Kata Vienontytär Korhonen (2021)
Joka kylässä on ollut "omat kirjoittajansa", jotka eivät ole kirjanneet asioita muistiin omaa etua tai hyötyä saavuttaakseen. Alla olevaa kahta kirjaa olen käyttänyt tämän kirjoitukseni lähteenä kiinnittääkseni huomiota Vaattojärven paikalliskirjoittajiin. Suosittelen "pohtien lukemaan"! (K.K.2021)
Tässä kirjoituksessani en käyttänyt minkäänlaisena lähteenä Markku Tasalan metsäkaartilaisuutta kuvaavaa kirjaa. Se on kirjahyllyssäni, ja perin pohjin tutkittu. Metsäkaartilaisuus on osa talvisodan jälkeistä politiikkaa. Väinö Vaattovaaran "poliittinen kuolema" tapahtui 1933. Käytin lähteinä Vaattojärven kylän omia, nyt jo poismenneitä kirjoittajia, ja heidän julkaisemaansa kuvausta tapahtuneesta. Armon on aika käydä oikeudesta! (K.K. 2021)
Mitä kertoo Väinö Vaattovaaran hautamuistomerkki Sieppijärven vanhalla hautausmaalla?
Sieppijärven vanha hautausmaa. Äiti ja poika. Rannan Aino ja poika Väinö Aukusti.
Hautakiveen on hakattu säe:
Sinä olit kansan poika, kuljit työväen joukoissa,
se luoti joka osui sinuun kosketti meitä kaikkia.
Mitä Väinö Vaattovaarasta on kirjoihin kirjoitettu.
POLIITTINEN ERIPURAISUUS: TALOLLISET VS. TYÖVÄESTÖ?
Elma Heikki kirjoitti (1986)
PULA-AIKAA VAATTOJÄRVEN KYLÄLLÄ
Vuoden 1930 kahden puolen elettiin ja kamppailtiin kaiken puutteen kourissa, joka tuntui aina vain pahenevan. Työttömyys vallitsi työväen keskuudessa, josta seurasi pulaa jopa leivästä. Mitään sosiaalisia avustuksia ei saatu valtion taholta. Ja kun työväestöllä ei ollut töitä, ei saanut kuntakaan veromarkkoja. Oli puute sielläkin, mistä apua toivottiin.
Monet kärsivät suoranaista nälkää, kerjäläisiä kulki, laihoja ja resuisia leipää pyytämässä. Annettiin, jos oli.
Puhuttiin...että jossakin perheessä olivat lapset alkaneet "nukkumaan" syystä, että olivat niin heikkoja,
Puhuttiin... lakoista ja rikkureista.
Ja ihmiset olivat niin huolissaan, mitä tästä kaikesta tulee. Pahimmin kärsiville jaettiin kunnan puolesta jauholappuja, joilla ei pitkälle päässyt.
Näistä ei 5-vuotias paljon ymmärtänyt. Kuitenkin me pelkäsimme, että tulee sota, kun ruvettiin läheisessä metsässä ammuskelemaan.
Sanottiin...että suojeluskuntalaiset pitävät harjoituksiaan.
Poliittista liikehdintää oli, osittain salaistakin, varsinkin työläisten taholta.
Tämä poliittinen eripuraisuus aiheutti kitkaa kyläläisten keskuudessa siinä määrin, että vuoden 1933 syksyllä yksi kylän nuorukaisista sai surmansa jonkun ajattelemattoman työn seurauksena.
Ja vielä saman syksyn aikana sattui eräs mystillinen tapaus, liekö tekijä selvillä vieläkään (1986). Kun eräänä aamuna menimme kouluun, oli siellä pihalla olevaan lipputankoon vedetty punainen lippu. Miksi? Ja kuka? Sitä ei koskaan saatu tietää.
Pauli Kylmämaa kirjoitti (1995)
TYÖVÄENLIIKE ON KYLÄN VALTASUUNTA
Vanhojen ihmisten kertoman mukaan alkoivat työväenliikkeen aatemaailmaan kuuluvat asiat ja ajatukset saada jalansijaa kylällä kansalaissodan (1918) aikana ja sen jälkeen. Kerrotaan, että silloin oli joitakin kieltäytymisiä asepalvelukseen menosta, mm. Huuko Kylmämaa karkuroi 1918.
Konkreettisin tapahtuma on, kun Venejärvelle tuotiin Ruotsin puolelta vanha käsinpyöritettävä pieni painokone. Se oli Eemeli Lakkalan hallussa ja liittyy tähän kylään sikäli, että Eemeli nimenomaan organisoi lähes kaiken poliittisen toiminnan. Painokoneella painettua Kyyhkynen-nimistä painotuotetta levitettiin kylälle ja kyläläisten toimesta. Tuote oli salainen, kielletty, sitä ei voinut pitää missään näkyvillä. Paljastumisesta olisi ilmeisesti seurannut rangaistus kommunistisuudesta. Painomääristä ei ole tietoa.
Jonne Vanha Kurtakosta, joka on asioita tutkinut, kertoo lehteä lähetetyn eri keinoja käyttäen myös Kemiin. Kyyhkysen toimittamisessa oli erikoista se, että siihen monistettiin muissa painotuotteissa olleita artikkeleita. Lakkalalla oli oma kirjoituskone, jolla hän kirjoitteli omia juttujaan. Lehteä ei painettu milloinkaan kahta kertaa samassa paikassa.
Vuonna 1933 oli myös tapaus, jonka katsotaan kuuluvan työväenliikkeen toiminnan piiriin. Väinö Vaattovaara oli viettämässä kylällä armeijaan läksiäisiään kun tuli ammutuksi keskellä kylää. Kerrotaan... nuorten laulaneen kulkiessaan työväenlauluja.
Kerrotaan... vaikuttimena olleen jotkin muutkin asiat.
Poliittiseksi tapahtuman tekee ainakin se, että kun Väinön sisar Lyydia oli kuulusteltavana, hän kertoi, että poliisi Joensuu yritti kaikin keinoin saada hänet laulamaan mm. Kansainvälistä. Lyydia ei omien sanojensa mukaan osannut laulaa kuin mitä poliisi edellä lauloi.
Väinö Vaattovaaran tapauksesta on luonnollisesti olemassa toisenlainenkin versio.
Kylli-Nivan sukukirja & sukututkija Esko Orajärven (2015) mukaan
KUKA OLI "YKSI KYLÄN NUORUKAISISTA, JOKA TULI AMMUTUKSI?"
Sieppijärven vanhalta hautausmaalta löytyy hautakivi, johon on hakattu nimi,
Väinö Aukusti Vaattovaara, syntynyt 12.12.1912, kuoli 1.9.1933.
Hän oli Vaattovaaran Tuomas -isännän (s. 1812) yhden pojan eli Heikki Tuomaanpoika Vaattovaaran (s. 1850) ja Helena Iisakintytär Iivarin (s. 1848) pojan poika.
Väinön isä oli Kalle Aukusti (Kaarle) Vaattovaara, (1885 - 1949) Vaattojärveltä. Väinön isää kutsuttiin Rannan Kalleksi - kuin myös hänen poikiaan "Rannan Väinöksi", "Rannan Villeksi" ja "Rannan Veikoksi". Rannan tila oli aikoinaan erotettu Vaattovaaran tilasta, siitä miehille korkonimi.
Väinö Vaattovaaran Aino Kylmämaa -äiti (1886 - 1931) oli niin ikään syntyisin Vaattojärveltä. Aino kuitenkin kuului kylälle kotivävyksi muuttaneen isänsä (Simo Tuomas Juhonpoika) puolelta Kittilän Raappana-sukuun, kun taas Ainon äiti oli Eeva Johanna Mikontytär Kylmämaa (1847 - 1925).
Kuvassa on Väinö Vaattovaaran äidin eli Aino Kylmämaan vanhempien hautamuistomerkki Sieppijärven vanhalla hautausmaalla. Rannan Ainon vanhemmat.
Väinö Vaattovaara oli vanhempiensa vanhin poika, syntynyt "Rannan paikassa", joulukuussa 1912. Hänellä oli kaksi vanhempaa siskoa, Aune Esteri Hietanen (s. 1908) ja Martta Maria Ponkala (s. 1910); kolmas sisko oli katraan nuorimmainen, Maila Toini Tikkala (s. 1928). Siskoista Lyyli Johanna Kuusijärvi oli syntynyt 1917, viisi vuotta Väinöä nuorempi. Väinöä nuoremmat velipojat olivat Ville Erkki (1915 - 1982), Veikko Armas (1920 - 1989) ja Kaarlo Olavi (1922 - 1978)
Koska Väinön ampumiseen liittyvässä sukukirjatekstissä mainitaan, että "taposta syytettiin kolmea Kylmämaan veljestä", lisään tähän yhteyteen, että Kylmämailla tarkoitettiin ns. "mikkolaisia" eli Mikonpaikan veljeksiä.
Ehdin 1990-luvulla Vaattojärven koulun opettajana haastatella Väinö Kylmämaata. Hän oli syntynyt 17. helmikuuta 1915. Väinö Kylmämaa osallistui Talvi- ja Jatkosotiin, viipyi osan aikaa sotasairaaloissa mutta oli mukana sotilaana myös Ihantalan ratkaisutaisteluissa (1944).
Kylmämaan veljesten tarina on oman selvittelynsä vaativa tarina. Se vaatii oman tilansa.
Sen sijaan Eemeli Lakkalan hautamuistomerkille löytyy tilaa Väinö Vaattovaaran jutun yhteyteen; onhan kysymys hautakivistä. Lakkala haudattiin Sieppijärven uudelle hautausmaalle, ja sieltä tämä paasi löytyy.
Hänen elämäntyönsä poliittisena vaikuttajana on julkistettu monin eri tavoin. Alla kuitenkin vielä henkilötiedot, jotka vakuuttavat hänellä olleen kolarilaisjuuret. Jos niillä nyt jotakin merkitystä Eemelin seuraajille oli.
Juho Eemeli Lakkala, syntyi 3.5.1900 Kolarissa, kuoli 9.5.1972 Kolarissa.
Hän oli kansanedustaja ja pientilallinen, toimi SKDL:n kansanedustajana 22.7.1958 - 19.2.1962. Poliittisista syistä häntä "pidettiin säilössä" 1930 - 1932, 1939 - 1940 ja 1941 - 1944.
Eemeli Lakkalan vanhemmat olivat Hilda Maria Efraimintytär Holck (1874 - 1949) ja Leander Vilhonpoika Nenämaa, myöh. Lakkala (1873 - 1951).
Eemeli Lakkalan vanhin velipoika (Leevi, 1897 - 1972)) jätti omaan käyttöönsä isänsä alkuperäisen nimen, Nenämaa.
Eemelin jälkeen syntyneistä sisaruksista tuli Lakkala. Heitä olivat Juho Eevert Lakkala (1905 - 1971), Kustaava Vasara (o.s. Lakkala 1907 - 1984 ), Einari Lakkala (1911 - 1981) ja Senja Tauriainen (o.s. Lakkala, s. 1915).
Isossa kuvassa katsottuna Eemeli Lakkala kuului Efraim Niilonpoika Holckin sukuhaaraan.
Kylli-Nivan sukuun Holckit tulevat Taneli Juhonpoika Nivan (s. 1791) ja Brita Hannuntytär Ruokojärven (s. 1796) tyttären kautta. Kreeta Leena Tanelintytär Niva (s. 1824) avioitui Niilo Matinpoika Holckin (s.1800) kanssa. Loppu onkin sitten paikallishistoriaa.
p.s.
Perheen ja suvun salaisuudet koskettavat meitä kaikkia. Salaisuudet ovat aina erittäin monimutkaisia asioita, joiden varjo kantaa pitkälle ja kauas. Vaiettuina ja käsittelemättöminä sukusalaisuuksista voi muodostua kaikenkattava taakka. Taakan vaikutukset voivat ulottua menneiltä sukupolvilta tähän päivään - ja tulevaisuuteen. Perhesalaisuus luonnollisesti voi rikkoa koko ihmisen, sillä käsittelemätön häpeä hallitsee ihmistä. (K.K.2021)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti