Lehtolainen, Leena. 2002.
Kun luulit unohtaneesi.
Kustantaja:
Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki, viides painos.
Painopaikka:
Viborg, Tanska 2003.
www.loistopokkarit.com
Kirja ostettu "hellepäivänä 1.7.2003 kesälukemiseksi".
Luin Kyproksella 24.10.2017. Nimilehteen olin tehnyt merkinnän "s.338"
"Tapasimme junassa Koden perheen ja muutamia muita puolituttuja, joista tiesin tulevan illan aikana yhä tutumpia. Ehdimme juuri sopivasti kuuntelemaan ensimmäistä bändiä. Sen musiikki oli rähjäilevää mahtipontiheavya, sellaista, jota Kaitsu olisi saattanut kuunnella.Paikoituimme vilteille miksauslavan tienoille ja avasimme viinipullon. Ihmiset tuntuivat olevan liikkeellä piknikmeiningillä, vieressä joku syötti vauvalleen purkkiruokaa ja Pekka ilmeili lapselle, joka ei tuntunut pitävän perunamössöstä. Muistin, että Karrillakin oli ollut tapana pelleillä pikkulasten kanssa. Silloin olin ajatellut, että Karrista olisi voinut tulla hyvä isä.
Isän lähtö, Ranen ja papan kuolemat, Karri...Miten helppoa olikaan löytää syitä pahaan oloon, miten vaikea hyväksyä se, ettei kaikkeen ikinä löytyisi syytä. Aamulla olin kuunnellut taas Neitoperhoa ja sanonut Hectorille, että hänkin oli väärässä. Ajan suunnan sai muuttumaan, kyllä pystyi palaamaan menneisyyteen ja näkemään, että oli joskus luullut aivan väärin ja muuttamaan luulonsa. Aika ei ollut suora viiva, se oli kolmiulotteinen hämähäkinverkko, jossa kulkiessa palasi välillä takaisin, toisti virheensä ja sai uusia mahdollisuuksia, löysi menneisyydestä ihmisen, joka oli aina ollut tärkeämpi kuin oli tiennytkään ja sai menetetyt takaisin."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti