05 February 2012

Sisättö, Ala-Korpela, Metsämäki: Operaatio Kekkonen

Tänään on Runebergin päivä, ja Katja Kettu on saanut tämänvuotisen Runeberg-palkinnon. Onnea hänelle ja kiitos Kätilö-kirjasta!


                                                       Sieppijärvi, 5.2.2012 klo 9.45

Tänään Suomi valitsee uuden presidentin. Tulin aamulla kahdeksan aikaan Sieppijärven äänestyspaikalle (numero 001).
Kuulun Kolarin kunnan Sieppijärven vaalilautakuntaan, ja täällä me nyt sitten "porukalla" odotamme äänestäjiä. Aika hiljaista on...
Varauduin vaalipäivään ottamalla mukaan kirjan Operaatio Kekkonen. Tuskin luen, kunhan mietiskelen ja selailen, huomioitani ehkä kirjoittelen.

Puoleen päivään mennessä olen kuitenkin vain kuunnellut muutaman mukavan tarinan - ja ollut niissä mukana tekemällä muistiinpanoja. Politiikkaa täällä vaalihuoneessa ei puhuta, minun ei siis tee mieli puhua Kekkos-kirjastani. Sen sijaan kirjasin ylös Emmin muistoja 50-ja 60 -luvulla Sieppijärvellä asuneesta liikenaisesta, arkuntekijästä, "Arkku-Leenasta".
On ollut mielenkiintoista saada lisää väriä mielikuviini "mummosta", jonka kerrotaan siunanneen minut ortodoksien tapaan pian syntymäni jälkeen. Emmi muisteli, että "Arkku-Leenan" oikea nimi olisi ollut Helena Klementsjeva.

Tänään Suomi siis valitsee Haaviston (äänestysnumero 2) tai Niinistön (äänestysnumero
6) tasavallan presidentiksi.


Kuulun Kekkosen ajan sukupolveen, sillä samana vuonna kun synnyin, Kekkonen oli juuri tullut valituksi presidentiksi. Jo 60-luvun alussa tulin tietämään, kuka oli kiistelty Kekkonen. Minun ei siis edelleenkään tee tiukkaa tunnistaa Operaatio Kekkonen -kirjantekijöiden käyttämiä kekkosajan käsitteitä Kostamus, kotiryssä, saatanan tunarit, perässähiihtäjät, Zavidovo ja tankero.

Isäni oli Jatkosodan ja Lapin sodan veteraani, joka usein kiivaili Kekkosen takia. Hän ei hyväksynyt häntä presidentikseen. Hänen Kekkosensa ei kasvanut koskaan myyttisiin mittoihin, päinvastoin. Isä oli saanut Operaatio Kekkonen -kirjan jouluna 2000 lahjaksi Pekalta. Ja kun nyt selailen kirjaa, huomaan, että sitä on luettu kovasti.

Kirjan esipuhe houkuttelee lukemaan. "Näyttää siltä, että Kekkonen nuortui salaperäisesti 1960- ja 1970-lukujen taitteessa. Samalla hän radikalisoi ja alkoi myötäillä vallankumouksellista nuorisoa. Monet hänen lähimmistä työtovereistaan eivät olleet tuntea häntä entisekseen."

"Kekkosessa tapahtunut muutos oli nopea ja peruuttamaton. Kirjamme ydinkysymys kuuluukin: mitä Urho Kekkoselle tapahtui 1970-luvun kynnyksellä? Miksi hän vaikutti aivan toiselta henkilöltä valtakautensa viimeiset 12 vuotta?"



No comments:

Post a Comment