Lapsi evakkomatkalla ensin köyhässä Lapissa (Ylitorniolla) ja sitten Paratiisi-Ruotsissa (Luleåssa)
Stina Katchadourian on amerikansuomalainen kirjailija, joka on kirjoittanut mielenkiintoisen muistelmansa suomalaisten vanhempiensa, Nunni ja Lale Lindforsin, muistolle.
Kirja perustuu hänen suomenruotsalaisten vanhempiensa väliseen kirjeenvaihtoon, jota nämä kävivät koko toisen maailmansodan ajan. Kirjaan liittyy myös lähdeluettelo, josta löytyy sekä muita muistelmia tuolta ajalta että muutama tutkimus. Muistelmista haluan mainita Irja Wendischin vuonna 2002 julkaistun "Tohtori Conzelmannin sotavuodet Lapissa.". Tutkimuksista mainitsen Maria Lähteenmäen "Terra Ultima. A short History of Finnish Lapland", vuodelta 2006."
Kirja "The Lapp King´s Daughter" on julkaistu vain englanniksi (ja ruotsiksi), ja sitä harmittelen, sillä näennäisestä lukemisen helppoudesta huolimatta haluaisin kokea juuri tämän kirjan suomeksi. Tämä kirja ehdottomasti ansaitsisi tulla käännetyksi suomen kielelle, onhan kysymys tarinasta, joka puhuttelee eniten suomalaisia asianosaisia. Kirjailijan englannin kieli ei ole vaikeata, silti minua vaivaa tunne, että en pääse pintaa syvemmälle; ymmärrän tapahtumat mutta minussa ei käynnisty sitä prosessia, joka on hyvän lukukokemuksen edellytys.
Lapsen näkökulma tekee tarinasta kuitenkin ehdottomasti kiinnostavan ja hauskankin; ja se, että Stinan omat muistot liittyvät erityisesti Lapin sotaan. Kirjan parasta antia ehdottomasti on kuitenkin se, että Stinan vanhempien kirjeenvaihto toimii kirjassa dokumentin tavoin. Vanhemmat olivat jatkuvassa kirjeyhteydessä, ja Stinan isä kirjoitti ikään kuin sotapäiväkirjaa vaimolleen, joka oli sodan käänteistä kiinnostunut sen lisäksi, että toimi evakkomatkallakin vapaaehtoisena auttajana, ja kirjoitti näistä kokemuksistaan miehelleen Helsinkiin. Ensimmäistä kertaa muistelmia lukiessani koin, että sain sellaista luotettavaa tietoa itsellenikin tärkeistä asioista, mitä sisäpiiritiedoksi voisi kutsua.
Kun Lapin sota syksyllä 1944 puhkesi, myös äitini (s.1930) joutui jättämään kotinsa ja pakenemaan perheensä kanssa Ruotsin puolelle. Kotikylälläni Sieppijärvellä asuu vielä paljon naisia, jotka muistavat lapsuutensa evakkolapsen silmin. Evakuointimääräys koski koko Lapin 168 000 siviiliä.
Ruotsi, Sundsvall, Juniskär, 1944.
Kuvassa takana keskellä ovat äitini Vieno, hänen äitinsä Aili Vaattovaara (vas.) ja äidin sisarukset Helliriika, Aatos, Aira ja Nanni kuvattuina evakossa Juniskärissä.
Stina kirjoittaa evakuointimääräyksestä kirjassaan jota kuinkin näin:
"Mannerheim kutsui luokseen Presidentinlinnaan Kaarlo Hillilän, joka oli sekä Suomen sisäministeri että Lapin läänin maaherra. Helsingissä Mannerheim ilmoitti Hillilälle päättäneensä evakuoida koko Pohjois-Suomen väestön ja kehotti Hillilää kirjoittamaan määräyksen. Ministeri kirjoitti eikä asiaan kulunut montaa minuuttia. Tämän jälkeen Hillilä sai tehtäväksi valita ne ihmiset, jotka organisoivat Lapin evakuoinnin. Lyhyt tapaaminen päättyi siihen, että Mannerheim ilmoitti lähtevänsä heti junallaan Päämajaan." (vapaa suom. /K.G.)
Stina puolestaan joutui jättämään Helsingin Kulosaaren kotinsa äitinsä ja siskonsa kanssa silloin, kun jatkosota syttyi ja Helsinkiä pommitettiin. Perhe asettui ensin perheen isän toimesta Suomen Lappiin, Ylitorniolle. Kun Lapin sota puhkesi, heidän oli muiden ylitorniolaisten ihmisten tavoin ylitettävä raja, ja paettava Ruotsiin.
On puhuttelevaa löytää kirjasta monen pienen ruotsalaisen evakkopaikan nimi, kuten Lycksele, Dorotea, sillä nuo nimet kuulostavat tutuilta evakkonimiltä.
Tiedän palaavani Stinan kirjaan vielä monesti. Tämä on kirja, joka antaa erinomaisen kuvan koko Suomen sotavuosista (1939-1944). Olen niin iloinen siitä, että olen vihdoinkin löytänyt kirjan, jossa myös meitä lappilaisia muuttanut Lapin sota nähdään osana kokonaisuutta. Olen lukenut monia muistelmia evakkoajasta, muistelmat ovat olleet siis omakohtaisia. Stinan kirjaa arvostan siksi, että se tarjoaa ikään kuin ulkopuolisen mutta niin omakohtaisen kuvan Lapin evakkoajasta ja siitä, minkälaista elämä Suomessa kaiken kaikkiaan oli silloin, kun olemassa olomme edellisen kerran oli vaakalaudalla.
Toivon kirjan löytävän paljon lukijoita. Ilman suomennosta tämä ei ole mahdollista Suomessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti