(Muisti pettää.)
Omat muistelmansakin Pekka Tarkka toteaa tehneensä istumalla arkistoissa lukemassa kirjeitään ja leikekokoelmiaan sekä lehtien vuosikertoja.
Tarkka sanoo, ettei ymmärrä, mitä menneiden aikojen hengelle tapahtuu, kun yhteydenpito on pelkkiä sähköposteja.
"Menneisyys kadotetaan sellaisena elävänä kokonaisuutena kuin sen kirjeistä voi löytää.
Kukaan ei kirjoita meistä intiimiä inhimillistä historiaa, koska aineistoa ei enää synny.
Ulkoisista tapahtumista tietysti voi kertoa, mutta sisäisen tapahtumisen historia loppui tähän. Menneisyys on kuollut, ikävä juttu." (Suora lainaus, SK 33/2022).
28. 2.2012 postaus Väinö Katajan teoksesta
31.3.2023. KIRJASTON KAUTTA KÄSIKSI TIETOON.
...vaan mikä onkaan ihmiselämän haaste?
Anders Hansen. Aivoblues. Miksi voimme huonosti, vaikka kaikki on hyvin?
Ahdistus ja masennus lienevät (terveen) mielen puolustajia...mitä se sitten tarkoittaakaan. (Anders Hansenin myyntimenestys 2023)
Liikuntaa ja mustikkaa.
Mutta tunteet ja surutyö? Tunteilla, kuten ahdistuksella, voi olla hyvää tarkoittava alkuperäinen tehtävä, eli saada ihminen liikkeelle, siis toimimaan.
Pintaan puskevia tunteita lienee paras pysähtyä ensin kuuntelemaan, minkä jälkeen niiden on sallittava tehdä oma tehtävänsä. Tunteet ovat siis lopultakin purettavissa omalla toiminnalla, itseilmaisulla tai esimerkiksi kirjoittamalla ne itselle omaksi kokemukseksi.
- Mitä, jos...ahdistus kiusaa enkä itselleni pysty anteeksi antamaan menneitä elämänvaiheita?
- Hei, ei menneitä kannata liikaa murehtia. Se on kaikille loputon suo. Nyt vaan ajatukset tähän hetkeen, ja siihen, mitä hyvää tässä on!
- Mutta siinähän se ihmiselämän haaste onkin! Ajatukset säntäilee sinne tänne, ja pitäisi vaan nauttia tästä hetkestä.
Hetkessä elämistä helpottaa suuresti liikunnasta tai taiteesta saatava mielihyvä kuin myös suomalaisen kansanperinteen kiittämä "suojeleva rohto" eli mustikka!
