KIRJA ISÄSTÄ/ÄIDISTÄ, Annie Ernaux. Uskomaton, siis tosi tarina kirjan voimasta.

 Mikä oli todistettava (m.o.t.) / katakorhonen56@gmail.com

Annie Ernaux, s. 141:

Hänen tarinansa päättyy, se tarina jossa hänellä oli oma paikka maailmassa. Hän menetti järkensä. Sairauden nimi on Alzheimerin tauti, sellaisen nimen lääkärit ovat vanhuudenhöperyydelle antaneet.

Kirjoittaminen on muutaman päivän ajan ollut hyvin vaikeaa, ehkä siksi, etten haluaisi tämän hetken lainkaan koittavan. Mutta tiedän, että en voi elää, jollen kirjoittamalla nivo yhteen sitä höperöä naista, joksi äiti muuttui, ja sitä vahvaa ja säteilevää naista, joka hän oli ollut.

Niin vain! Kirjaton maailma olisi silkkaa hulluutta. Niin vain!

– Nobelilla kruunataan jotain suurempaa kuin vain yhden kirjailijan tuotanto. Se näyttää, miten kirjat nousevat aikakauden yläpuolelle, Ernaux pohtii.

Naiskirjailija Annie Ernaux tuli palkituksi kirjastaan, jossa hän kirjoittaa omasta elämästään, mutta tekee siitä kaikille yhteistä ja yhteiskunnallista.  

– Minulle tärkeää ei ole puhutella ketään tiettyä ihmistä, vaan tavoittaa totuus. Kun kirjoitan äidistä tai isästä, kirjoitan niille ihmisille ja sille maailmalle, joista kirjassa puhun. Mutta samaan aikaan kirjoitan myös vallankäyttäjien maailmaa vastaan.

Annie  Ernaux on kirjoittanut  kirjassaan Isästä / Äidistä (s. 94): 

Aion edelleen kirjoittaa äidistä. Tehtävä on vaikea. 

Minun näkökulmastani äiti on ajaton. Hän on aina ollut olemassa. Kun puhun hänestä, kiinnitän hänet heti irrallisiin, ajattomiin kuviin, "hän oli raju", "siinä naisessa oli ytyä", ja kerron sekalaisista tilanteista, joissa hän on ollut mukana.

-Haluaisin tavoittaa myös sen naisen, joka eli ennen minun syntymääni, sen todellisen naisen, joka syntyi normandialaisen pikkukaupungin rahvaanalueella ja kuoli Pariisin lähiösairaalaan kroonikko-osastolla.

-Tekstini kaikkein totuudellisin aines sijoittuu kaiketi perheen ja yhteiskunnan, myytin ja historian yhtymäkohtaan. Hankkeeni on luonteeltaan kirjallinen, koska haen äidistäni totuutta, jonka vain sanoilla voi tavoittaa. (Valokuvat, omat muistoni tai suvun tarinat eivät siis pysty tuota totuutta tarjoamaan.) Mutta pyrin tavallaan pysyttelemään kirjallisuuden pinnan alla.

Kirjassa Isästä / äidistä Annie Ernaux kirjoittaa: ”Tämä ei ole elämäkerta eikä tietysti mikään romaanikaan, ehkä jotain sosiologian ja historian väliltä.”

Yle.fi / Anna Tulosto:

Ernaux kirjoittaa omasta elämästään, mutta yhdistää yksilön kokemuksen yhteiskunnallisiin muutoksiin.  

– En kirjoita omasta intiimistä elämästäni, vaan välimatkan päästä – niin kuin kyseessä olisi joku muu nainen. Pyrin kuvauksen ja tuntemusten tarkkuuteen, minua ohjaa todellisuus. Me olemme olemassa vain suhteessa aikaamme. Aikakausi tekee meidät ja me teemme aikakauden.

Annie Ernaux palkittiin Nobelilla 2022.

”Kun sanomaton tuodaan esiin, se on poliittista”, sanoi Annie Ernaux Nobel-puheessaan. Hän puhui siitä, miten kirja voi auttaa murskaamaan tukahdutettuihin kokemuksiin liittyvän yksinäisyyden ja muuttaa elämän. Kirjoitan tytöstä ja naisesta, joka elää kokemuksiaan. Minä en olen henkilöhahmo. Jätin esille vain ajatukset. Me olemme olemassa vain suhteessa aikaamme. Aikakausi tekee meidät ja me teemme aikakauden.