22 elokuuta 2012

70-luvulla historiakirjakin oli - "aikansa lapsi" vai mikä?




Kai R. Lehtonen. VUOSISADAT VIERIVÄT 2 (WSOY, 1970).
Kouluhallituksen hyväksymä. Kolmas, tarkistettu painos.

Ruta Sepetys. HARMAATA VALOA (WSOY, 2011).
Alkuperäisteos Between Shades of Gray.


Kävin keskikoulun Kolarissa vuosina 1967-1972 ja lukion Pellossa 1972-1975. Historian opetus alkoi keskikoulun aikana, ja ylioppilaskirjoituksissa vastasin myös historian kysymyksiin keväällä 1975. Historian oppikirjani oli Vuosisadat Vierivät1, 2 ja 3.
Opettajankoulutuksen aikana (1976-1979) erikoistuin historiaan ja sen opettamiseen.

Kuvitellaan, että yksi monista oppikirjaan perustuvista historian kokeista muistutti tätä.

1. Vuonna 1939 Neuvostoliitto miehitti Baltian maat Liettuan, Latvian ja Viron.
Totta vai tarua?
2. Pian tämän jälkeen Kremlissä alettiin laatia listoja ihmisistä, joita pidettiin neuvostovastaisina ja jotka murhattaisiin, vietäisiin vankiloihin ja karkotettaisiin pakkotyöhön Siperiaan.
Totta vai tarua?
3. Lääkäreitä, juristeja, opettajia, armeijan palveluksessa olevia, kirjailijoita, yrittäjiä, muusikoita, taiteilijoita, jopa kirjastovirkailijoita pidettiin kaikkia neuvostovastaisina ja heidän nimiään lisättiin yhä pitenevälle listalle täysimittaista tuhoamista varten.
Totta vai tarua?
4. Ensimmäiset karkotukset tapahtuivat 14. kesäkuuta 1941.
Totta vai tarua?
5. On arvioitu, että Josif Stalin tappoi yli kaksikymmentä miljoonaa ihmistä hirmuvaltansa aikana. Baltian maat Viro, Latvia ja Liettua menettivät yli kolmasosan väestöstään Neuvostoliiton tuhojen aikana. Karkotukset ulottuivat aina Suomeen asti.
Totta vai tarua?

Tätä koulutestiä en olisi 1970-luvun kouluvuosieni tiedoilla läpäissyt. En muista koskaan historian tunneilla "joutuneeni" vastaamaan kysymyksiin Stalinista - Neuvostoliiton hallinnosta kyllä. Edes yliopiston historiatenteissä ei kyselty Stalinin perään. Kouluaikanani ilmeisesti riitti Hitlerin kauheitten tekojen tietämys, sillä oppikirjatkin esittelivät laajasti Hitlerin hirmutyöt ja keskitysleirit. Kuitenkin Stalin todellakin kuitattiin "Neuvostoliiton mahtivimmaksi  mieheksi" (sivu 158).

Vielä tänä päivänä (2012) monien venäläisten sanotaan kieltävän, että ketään koskaan karkotettiin.

Amerikanliettualaisen Ruta Sepetyksen kirja Harmaata valoa vei minut omien vanhojen koulukirjojeni pariin. Kun olin saanut luettua kirjan ja etsittyä lisää tietoa Stalinista, halusin löytää syitä, miksi tähän hallitsijaan liittyvä tietämykseni oli niin yksipuolista kuin se oli. Miksi en koskaan ollut ymmärtänyt esimerkiksi 80-luvulla kuulemaani "tarinaa", joka liittyi sukulaiseni perheeseen; siihen, kuinka tämä perhe oli sodan aikana onnistunut paeta Ukrainasta Murmanskin kautta Australiaan. Vasta Sepetyksen kirja "Harmaata Valoa" vei minut tiedon lähteille, ja nyt todellakin tiedän syyn, miksi en ollut ymmärtänyt. Minulle ei oltu kerrottu. Kävin koulua aikana, jolloin historian oppikirja ei "tuntenut Stalinin hirmutöitä".

Mitä 70-luvun oppikirjat minulle Stalinista kertoivat? No, kyllähän Stalin "häikäilemätön oli: raivasi tieltään puoluejohtajia, työkavereitaan ja kannattajiaan (s. 157). Oppikirja puhui myös kuuluisista puhdistustoimista, jotka ulottuivat aikanaan myös armeijan korkeimman johdon keskuuteen. Kirjassa on tässä kohtaa kuva Stalinista tyypillisessä arkisessa asussa. Ei kuitenkaan yhtä mainintaa miehityksistä, listoista tai Siperiaan karkotuksista.

Oppikirjassani, Vuosisadat Vierivät 2 -kirjassa, Stalinin valtakausi kuitataan kaaviolla, jossa minua pyydetään katsomaan tekstiä tällä sivulla ja selittämään, minkä vuoksi (Neuvostoliitossa) hiilen, teräksen ja sähkön tuotannossa alkaa nousu vuonna 1928! Lienen sitä miettinyt, en muista. Se tosiasia sen sijaan palautuu mieleeni, että Neuvostoliiton mahtavin mies, Stalin, palautti talouspolitiikan jyrkästi kommunistiselle linjalle. Maan teollisuuden kehittämiseksi laadittiin viisivuotissuunnitelmia, joista ensimmäinen alkoi vuonna 1928.

Enää en ihmettele, miksi historia tuntui kouluaikana puisevalta, vaikealta, yksipuoliselta, se haisi...Ihme on, että huonoista kokemuksistani huolimatta halusin opiskella historiaa. Jokin aavistus varmaankin eli minussa, joku haju siitä, että Stalinin historia ehkä kirjoitetaan jonakin päivänä uusiksi.Tämän uskon olin saanut jo varhain isältäni, sillä hänen kokemuksensa ja kiinnostuksensa historiaan rohkaisivat minua myös opiskelijana. Hän puhui historiasta eri tavalla kuin oppikirjani. Ja nyt vasta ymmärrän...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti