Laiton salakuljetus, joppaus , ei hyödyttänyt ketään edes Tornionlaaksossa . Kantajat -teos melkein yltää dokumenttiin.

Maria Peuran teos Kantajat saa lukuaivoitusteni luoman uuden nimen Šerbat.

Teos ei kuvaa arktista rakkautta; rakkaus on rakkautta. 

Teos uhmaa aikaa, paikkaa ja ihmisyyttä kuvaamalla tekojen syyt ja seuraukset. 

Šerbojen tapaan Kantajat tässä teoksessa kysyvät, paljonko maksatte! 

Maria Peura on se kirjailija, joka teoksellaan Kantajat vastaa minun avunhuutooni ihmisyyden ymmärtämiseksi. 

Ote :

 (Viktor)

Varsa, isin pikku varsa. Annapa, Edvard, pulloa sille, tuttipulloa. Isin varsa siinä ja toiset väittää että vasikka. Niinko net ei näkis että varsahan son, honkkelojalat. Ja ei sittenkään. Ei sittenkään ole honkkelo tuo tyttö. Vääristääkö toisten humala Viktorin näkökykyä vai onko hän vain aina tähän asti valehdellut itselleen. Tyttöhän on tanakka. Ainakin sillä on enemmän lihoja kuin isällään ja tämän sukulaisilla. Ja kun Sylviakin on semmoinen rimpula niin miten tyttö kehtaa paisumalla varastaa tilaa toisilta. Jopa omalta isältään ja tämän käskyläisiltä.

Varsa se on, mutta tamman elkeitä jo. Ei sitä parane enää ryhtyä kouluttamaan. Se täytyy panna myöhemmin kuriin, sulloa Hillan länkiin sitten, kun tämä on viety yli ja pantu lihoiksi. Se on osa koulutusta sitten. Ketään ei saa tytär pitää isäänsä ylempänä eikä rakkaampana. Minä Viktor olen sinun herrasi sinun jumalasi. Mitä sanoisi tästä pastori, se typerys, halpaan menisi taas, ääliöitä täynnä koko kirkonpiiri. Viktorin uskoontulo meni täydestä, ei yksikään sitä epäillyt. Mihin muuhun Viktor muka uskoisi kuin itseensä. Näihin voimiin, jotka pilleri räjäyttää moninkertaiseksi, kun Viktor vain käskee. Napsauttaa sormiaan tai korahtaa. Se on sovittu merkki. Täytyy vakuuttaa miehet siitä, että reissu on turvallinen. Että kaikki menee hyvin, eikä kukaan jää kiinni, ei tällä kertaa. On kohdeltava tyttöä hyvin niin ne eivät rupea mitään epäilemään, uskovat paremmin, kun näkevät, kuinka tyttö ilman pakottamisesta uskoo ja tottele. Kuinka se on isänsä mielen jatke, isän vasen käsi ja jalka ja osa lihaksista ja aivoista.

Takakansiteksti on kustantajan myyntiele mahdolliselle lukijalle: - Kannattaa ostaa / kannattaa lainata; aihe on vetävä... 

Kantajat -teos osoittautui kaltaiselleni totiselle tornionlaaksolaiselle kirjoittajalle voimakkaaksi lukukokemukseksi. Tästä syystä en pidä "myyntilauseesta": 1950-luvun lopun Tornionlaaksossa kaikki hyötyvät salakuljetuksesta ja lapsetkin juoksevat aikuisten asioilla rajan takana.   

Kiitos myös kirjasta, Antaumuksella keskeneräinen!