02 helmikuuta 2015

Maarit Malmbergin sotakirjat lapsille ansaitsisivat valtion tiedonjulkistamispalkinnon. Ainakin.

Malmberg, Maarit. AAPELI JA SOTAVETERAANI REINO. 2010.
Kustantaja: Minerva
Kansi ja kuvitus: Jouni Koponen.

Malmberg, Maarit. AAPELI JA EVAKKOMATKA. 2011. 
Kustantaja:Minerva
Kansi ja kuvitus: Jouni Koponen



Ajatella, jos keskitysleirit olisivat merkittävä osa Suomen sotahistoriaa... Miten kirjoittaa siitä lapsille?
Ystävät, hyvät, jos olette löytäneet Suomesta tai muista maista (esimerkiksi Saksasta tai Puolasta) keskitysleireihin liittyviä lastenkirjoja, vinkatkaa minulle!

Malmbergin Aapeli-kirjat kertovat suomea ymmärtäville lapsille Talvisodasta, Jatkosodasta ja Karjalan evakoista. Jos tarinoissa tavalla tai toisella vielä vaikkapa viitattaisiin Lapin sotaan, lappilaisten evakkomatkaan ja jälleenrakennusaikaan, jos...siinä tapauksessa ylistäisin ylisanoilla molemmat tarinat! Nyt ylistän vain sitä, että luokanopettaja Maarit Malmberg on saanut näille tarinoille kustantajan ja upean kuvittajan, Jouni Koposen.
Ehdotankin työparille Kiitos kirjasta -palkintoa  tai Tiedonjulkistamispalkintoa ainakin. Ei, en ole myöhässä esitykseni kanssa!

Luin Evakkomatkan ja Sotaveteraani Reinon ääneen iltakirjana. Lepäsimme pojanpoikieni kanssa siskonpedillä siskoni luona. Olimme yökylässä. Olin tietoisesti valinnut nämä Aapeli-kirjat mukaani, koska en vielä ollut "uskaltanut" lukea niitä eskari-ikäisille oppilailleni. Taustalla on kokemukseni nuorista vanhemmista, jotka eivät halua, että eskarissa puhutaan sodista...

Omille pikkupojilleni, 7- ja 4-vuotiaille,  uskalsin kertoa kirjan tapahtumista, koska he muistavat Sulo-papulinsa, isoisänsä, joka oli sotaveteraani ja joka on pikkupoikien ja heidän isänsä sankari.
Heille uskalsin lukea. Aloitin Evakkomatkasta. Ja niin siinä kävi, että kun olin lukenut Evakkomatkan, he halusivat tietää enemmän sotaveteraani Reinosta, jonka saattoi kuvitella Sulo-papuliksi, koska molemmat olivat sotaveteraaneja. Niinpä luin vielä toisen Aapeli-kirjan, sen jonka nimi on Aapeli ja sotaveteraani Reino.

Lukukokemukseni oli ihana. Ihastuin siitä, mikä asia poikia tarinoissa puhutteli. Se oli koti. Tässä lyhyt ote, sivu 25 (Aapeli ja sotaveteraani Reino):

-Kuuntelehan tarkasti, tämä sinun on tärkeä tietää, Reino sanoo sitten.
-Minä kävin sotaa sen takia, että saisin pitää kotini. En sitten kuitenkaan saanut omaani pitää, mutta sinun kotisi sain sentään turvattua. 
Aapeli nyökkää. Hänestä tuntuu, että hän on juuri kuullut jotakin tärkeää, vaikka ei sitä vielä ihan tarkkaan ymmärräkään.

Olen ylpeä pojanpojistani. Lukukokemukseni osoitti, että he ymmärtävät syitä ja seurauksia tavalla, joka puhuttelee heidän mummoaan. Lukukokemukseni osoitti, että he todella ymmärtävät ja luottavat turvallisiin aikuisiin, esimerkiksi mummoonsa, niin paljon, että suostuvat keskustelemaan vaikeista ja pelottavista asioista. Näitten kirjojen innostamina keskustelimme kodista ja koti-ikävästä siihen asti, kunnes väsähdimme. Sitten nukahdimme ja nukuimme turvallisesti aamuun asti.

Sydämestäni toivon, että nykyiset ja tulevat sukupolvet saisivat pitää kotinsa ja elää rauhassa siellä, missä heidän on hyvä olla. Kotona.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti