luvun alussa osakkailleen jakaneet - mutta mitä ei ainakaan nykymaailman pankeista enää löydy. s. 208 - 211. Voit lukea s. 209 historia...

Onhan sinullakin se kiinnistukseen perustuva tieto tai ajatus siitä, että sukututkimukseen valmistautuminen alkaa aina kirkonkirjoista?

Tästä sain aiheen kirjoittaa kappaleen "Sukututkijoita ärsyttävät asiat" s. 334
Koska nykyinen Kolarin seurakunta ei hallinnollisesti enää ole se sama, mitä se on historiansa eri aikoina ollut, on vuosien myötä syntynyt arkistointiin liittyviä aukkoja ja sekavuutta. Niinpä kiitosten sijasta välitän sukututkijoiden pyynnön:
Etsikää entisiltä naapureilta, kootkaa yhteen, taltioikaa ja digitoikaa kaikki Kolarin seurakuntalaisia koskevat historiakirjat. Tiedot ovat olemassa, hajallaan siellä täällä; etsikää ne eri naapuriseurakuntien arkistoista, etsikää ne entisten ja nykyisten seurakuntien historiakirjoista! Sukututkijoiden työ on meille ihmisille tärkeää, vaikka se ei sitä ole hallinnolle.

Kiinnostavatko sukusi ruotusotilaat, Ruotsi-Suomen aikaiset ruotutorppien miehet? 

Tästä aiheesta kirjoitan erityisen tarkkaa tietoa, puhun ruotusotilaista heidän nimellään syystä, että jälkipolviemme mielenkiinto aiheeseen saisi sytykettä. 

Ruotuväen historiaa on Suomessa tutkittu hyvin, ja tietoa tulee ympäri Suomea. Tuohon aikaan lienee tornionlaaksolaisia ollut väessä pari tuhatta. Tuon ajan sotamies, AUNES, WIIK, KRUTRÖK, ORRE, ALLARD, TJEDERHANE, TIGER, PANTZAR, LÖPARE; GRANAT, LIND, BARSK, ENBUSKE, BJÖRNFOT,; MÅNA, LAMPPA JA SIEPPI... tuon ajan sotamies näki maailmaa enemmän kuin muut - jos hengissä selvisi... s. 334
Tornionlaakson ruotusotilaat olivat niitä pohjoisen Suomen poikia ja miehiä, joita Ruotsin kuningas lähetti Euroopan taistelutantereelle. Esimerkiksi Saksan Baijerissa olen nähnyt Pohjansodan historiaa Donauwörthin katukuvassa, onhan Baijerilla oma historiansa ja arkistonsa. 

Mitä ajattelet suomenkielisten lukutaidosta, jonka väitetään hiipuvan? 

Viimeisen ns. Pisa-tulosten julkaisun jälkeen (2019) otsikoi uutislehti aiheen: "Pojat lukevat vain jos on pakko."
Suomenkielisiä on vähän maailman mittakaavassa. Miten käy suomenkielen, jos lukeminen ei kiinnosta eikä kirjoja enää haluta hankkia edes kouluihin...nythän ollaan jo sitä mieltä, että kirjojen lukemisen voi toki korvata kuuntelulla, tabletilla, äänikirjalla. Suomen kielellä kirjoittamisesta ja lukemisesta pitävät huolta kuitenkin vain ne vähät, jotka suomen kieltä korvaamattomana pitävät mm. identiteetille.
Lue s. 306.

Tiesitkö,
minkätyyppisestä vihapuheesta oli entisvanhaan kysymys, kun "vainottiin paraa" ? (s. 11)
Tiesitkö,
että vuoden 1640 asutustietojen mukaan Pekka Kolarin leski, Anna Kolari, asui yhtä Kolarin viittä vakituisesti asuttua taloa, mutta ketkä olivat hänen naapureitaan?  (s. 12)
Tiesitkö, että kun Tornion kaupungissa syntynyt, entisen säätyläisperheen tytär, Kaisa Kreeta Ekvallavioitui ja muutti 1808 Kolariin, hänestä tuli yksi Kolarin seudun merkittävistä kantaäideistä?
Tiesitkö, mitä meänkielinen sana rudja / myöh. ruija/ruijanpallas jne. suomeksi tarkoitti? Nimi esiintyi esimerkiksi Kaisa Ekvallin äidinäidin nimessä Karin Andersdotter Rudja? (s. 14 -)
Tiesitkö,
että Kolarinsaareen ja Saarenputaalle perustetut Moonan, Pudaksen, Simun, Raution, Tiensuun (ent. Immon) ja Lanton talot ovat pitäjämme vanhimpia taloja?

Tiesitkö, että niinkin myöhään kuin vuonna 1999 Suomen Tornionlaakson lukiot ja kirjastot tuottivat yhteisjulkaisun Väylän väreitä, tekstejä Tornionlaaksosta? (s. 119)

Tiesitkö, että se Tornionlaakson rahvas, joka haki oikeutta (esimerkiksi) Ylitornion vuoden 1775 kevätkäräjiltä, tuli merkityksi kruunun asiakirjoihin tarkasti?  Käräjäpöytäkirjoja voi pitää oman aikansa luotettavina tietolähteinä.(s. 142)

Minkälaista tietoa kirjastani löytyy? 

Tässä esimerkkinä minulta teille kuviteltu historian koe, joka perustuu kirjastani löytyvään tietoon. Ymmärtämiseen pyrkivä lukeminen auttaa. Ei edes koulussa saisi enää tyytyä "muuta en muistanut" -vastauksia. Kokeessa voisi siis käyttää  kirjaa niin, että opiskelija kirjoittaa löytämänsä vastaukset omin sanoin.

1. Etsi kirjan sisällysluetteloa käyttämällä ne sivut, joissa selostetaan geneettistä sukututkimusta yhden Ursulan tyttären mukaan. Merkitse sivunumerot tähän: 128 - 133. Vastaa seuraaviin kysymyksiin.

2. Miten Ursulantytär selittää geenien voimakkaan merkityksen ihmiselämään? Koska maailma ja kaikki kulttuurit ovat tietoa ja tietosaasteeksi muuttunutta tietoa täynnä, mielestäni koulussa tehtävä työ lähteiden ja lähdekriittisyyden hyväksi on tärkeintä. Vain tietolähteiden avoin vertailu auttaa ikään kuin korvamerkitsemään sen tiedon, mihin perusteluissaan viittaa. Kysymys on viimekädessä siitä, mihin tietoon lukija lopulta on valmis uskomaan. Tieto tarkentuu tai muuttuu koko ajan suhteessa kulttuuriimme.

3. Mitä hyötyä maapallon asutushistorian tarkentamiselle on siitä, että Ursulantytär on testauttanut myös poikiensa haploryhmän eli ns. isälinjan?

4. Etsi sisällysluettelon avulla kirjan luku, Tornionlaakson juurilla
Vastaa seuraaviin kysymyksiin.

5. Miksi Ursulantytär haluaa, että kansallisiin liputuspäiviin liittyvää muistojen jakamisvastuuta tulee jakaa?  6. Miten tätä muistamiseen liittyvää vastuuta tulee jakaa?

7. Mikä heikkous on sukututkimuksella, joka seuraa vain miesten, isäntien, tilallisten, tilattomien, torppareiden, mäkitupalaisten, renkien sukunimeä?

8. Eeva Mikontytär Nuuksujärvi oli Malin Lassintytär Maaherran ja Mikko Heikinpoika Nuuksujärven tytär. Miksi hän kirjan ja Ursulantyttären mukaan ansaitsee tulla muistetuksi meän Aalisjärven sitkeimpänä leskivaimona?

Vastaukseksi ei riitä: No, ko soli niin sitkeä. Vastaus tarvitsee kirjan mukaisen viittauksen sekä geneettiseen perimään että elinympäristöön.

9. Ota selvää, kuka tornionlaaksolainen naistutkija on kirjoittanut näin: "Luonto, työtaakka ja ympäristö kasvattivat kovakouraisesti Tornionlaakson naista. Hänestä tuli koettelemuksista selvittyään - vahva, itsenäinen ja selvän identiteetin omaava nainen."

10. Miten kirja ja sen Ursulantytär-kirjoittaja perustelevat 1800-luvun avioeroista kertomisen juuri tässä kirjassa.