28 tammikuuta 2021

Sukukirjoista poimittua tietoa, ja Genistä: Mistä tulivat Kolarin Tiensuut?

Lähdettäessä tutkimaan, mistä tulivat ensimmäiset Tiensuut Kolariin, on seurattava perheiden perustamista. Äidin suvun asuinpaikalla on väliä, kun halutaan selvittää ihmisten liikkumista paikasta toiseen. Lähtökohta on selkeä. Tiedossa on, että Venejärvenkylän ja Kolarin kirkonkylän Tiensuut ovat lähtöisin samasta sukupuun sukuhaarasta.

Esitän tällä sivulla oman mallini, kuinka käytän olemassa olevaa sukutietoa selvittäessäni Tiensuu-suvun "tulon" Kolariin. 

1. SUKUKIRJAT KÄYTTÖÖN, PÄÄTTELY AVUKSI.

Venejärvenkylälle syntynyt Tiensuun sukuhaara löytyy "kirjoista ja kansista" eli  Nivan suku, osa 4 -kirjasta. Seuraavassa esimerkki kuuden (6) sukupolven muodostumisesta niminä ja syntymävuosina. Yhteen sukupolveen kuului luonnollisesti enemmän kuin yksi perheenjäsen.

1. sukupolvi Fredrik Vilhelm Fredrikinpoika Tiensuu, 1846 

2. sukupolvi Juho Karl Vilhelminpoika Tiensuu, 1877

3. sukupolvi Felix Alarik Juhonpoika Tiensuu, 1911, tai Kalle Immanuel Juhonpoika Tiensuu, 1905, tai Kustaa Iisakki Juhonpoika, 1907. 

4. sukupolvi Hilde Kaarina Felixintytär Tiensuu Pääkkölä, 1941 tai Eero Antero Kallenpoika Tiensuu, 1964 tai Esa Kaarlo Tiensuu, 1939.

5. sukupolvi Tommi Markus Hilden- ja Veikonpoika Pääkkölä, 1969 tai Sami Esanpoika Tiensuu, 1968

6. sukupolvi Aimo Svante Hermanni Tomminpoika Pääkkölä, 2008 tai Jouna Benjam Tiensuu, 1999. 

Sukukirjan sivulla 496 selostetaan Elmiina Salomonintytär Nenämaan (31.5.1873 - 13.9.1946) ja miehensä Juho Karl Vilhelminpoika Tiensuun (13.1.1877 - 14.6.1957) elämänkerta.

Tässä yhteydessä mainitaan myös isä-Tiensuun vanhemmat. Juho Tiensuun isä oli Kolarissa syntynyt (11.10.1846) Fredrik Vilhelm Fredrikinpoika Tiensuu, ja äiti oli Maria Henrika Nuottaniemi, syntynyt 1849 Ruotsin Kolarissa. Fredrik ja Maria oli vihitty 14.4.1872. Maria Nuottaniemen äiti oli Magdalena Olofsdotter Olli Huukista, ja isä oli Zacharis Olsson Nuottaniemi Ruotsin Kolarista.

Venejärven Tiensuu-tietoihin kuuluvat siis Elmiina ja Juho Tiensuun jälkipolvet. Heidän Hilja-tyttärestään tuli avion myötä Korteniemi; Fanny Elmiinasta puolestaan tuli Peuraniemi. Loput 7 poikaa saivat käyttöön Tiensuu-nimen näin:

1. Juho Hugo Tiensuu, 19.6.1903 - 1924; 2. Kalle Immanuel Tiensuu, 19.7.1905 - 1.12. 1976; 3. Kustaa Iisakki Tiensuu, 26.6.1907 - 26.10.1967; 

Kaksospojat, 4. Kalle Aarne Tiensuu, 8.7.1909 - 15.7.1913 (kuoli kotipirtin tulipalossa) ja 5. Kalle Mertz Tiensuu, 8.7.1909 - 23.10.1971. Erkki Määttä ja Maria Erika Tuomaantytär Vanha saivat Kalle Mertzin ottopojaksi.

6. Felix Alarik Tiensuu, 14.5.1911 - 4.9.1949; 7. Bruno Adolf (Aate) Tiensuu, 2.6.1914 -  10.3.1940. Aate kaatui talvisodan loppuvaiheessa Kuhmon rintamalla.


2. GENI-SUKUPUU KÄYTTÖÖN. Mistä tulivat Tiensuut Kolariin? Pajaisen talosta, Ruotsin Pajalasta tulivat. 


Geniin merkityn asiakirjan mukaan (kuolleet 1785) Henrik Tiensuu on kuollut 26.2.1785. Hänet on luetteloon merkitty lisänimellä sotilas. 
Sotilasnimi Tiensuu (Tensudd) viittaa siihen, että se ei ole välttämättä sama kuin isänsä (Pajasen) nimi.

Alla oleva kuva Genin sukulinjasta osoittaa, että Hilde Pääkkölän yksi esi-isistä todellakin on  Henrik Henriksson (1700-1785) Tensudd (Tiensuu).Yllä oleva kuva todistaa samaisen Heikin kuolinpäivän, 26.2.1785. Tämän mukaan on erittäin ilmeistä, että Kolarin Tiensuut ovat Pajalan perua.           👇

Henrik Henriksson Tensudd Tiensuu (Pajanen)
 

 

 

Henrik Henriksson Tiensuu
his son

 

 

Henrik Henriksson Tiensuu
his son

 

 

Fredric Wilhelm Henriksson Tiensuu
his son

 

 

Fredrik Wilhelm Fredrikinpoika Tiensuu
his son

 

 

Johan Karl Vilhelminpoika Tiensuu
his son

 

 

Felix Alarik Tiensuu
his son

 

 

Hilde Pääkkölä
his daughter



Olen saanut Pellikan sukuselvitykseen perustuvan vinkin siitä, että "Henrikkiä  (1700 - 1785) edeltävä Henrikki Pajainen oli syntynyt 1660 ja kuollut 12.3.1740".  Toistaiseksi Genistä ei löydy lähdemerkintää Pajaisen syntymästä. Profiili on saanut nimen Hindrich Hindersson Pajanen (1660 - 1740). Vaimon nimeksi on merkitty Karin Pajanen (1675 - 1744).  Mahdollisesti kysymys oli serkkuaviosta. 
👍
Alla oleva toinen kuva Genin sukulinjasta puolestaan osoittaa, kuinka paikalliset vanhat suvut ovat syntyneet loppuviimeksi samoista esivanhemmista. Omien Jarhoisista peräisin olleiden lasteni yksi esi-isistä on sama Henrikki Henrikinpoika Tensudd, kiitos Ella Heikintytär Tiensuun!


Isälinja Henrikki Pajaisesta jatkuu nimillä Henrik Larsson Pajainen ja Lars Pajainen (s. 1612). Lars Pajaisen isoisän sanotaan tullee Rautalammilta noin 1587,  ja lopulta saaneen nimettyä koko Pajalan pitäjän. 

Selvitettyä sukutietoa on, että Pajaisen miehet liikkuivat aviomielessä myös Sieppijärven ja Kolarin seutuvilla. Ehdottomasti yksi ja toinen "täällä meän perällä" löytää sukuja tutkiessaan itsensä Pajaisen virallisestakin isälinjasta. Näitä olen sivunnut vähäsen myös Peili -kirjassani. 

Mielenkiintoisinta Tiensuun sukututkimuksessa on oletus, että ruotusotilas Tiensuu (Tensudd) olisikin ollut geneettisesti joku muu kuin Pajaisen poika tai veli tai serkku. 
Postaukseni alussa oleva kuva Henrik Tiensuun kuolemasta vuonna 1785 ei todista Tiensuun syntyperää. Siihen asti, kunnes varmistan Henrikin isäksi merkityn miehen nimen, tarkastelen Tiensuuta ikään kuin hän olisikin omana aikanaan mennyt kotivävyksi vaimonsa Kirstin Matsdotter Pajalan taloon...  

Olipa itse Henrik Tiensuu Pajalan tai Tiensuun sukua, tai tulivatpa ensimmäiset Tiensuut Kolariin Pajaisen tai Tiensuun jalanjälkiä pitkin, selvää on, että kaikki Kolariin asettuneet Tiensuut ovat yhtä ja  samaa Henrik Tiensuun ja vaimonsa Kirstin Matintytär Pajalan jälkipolvea. Pariskunnan lapsista parhaiten tunnetaan,
1. Ella Heikintytär Tiensuu (1747 - 1818), josta tuli Jarhoisen Tanelin äiti.
2. Niilo Heikinpoika Tiensuu, joka syntyi 1745, ja toi hänkin pesueensa Pellikan (Kihlangin) sukupuuhun. 
3. Henrik Henriksson eli Heikki Heikinpoika Tiensuu, joka syntyi 1743 ja kuoli 27.8.1822.  

Sukututkijat ovat merkinneet Geni-sivustolle, että lautamies Henrik Henriksson Tiensuu (1743 - 1822) ja vaimonsa Malin Magdalena Johansdotter Karvonen olivat mm. Isak Henriksson Lompolon (1782 - 1857) vanhempia. Samanlaista sukuselvitysmerkintää ( eli Tiensuu - Lompolo) on myös Lenna Pellilkka käyttänyt Pellikan ja Jaakon selvityksessään.

16 tammikuuta 2021

Millaista oli vanhojen kotiseutujeni hengellinen elämä Granatin Roopen elinvuosina? Muistot eivät riitä, etsin kulttuuriin sidottua tietoa - kirjallisuudesta.

katakorhonen56@gmail.com







Vuonna 1933 edesmennyt Roope Granat on lasteni "Raanujärven vanhaisä". Kuvasin hänen hautakivensä Ylitorniolla jo kesällä 2008. Löysin kiven edestä seurakunnan huomautuksen hautapaikan hoitamattomuudesta. Otin yhteyttä seurakuntaan, ja sieltä ilmoitettiin, että joku muu oli jo ottanut yhteyttä. Toivotaan siis, että hautapaikkaa ei ole otettu uusiokäyttöön. Toivotaan, että kivi on jäljellä, sillä se kertoo vahvaa tarinaa Raanujärven uudisasukkaiden kulttuurista. Roopen esivanhemmat olivat tulleet nyky-Ruotsin Jarhoisista.

Mutta tässä siis kuva. Nyt pystyn (voimieni puolesta) selvittämään kirjallisuuden avulla, millaista oli kotiseutuni sukujen hengellinen elämä Roopen elinaikana. Raanujärvi on vanhaa kotiseutuani, sillä kylän suvuista Joona oli äidin äitini isän sukua (Isak Joona). Omat jälkipolven puolestaan polveutuvat suoraan Jarhoisista.

Kyseltyäni muistitietoa hautakiveen hakatusta ympyrärististä, vakuutuin kulttuuriin sidotun tiedon tarpeesta. Tuo kuvio on enemmän kuin koriste, enkä helposti "huoli Googlen määritelmistä".

Tornionlaakson historiaa vaimoitten näkökulmasta - kirjaani varten kirjoitin vain muutaman rivin wiklundilaisuudesta, joka vaikutti Ylitorniolla jo 1700-luvulla, mutta jonka tilalle nousi lestadiolaisuus. Maallikkosaarnaajasta mainitsin Janne Marttiinin, sillä hän kiersi kaikki kairamme, ja piti laajalti seuroja. 

Tämän postaukseni lopuksi kirjoitin lyhyen tekstin korpelalaisuudesta ja yhdestä hurmoksellisen kansanliikkeen naisjohtajasta Suomessa. Kirjoitin, koska näin teen, kun lähden selvittämään itselleni uutta ilmiötä, asiaa. 

Nyt etsin siis tietä tornionlaaksolaiseen hengellisyyteen Suomen Tornionlaaksossa ja erityisesti Raanujärvellä, Roope Granatin aikana.  




Yksityiskohta Jukkasjärven kirkon katolla. Kuvaus 1988.
Lars Leevi Laestadius on osa Tornionlaakson hengellisen elämän historiaa. Kuvasin Jukkasjärven kirkon 1988. Kuvasin appiukkoni hautakiven Suomen Ylitorniolla 2008. Kuka tietää enemmän herätysliikkeiden symboleista? Robert Granatin hautaristi on ylistys ja kiitos Jumalan siunaamasta elämästä. Mutta kuka ymmärsi näin paljon, että hakkasi Roopen hautakiveen tämän ympyräristin?

"Seppele eli ympyrämuoto on kristillinen ikuisen elämän symboli."
Onko Jukkasjärven kirkon katolla oleva ympyräristi asetettu paitsi Jumalan myös Laestadiuksen kunniaksi?

Tornedalens historia -ryhmässä (Facebook) sain vastauksen: "Kysyin tästä Pohjoismaiden herätysliikkeisiin perehtyneeltä kirkkohistorian professorilta, ja siis hänen mukaan ei liity millään lailla herätysliikkeisiin." (Sami Talonen)

Julkaistuani hautakivestä kuvan ja Jukkasjärven kirkosta myös sain kommentteja, joita en osannut alun hiljaisuuden jälkeen odottaa. Tässä Roopen sukulaisilta tulleet kommentit:
Enligt någon präst min mamma talade med i Ylitornio är det en symbol som användes av djupt troende personer och han menade att det inte har något med kelter att göra. Ingen jättesäker källa förvisso, men ändå.

Det har ju gått moden i hur gravvårdar utformades och vissa typer av kors har varit populära under olika epoker. Det här har inget att göra med någon särskild fromhetstyp.

merkkikuvake
Det finns en bok där det skrivs om Jukkasjärvi kyrka( min äldsta syster har en sådan) . I den skrivs att denna symbol är en vanlig kristlig symbol och att ringen runt symboliserar himlavalvet!



Toivo Aleksanteri Korpela ja korpelalaisuus olivat "kristalliarkin odottamista" ja seuroja Tornionlaaksossa

Psykiatrian dosentti, ja kirjan Usko, toivo ja huijaus -teoksen kirjoittanut Hannu Lauerman mukaan 1930-luvun Tornionlaakson korpelalaisuus sai alkunsa lestadiolaisuudesta erkaantuneesta omintakeisesta ryhmästä.
Pahanlaatuisen kultin piirteitä olivat johtajien seksuaaliset ym. vapaudet, alaikäisten hyväksikäyttö, jäsenten nöyryyttäminen, oudot rituaalit ja apokalyptinen näkemys.
Kristalliarkin odotus tyrehtyi 1940-luvulla mielisairaalahoitoihin ja vankeustuomioihin.


Muita hurmoksellisen kansanliikkeen johtajia Suomessa 

Maria Åkerblom (1898 - 1981) syntyi ruotsinkieliseen mäkitupalaisperheeseen Tammisaaren lähellä, ja alkoi jo 14-vuotiaana nähdä enneunia ja saarnata maailmanlopusta. Hän käytti alusta alkaen vaikutusvaltaansa toisiin ihmisiin. Vuoden 1917 aikaan hän aloitti unissasaarnaamisen. Hän alkoi esiintyä kirkoissa. Hänestä tuli herätysliikkeen johtaja ja unisaarnaaja. Hän vaikutti 1920-luvulla erityisesti Kokkolan lähistöllä, mutta saarnasi myös Helsingissä (1923).

Hän sai epävakaissa oloissa huomattavan seuraajakunnan, joka luotti häneen lähes sokeasti. Hänen saarnaamislahjojaan pidettiin poikkeuksellisina. Tuohon aikaan unissasaarnaamista harjoittivat monet muutkin. Maria Åkerblomia seurannutta aatesuuntaa ja liikehdintää sanotaan åkerblomilaisuudeksi

Häntä seurannutta aatesuuntaa ja liikehdintää sanotaan åkerblomilaisuudeksi. Åkerblomilaisuutta sekä korpelalaisuutta pidetään suomalaisina kristillisperäisinä lahkoina, jotka lienevät lähinnä tuhoisaa kristillistä kulttia. Åkerblomin rinnalla liikkeen toisena johtajana toimi metsänhoitaja Eino R. Wartiovaara.

Psykiatrisen vankisairaalan ylilääkäri, dosentti Hannu Lauerma on kuvannut Åkerblomin toimintaa suggestiiviseksi. Lauerman mukaan Åkerblom kykeni vaipumaan ekstaattisiinitsesuggestiopohjaisiin hurmostiloihin ja manipuloimaan ihmisiä niiden avulla.

Åkerblomilaisuutta tutkinut entinen piispa, teologian tohtori Gustav Björkstrand ei yllättyisi, jos vastaava lahko syntyisi nyt.

10 tammikuuta 2021

Kaleva kirjoitti lauantain numerossaan, 6.2.1965: Lenna A. Pellikka täyttää 50 vuotta

Kata Vienontytär Korhonen. Kirjasta: Peiliin katsomisen paikka, Ursulan tyttäret (2019).

TEKSTI: Alkuperä eli ketä olivat Tornionlaakson tekijät, sivu 134.  Esimerkkinä Lenna Pellikka Kolarista. Hän oli yksi tekijöistä.

Tammikuussa 2021 kotonani Sieppijärven Pääskylässä tehtiin vanhan sisävessan saneeraustöitä. Sahanpurujen alta löytyi hyvin säilyneitä sanomalehtiä 1950-luvun alusta alkaen. Lehtien sisältöä tutkittuani päättelin, että sattumalta niitä ei "talteen" oltu laitettu.

Seuraava syntymäpäiväjuttu esittelee 60-luvun tyyliin Oulunsalon kirkkoherran, Kolarissa syntyneen Lenna Artturi Pellikan. Olkoon hän nykykolarilaisille esimerkkinä "tekijämiehestä", jonka työn ansiosta kotiseutumme on meille paras paikka elää. 

"Koko Tornionlaakson väki, kaikki kolarilaiset sisä- tai ulkopaikkakuntalaiset; meidän esivanhempamme ovat juuri niitä, joita historiassa kutsutaan Tornionlaakson tekijöiksi."

Lenna Artturi Pellikan isoisä, Tuomas Vilhelm Ollinpoika Kihlanki, oli syntynyt Muoniossa, 26.11.1835. Hän otti Kolarissa nimekseen Pellikka (tilan nimen mukaan); niinpä Tuomas Kihlanki kuoli Pellikkana Kolarissa, 10. joulukuuta 1906 (71-vuotiaana). 


Kaleva, 1965:

50 vuotta täyttää Oulunsalon kirkkoherra Lenna A. Pellikka. Hän on syntynyt (1915) Kolarissa, tuli ylioppilaaksi Tornion yhteiskoulusta 1935, suoritti teologisen tutkinnon 1943 ja vihittiin papiksi Mikkelissä samana vuonna, 1943. Pastoraalitutkinnon hän suoritti 1946.

Ylimääräisenä pappina khra Pellikka on toiminut Uukuniemellä 1944, asevelipappina 1944-45 ja Oulun papiston apulaisena 1945-49, sekä vakinaisessa virassa Pudasjärven kappalaisena 1949-52, Haukiputaan kappalaisena 1952-59 ja viimeksi mainitusta vuodesta lähtien nykyisessä virassaan Oulunsalon kirkkoherrana.

Haukiputaalla ollessaan khra Pellikka toimi myös yhteiskoulun uskonnonopettajana, ja Oulussa Tuiran yhteiskoulussa 1959-60.

SPR:n Oulun piirin toiminnanjohtajana hän oli 1945-49 ja presidentin valitsijamiehenä 1950. 

Pudasjärvellä hän kuului mm. kunnanvaltuustoon. 

SRK:n johtokuntaan hänet valittiin 1960, samoin työvaliokuntaan, joiden työssä hän on ollut mukana aktiivisesti. Siionin Lähetyslehden ja Lasten Siionin toimittajana khra Pellikka on ollut v:sta 1962 alkaen. Oulunsalon kk:n Rauhanyhdistys on  myös saanut lukea hänet yhdeksi hartaista työntekijöistään.

Khra Pellikka on sananmukaisesti omistanut elämänsä seurakunnan palvelijan paljonvaativalle tehtävälle. Sielunhoitajana hän on tehnyt ansiokkaan päivätyön. Sadat potilaat Oulun sairaaloissa ja kodeissa muistavat hänet tuomassa heille rohkaisua ja toivoa. Hänet tunnetaan myös sydämellisenä sananjulistajana ja lähimmäisenä.  



Sinä

 

 

Vieno Vaattovaara
your mother

 

 

Artturi Pellikka
his son

 

 

Lenna Artturi Pellikka
his son

09 tammikuuta 2021

Tanon Äijän sukujuuret Kolarissa.

#faktahommissa #tiedolla on tekijänsä (Kata Vienontytär Korhonen) #peiliinkatsomisenpaikka #ursulantyttäret #tornionlaaksonpaikallishistoriaa #vaimoittennäkökulmasta

TEKSTI: Kata Vienontytär Korhonen. Kirjastani: Peiliin katsomisen paikka, Ursulan tyttäret (2019).



















ASIA: 
TANON ÄIJÄN SUKUJUURET, kirjassani s. 100 - 101.

Isak Wilhelm Heikinpoika Lompolo syntyi Kolarissa, 13. lokakuuta 1847.

Isän nimi oli Heikki Iisakinpoika Lompolo (s. 1819), ja äidin Stina Kaisa Juhontytär Kangas (s. 1824) - ja kuten arvata saattaa, äidin kurtakkolaisista esivanhemmista löytyy (toistaiseksi) vähiten tietoa. Joka tapauksessa voidaan sanoa, että Isakin "matkaanlähtö" oli aika onnistunut: kaksi uudisasukassukua, kumpikaan ei Kolarin järvikylien perua - eikä tiettävästi aivan lähisukua toisillensa - mutta kuitenkin.

Isak Lompolon Heikki-isä (Henrik Isaksson Lompolo) oli tiettävästi syntynyt seuraavista (potenssiin kaksipariskunnista:

1. Isak Heikinpoika Tiensuu Lompolo (1782 - 1857)  + Maria Tuomaantytär Vuopio (1783 - 1853) Pellosta;

2. lautamies, kestikievarin isäntä, Heikki Heikinpoika Tiensuu (1743 - 1822) + Malin Magdalena Juhontytär Gardin, Karvonen (1752 - 1817);

3. talokas, Tuomas Tuomaanpoika Simu, Vuopio (s. 1748, kuoli Vuopion tilalla Pajalassa, 1833) + Helena Ollintytär Erkheikki (1757 - 1833);

4. Henrikki Henrikinpoika Pajanen, Tiensuu (1700 - 1785) + Kirsti Matintytär Tiensuu (1709 - 1771); 

5. sotamies, Juho Mikonpoika Gardin, Karvonen (1722 - 1771) + Kirsti Juhontytär Pajanen (1720 - 1797);

6. Simun perintötilan haltija, Tuomas Tuomaanpoika Simu (1710 - 1771) + Margareta Matintytär Huuki (1710 - 1773);

7. Olli Heikinpoika Erkheikki (1730 - 1798) + Anna Juhontytär Erkheikki (1726 - 1793). 

Tästä sukujen sekoituksesta on peräisin Gubben Tano Kolarista, ja kaikki hänen sisaruksensa.

Niin, 

kun Lompolon Iisakista sittemmin kasvoi naimaikäinen mies, hän kohtasi Pasmajärvellä Pasman sukuun, sen Hakson eli Niemen sukuhaaraan, kuuluneen Johanna Mooseksentytär Niemen (1851 - 1933). Heistä tuli sopiva pari, tekivät paljon työtä, paljon lapsia (12) sekä suuria ratkaisuja.   

                                     Kuvakoko on suuri, joten klikkaa, niin saat paremmin selvää.

08 tammikuuta 2021

Kuka oli TANON ÄIJÄ Haaparannan Mattilassa, ent. Isak Lompolo, ent Ruokovaara?

#faktahommissa #tiedolla on tekijänsä (Kata Vienontytär Korhonen) #peiliinkatsomisenpaikka #ursulantyttäret #tornionlaaksonpaikallishistoriaa #vaimoittennäkökulmasta

TEKSTI: Kata Vienontytär Korhonen. Kirjastani: Peiliin katsomisen paikka, Ursulan tyttäret (2019).

ASIA: Tornionlaakson ensimmäisistä talonpojista, Tornionlaakson asuttajista, s. 97- 99, 103



 
Tämä on Pasman sukukirjasta tuttu kuvapari Tornionlaakson Äijästä vaimoineen, eli Johanna Mooseksentytär Hakso Niemi (1851 - 1933) ja Isak W Heikinpoika Lompolo Ruokovaara Tano (1847 - 1930). MATTILAN KYLÄ on Haaparannalla. Sinne Isak Heikinpoika Ruokovaara perheineen muutti Ruokojärveltä. Mattilan kylältä hän osti 15.4.1890 päivätyllä kauppakirjalla Stenbergiltä (1/9 manttaalia) kiinteistön itselleen. Kauppakirjojen mukaan samana päivänä olisi myös Isak Tanon velipoika Kolarista, Heikki Heikinpoika Ruokovaara, ostanut (1/8 mtl) kiinteistön. Mistäkö tiedän? Vierailin yhtenä kesänä Haaparannan Mattilassa, ja Taavola-Gårdenista ostin tietokirjan. Koska Isak Tano eli ansiokkaan elämän Tornionlaakson Mattilassa, hänestä ja hänen omaisuudesta on kirjoitettu tuohon kirjaan. Tarkistaa voi hakemalla sivulta 84, otsikko "Mattila nr 14:2 Nedre Tano och del av nr 18:1 Närä eller Curtelius 1/6 mtl". Kirjan on tehnyt Gerhard Larsson (1996), ja nimi on Från Övre Jatko till Curtelius. Kansikuvan laitan tähän alle; hyvä lähde se oli.
Lyhyesti totean, että Tanon Äijä teki tilakaupat (1890) - mutta kovasti omistusoikeuteen liittyvää hämminkiä aiheutti ilmeisesti Tanon suomalaisuus, eli Suomen kansalaisuus. "Hänkö alkaisi Ruotsin kansalaiseksi!" kuvittelen Iiskon partansa takaa pauhanneen. Seuraavana vuonna (1891) hän vaati kaupan purkua, vaan eivät käräjillä suostuneet. Vuosia hupeni tingatessa, ja lopulta tuli lainhuuto - johon liittynee tieto, että Isak Tano lopultakin otti ja sai Ruotsin kansalaisuuden, svensk medborgare. Ja suvulle hankittuja kiinteistöjä riitti jälkipolvillekin myytäväksi. Tanon yhdestätoista (11) sisarusparvesta tiettävästi kaksi muutti Amerikkaan (1905 ja 1914), yksi meni Kukkolaan, yksi Pajalaan, ja Leonard-niminen vireä poika asui perheineen Tanon päätalossa vanhempiensa jälkeen (1930 jälkeen). "Nykyisin" (1992) tilan omistaa Leonard Tanon perikunta.
JOKO TIEDÄTTE TANON ÄIJÄN? Minulle hänet esitteli Sture Torikka teoksessaan "1617"...Ja niin vain pääsen taas sanomaan, että lukeminen saattaa käynnistää lukijassa uutta. Tanon Äijä on siis virallinen Tornionlaakson Äijä, alun perin Isak Lompolo, sittemmin Ruokovaara Kolarista. Hän on se Ruokovaaran Äijä, jonka Mattilan kylä otti omakseen, vai kuinkas hänen kävi, se selvinnee tästä tarinasta. Kolarilainen Isak Lompolo (1847 - 1930) sai elämänsä viimeisinä vuosina Haaparannan Mattilassa nauttia huomiosta, joka edelleen sävähdyttää. Ensin hän vaihtoi sukunimensä Ruokovaara Tanoksi vuonna 1890 hankkimansa tilan ja tilusten mukaan; hänestä tuli Tanon Isak. Sitten kaksikymmenluvulla (1920-) agronomi ja kansanperinteen kerääjä Walde Lorens Wanhainen (1877 - 1950) kuvasi hänet, ja antoi kuvalle nimen Gubben Tano från Kolari. Kuva jäi elämään, ja yhä edelleen kuvaa esitellään silloin, kun halutaan kertoa, miltä näytti kansanasuun puettu tornionlaaksolainen äijä. Näin tuli Tanon Äijästä Tornionlaakson Äijän malli. ÄIJÄN PERINTEISESTÄ ASUSTA tiedetään kuvan ja vanhempien piirrosten (Gillberg, 1801) perusteella. Asu on pystytty sanallisesti kuvailemaan: -pitkä vyöllinen villakangaskolttu, pitkät nahkalapikkaat ja myssy. Vaikutelma Äijästä syntyy siis vaatetuksen ja hyvin pidetyn karhukeihään perusteella. Itse puolestani kuvaa lukemalla ja tähän kirjoittamalla kerron nyt, mitä täytyy tapahtua ja miltä lopputulos näyttää, kun poikasesta kasvaa tornionlaaksolainen Äijä. Tämän jälkeen emme enää voi kyseenalaistaa Kolarin tornionlaaksolaisuutta; olihan Gubben Tano Kolarin poikia. Ennen kuin jatkan tarkemman Äijän tuoteselosteen kirjoittamisella vakuutan, että Tornionlaakson Äijällä, yhä vain ja eri puolilla Kolaria, elää samiksia - kaikki eivät ole lähteneet pois; net elävät vielä geeneitten ansiosta tämmöset mettänperälle itsensä raivanneet Tornionlaakson Äijät - tai niitten jälkipolvet.
TORNIONLAAKSON ÄIJÄKSI aikovan piti ensin käydä vihillä. Vaimon oli hyvä kuulua varakkaaseen, kasvavan järvikylän sukuun. Tosi hienoa oli, jos tulevan Äijän omissa geeneissä oli mukavaa vaihtelua, kaupunkilaisverikään ei aivan pahasta kaikille ollut. Sitä ei saanut morsiamen paheeksi laskea, jos joku jo oli ehtinyt hänet testata. Avioliiton aluksi nuoren miehen oli tärkeätä veistää tarpeeksi iso hirsitalo, eikä sitä saanut nauloilla pilata. Sitä paitsi, kotivävyn tehtävät valmiissa talossa eivät aina parantaneet avio-onnea. Tanon Iisko oli poikkeus vävyjen joukossa siinä mielessä, että vaikka hän alun perin tuli Ruokojärvelle Moonan taloon kotivävyksi, hän ymmärsi osansa ajoissa, otti kimsut ja kamsut, kläpit ja vaimon mukaansa - ja muutti Väylän toiselle rannalle. Yleisesti voidaan sanoa, että avioliitosta oli iloa ja hyötyä, jos vain kläppiä rupesi vuosittain tulemaan, ja jos vaimo kesti synnytykset pirttiämmänkin onneksi. Sen sijaan Tornionlaakson Äijäksi tähtäävästä miehestä tuli tyhjä knapsu, jos karhukeihään vuoleminen, venheen teko, kiroaminen (uskoontuloon eli parannuksen tekemiseen asti), parran kasvattaminen, karhun kaato, kaatoryypyt tai savun kanssa värkkääminen eivät ottaneet niin sanotusti tulta; vaimoitten naurattajat olivat kaikista heikoimmilla, ja ne jotka sairastivat pitkään ennen liian aikaista kuolemaa.

05 tammikuuta 2021

Sinusta ja minusta ei vielä tiedetä, mihin meistä yhdessä olisi, mutta esivanhemmista tiedetään!

TEKSTI: Kata Vienontytär Korhonen. 

Kirjasta: Peiliin katsomisen paikka, Ursulan tyttäret (2019).


ASIA: Alkuperä eli ketä olivat Tornionlaakson tekijät, sivu 134.

Suorapuheisuuttani voi moittia - loukkaantua ei kannata. Silti sanon omakohtaisen kokemukseni äänellä, että Kolarissa suvut ovat pääosin unohtaneet, ketä he itse asiassa ovat ja varsinkin sen, mistä ovat tänne tulleet.

Ei edes suurten sukujen Kolarissa ole ollut tapana jakaa muistamiseen liittyvää vastuuta toisten sukujen kanssa. Sukuasioita ja lähimuistoissa olevia muistoja on tapana jakaa vain ahtaasti omaan sukuun kuuluville sukujuhlavieraille, joitten paras muisto sukutapaamisesta voi liittyä siihen, istuinko nurkassa vai jouduinko eturiviin.

Koen erityisesti jälleenrakennusajalla syntyneiden kolarilaisten joutuneen kantamaan yksityisenä tunnetason taakkana sen, kun omassa suvussa tai sen puolikkaassa on jotakin (muka) epätavallista; isä kuuluu sukunsa puolesta savolaisiin, junantuomiin, ryyppymiehiin, lentojätkiin; tai jos isoäidistä tiedetään vain huutolaistytön tausta kutsumanimeä myöten. 

Sanonkin saaneeni tarpeeksi sukuasioiden ympärillä vellovasta mykkyyden tai loukkaantumisen tai pelokkuuden ilmapiiristä! Saatte nimittäin tietää, arvoisat lukijani, että sukulaisuus ei ole etnisyyttä, ei oikean isän paljastamista eikä pahoja sukuja ole olemassakaan. 

Sukulaisuus on esivanhempien tuntemista ja heidän kunnioittamista, suhteita ja vuorovaikutusta ja tasavertaisuutta. Sinusta ja minusta ei vielä tiedetä, mihin meistä yhdessä olisi, mutta esivanhemmista tiedetään.

Koko Tornionlaakson väki, kaikki kolarilaiset sisä- tai ulkopaikkakuntalaiset

meidän esivanhempamme ovat juuri niitä, joita historiassa kutsutaan Tornionlaakson tekijöiksi. Jotta nauru irtoaisi helpommin, sanon vielä sen, että Tornionlaakson ihmisten tarvitsee mennä (vain) kuusi-seitsemän sukupolvea taaksepäin, niin... jo löytyy kaikille yhteisiä, historiaan kirjattuja yhteisiä sukulaisia, esi-isiä ja niitä esiäitejäkin, joista ei aina muistettu painaa mieliin edes nimeä.

VASTAUS: Tornionlaaksoon tulleet ja täällä eläneet esivanhempamme olivat Tornionlaakson tekijöitä. #faktahommissa #tiedolla on tekijänsä


Klikkaamalla kuvaa näet sen isompana.