Miten mieli murhataan?

Kirjailija Ritva Kokkola Kemissä Pohjois-Suomen kirjailijapäivillä 28.1.2012.







RITVA KOKKOLA.
Murhattu mieli. Jännitysromaani. Myllylahti Oy, Suomussalmi, 2011.
Koulujen ja hoitoalan työntekijöille.



Murhattu mieli on Ritva Kokkolan kolmas jännitysromaani. Takakannessa on kustantajan teksti  "Matias Laitakarin ja Mikko Länsmanin uusia tutkimuksia". Rikosylikonstaapeli Matias Laitakari ja vanhempi konstaapeli Mikko Länsman ovat siis niitä alan ammattilaisia, jotka tutkivat Kokkolan romaaneissa kuolemantapauksia; Murhatussa mielessä tutkinnan kohteena on lehtori Asta Ojalan kuolema.

Kansilehden ainoa ansio on, että se ei paljasta tarinan juonta. Sen sijaan teksti ottaa kantaa Asta Ojalan persoonaan tavalla, joka ei mielestäni vastaa kirjailijan luomaa mielikuvaa lehtori Ojalasta. Murhattu mieli on niin omaperäinen jännitysromaani, että se olisi ansainnut osuvamman kansilehden - jotakin, joka viittaisi mielettömyyteen, pahansuopaisuuteen, ahneuteen ja luovuttamiseen. Mielestäni poliiseilla tutkimuksineen ei ole tässä Kokkolan tarinassa niin keskeistä roolia, mihin kansilehti viittaa. Pääosassa on ehdottomasti Asta Ojala, yksinäinen lehtori.

Voisi kuvitella, että Kokkolan luoma tarina alkaa Ojalan kuolemasta ja päättyy poliisitutkintaan eli mahdollisen rikoksen selvittämiseen tai siihen, että kuolema jää selvittämättä. Murhattu mieli ei kuitenkaan saa virtaa lehtorin kuolemasta vaan lehtorin suhteesta itseensä, omaan elämään ja toisiin ihmisiin. Tämä tarina  on kaikkea muuta kuin tyypillinen dekkari, jotakin muuta. Silti sanon tämän kaikella varauksella, sillä en todellakaan tiedä tarkasti ottaen, millainen on tyypillinen dekkari ja mitkä ovat dekkarikirjailijan ns. kliseekarikot.

Kokkolan Murhattu mieli on tärkeä ja puhutteleva tarina, ja itselleni niin totta! Se kertoo siitä, miten Asta Ojalalle, pätevälle, tavalliselle, yksinäiselle naislehtorille sattuva mitätön ja inhimillinen erehdys suistaa hänet raiteilta, ulos työyhteisöstä.  Poliisin näkökulmasta kaikki tapahtuu aivan muista syistä kuin, että rikoksen tunnusmerkit täyttyisivät. Murhattu mieli on upea,  uskottava ja totta ainakin meille, jotka olemme kokeneet vähänkin vastaavaa kuin Asta Ojala - meille, jotka kaikesta huolimatta olemme jääneet henkiin.

Murhattu mieli painajaisineen ansaitsee hurjat lukijamäärät ja moninaiset huomionosoitukset, suomeksi sanottuna palkinnot! Tämä kirja puhuttelee jokaista, joka ymmärtää tai haluaa ymmärtää nykyistä elämänmenoamme, sen nurjaa puolta, ihmisten avuttomuutta. Ritva Kokkola kohdistaa tarinansa erityisesti koulujen ja hoitoalan työntekijöille. Totta varmasti on, että lehtori Asta Ojalan tarinasta saavat kosketuspintaa ja löytävät linkkejä koulujen ja hoitoalan työntekijät. Salaa kuitenkin toivon, että kirja osuisi vaikka vahingossa sen äidin käteen, jonka kynsiin itse aikoinani jäin toimiessani kyläkoulun opettajana.

Ritva Kokkolan teos on painava kannanotto kiusaamiseen. Kiusaaminen on yksi pahimmista painajaisista, mitä ihminen voi elämässään kokea, sillä siihen liittyvät häpeä, itseinho, neuvottomuus, syyllisyys, kiusaantuneisuus ja pelkääminen vievät väkisinkin mennessään. Ja kaikkea tätä Kokkola kuvaa niin hienovireisesti, asiallisesti ja aidosti...

"Poliisit eivät osanneet vastata. He olivat nähneet, kuinka vakavat rikokset muuttuivat hyväntekeväisyydeksi ja inhimilliset virheet verisynneiksi. Tässä taisi olla niistä toinen kysymyksessä. Lopputulos häämötti jossakin, mutta vielä sumussa ja hämärässä. Tätä naista he eivät pystyneet auttamaan.
- Onhan teillä poliiseilla tärkeämpääkin tekemistä, Ojala naurahti anteeksipyytävästi. Hän huomasi lattialla keksinmuruja ja olisi halunnut noukkia ne ylös. Hän huomasi, että toisen ikkunan säleverho oli yhdestä kohdasta vääntynyt mutkalle. Jälkeen päin muisti juuri nuo asiat. Ja sen, että ne kaksi poliisia olivat olleet ystävällisiä."

Kirjailija Ritva Kokkolan kielenkäyttö herättää kunnioitustani. Hänen kirjoitettu kielensä on sujuvaa, osuvaa ja kovin luontevaa, erinomaista kieltä. Lukiessani tuli monesti mieleen, että näin en todellakaan osaisi itse kirjoittaa, tiedän sen. Kunnioitankin Kokkolan tekstiä juuri tästä syystä; syystä, että teksti on jäljittelemätöntä. Kokkola muistuttaa ainakin minua, että pahitteeksi ei ole, jos jännitysromaaninkin saa kirjoitettua kikkailemattomalla suomen kielellä.

Hahmojensakin puolesta Murhattu mieli on laadukas. En voi muuta kuin ihailla, kuinka uskottaviksi hän on saanut luotua poliisit ja rehtorin työympyröissään, mutta myös mopopojat ja sairaalassa työskentelevän naisen. Ja ne kotiympyrät...niin uskottavaa!

Jotakin kirjassa kuitenkin muuttaisin. Ensiksikin jättäisin alkulehdeltä pois omistuskirjoituksen "Koulujen ja hoitoalan työntekijöille" - ja vain siitä syystä, että itse olen luokanopettaja, koulun työntekijä. Jostakin syystä luulen, että juuri tämä omistuskirjoitus todennäköisesti rajaa lukijoiden joukkoa. Kirjan nimi on erityisen osuva, erittäin hyvä. Toivonkin kirjalle kirjavaa lukijajoukkoa.

Lopuksi muuttaisin aivan pikkuisen ja vain joiltakin osin tarinan loppua. Loppu on yllättävä ja hyvä mutta aivan hiukkasen yliampuva. Enempää en paljasta. Lukuiloa!
Ja kiitos kirjasta, Kemin Murharouva!. Olet huippu, hyvin hyvä kirjailija. Ja nyt olet saanut minusta uuden ihailijan.