Ernst Lampen (1925): Värmlannin matka. Suomalaisuutta vainuamassa Värmlannin metsissä. Sanotteko sitä ihmiselämäksi? Eiköhän sitä paremmin voisi nimittää eläimen elämäksi.
Juha Pentikäinen (2005): Karhun kannoilla. Metsänpitäjä ja Mies. Katariina Korhoselle, metsäsuomalaisretken muistoissa Kaarle XII:n ja karhun kannoilla. Ystävyydellä 1.9.2015, Juha Pentikäinen.
Ville-Juhani Sutinen ja Into Kustannus2024, PARATIISISTA.
Paratiisista tarkentaa katseensa 1600-luvulla Ruotsin erämaahan lähteneisiin suomalaisiin ja pian sen jälkeen Pohjois-Amerikkaan perustettuun Uuden Ruotsin siirtokuntaan, johon suomalaisia Ruotsista karkotettiin.
 |
| New Sweden Colony, Delaware River, map with Finnish names. 1638. Martti Marttinen Rautalammilta. Printzin hovi. |
 |
| Kannen suunnittelu: Sanna-Reeta Meilahti |
PARATIISISTA on historiallinen romaani ihmisistä uuden maailman kynnyksellä. Takakansitekstin mukaan teos on "ensimmäinen kattava romaani metsäsuomalaisista, ja se valottaa historiankirjoituksesta sivuun jääneiden elämää ainutlaatuisesti. Fikstiivisen teoksen sanotaan pohjaavan tositapahtumiin ja -ihmisiin, lähinnä aikansa valtaapitäviin.
Jos en koskaan olisi päässyt opastetulle tutustumisretkelle Värmlannin vanhoille metsäsuomalaisseuduille (2015), minulla tuskin olisi historiasta kiinnostuneita hengenheimolaisia tai ystäviä, joita vanhojen suomalaissukujen historia ja geneettinen tutkimus kiinnostaa siinä missä kolonialismin peilaus romaaneja lukemalla.
Värmlannin retkellä (2015) tutustuin norjankieliseen kirjallisuuteen, esimerkiksi Svullryassa syntyneen kirjailijan, Åsta Holthin (1904 - 1999) teoksiin, joita löytyi (uusina painoksina) alueen museoista. Mielikuvissani silloin "päätin", että Åsan kirjoja pitäisi saada toimitettua kääntäjien käsiin. Åsta Holth var en norsk forfatter, kjent for flere romaner om folket sitt, skogfinner, som innvandret til Finnskogen.
Niinpä Sutisen kirjan näkeminen Iin kirjaston hyllyssä nosti sykettä: SIINÄ SE NYT ON!
Kiitos PARATIISISTA, se on kattava ja ainutlaatuinen romaani metsäsuomalaisista syystä, että kirjailija kuljettaa ensimmäistä kertaa Uuteen Maailmaan eli Pennsylvaniaan asti!
Ja kaikki tämä suomeksi - nykysuomeksi muinaissuomella höystettynä. Tarinaa lukiessa huomasin pohtivani tekoälyn käyttöä tarinan rakentamisessa. Miten lie, en olisi yllättynyt, jos vaikka apuja oltaisiin käytetty.
Kaiken kaikkiaan. Kirja on kaikkea muuta kuin fiktio, totuus on tarua ihmeellisempää; kirja on romaani, aiheeltaan ainutlaatuisen mielenkiintoinen.
Näyte 1: Värmlanti
Matkalla hän pysähteli rannan harvoissa taloissa pyytämässä suupalaa. Jotkut asumuksista olivat vielä kurjempia kuin kynnään tupa, ja suurimmassa osassa nähtiin jo nälkää, vaikka kevät oli vasta tulossa.
Toisilta ovilta Lukki käännytettiin pois, toisilta hän lähti, sillä hän ymmärsi sanomattakin, ettei saisi mitään kodeista, joiden asukkaat eivät kyenneet edes nousemaan. Kerjäämistä ei katsottu hyvällä, jos sitä toimitti aikamies. Se oli sallittua vanhuksille, joilla ei ollut sukulaisia pitämässä heistä huolta, ja rammoille ja mielipuolille, jotka eivät pystyneet työhön. Kaikkien muiden oli määrä tulla toimeen omin voimin ja myös kärsiä omin voimin, sillä harvalla oli siihen vuodenaikaan paremmin.
Näyte 2: Uusi Ruotsi
Kling sen sijaan oli kuin tehty pitämään järjestystä Uudessa Ruotsissa. Lojaali kruunulle ja esivallalle, typeryyteen asti rehellinen, ja riittävän kookas ollakseen arvovaltainen, vaikka häneltä puuttuikin strategisia lahjoja. Puhuttiin, että Klingillä olisi finnen verta, mutta Minuit ajatteli sen olevan pelkkä pahansuopa juoru.
Viimein portaista kuului kolketta. Tulkki nousi pöydästä ja astui kajuutan ulkopuolelle. Minuit siirsi kääröjä uuden kartan päältä. Siihen oli merkitty kymmenen peninkulmaa Eteläjoen rantaa. Itärajana oli meri, länsirajaa ei ollut, sillä kukaan ei tiennyt, mitä lännessä oli.
Vaikka hän oli vakuuttunut, etteivät indiaanit ymmärtäneet kuvan esittävän sitä maata, jota he jaloillaan tallasivat, kartta piti olla, jotta Uudella Ruotsilla olisi lain edellyttämät paperit muita sivistyneitä valtoja varten. Mynheer Minuit tarvitsi sopimusten alle enää päälliköiden toteemimerkit, jotka toimivat heidän virallisena lupauksenaan siitä, että alueet kuuluivat kruunulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti