Leena Krohn. Kynä ja kone.

Krohn, Leena.
Kynä ja kone. Ajattelua mahdollisesta ja mahdottomasta. (1996)

"Sen joka mielii tulla toimeen tässä maailmassa, on luotettava aisteihinsa ja jokapäiväiseen kokemukseen. Ennemmin tai myöhemmin ihminen joutuu myöntämään, että aistit eivät kerro kaikkea ja että itse asiassa ne johtavat usein pahasti harhaan.
Ihmiselle kuuluu vain havaittu todellisuus ja se on todellisuus lainausmerkeissä, ei koskaan tositodellisuus.
Se mikä voidaan rekisteröidä, on hyvin mitätön osa siitä, mikä on.

Tuntemamme maailma on aistien, keskushermoston ja ymmärryksen raapaisema näyte varsinaisesta todellisuudesta."

Löysin vuoden 1997 muistikirjastani otteita Leena Krohnin kirjasta Kynä ja kone. Mitä lie niihin aikoihin etsinyt, vastaustako kirjoittamiseen, lukemiseen, ajatteluun, tositodellisuuteen?

"Kirjoittaminen merkitsee taistelua typistettyä ihmisnäkemystä vastaan. Ihminen on monimutkainen, hän todella on, ja kirjoittaminen on ymmärryksen avaamista ihmisen selittämättömyydelle."

"Ajattelu on automaattinen prosessi, ja automaattisuus ei ole suinkaan sama kuin mekaanisuus, vaan se päinvastoin merkitsee syvää luonnollista spontaanisuutta ja välttämättömyyttä."