Tuska joka avasi lukon

Väinö Kataja.
Tuskaa.
Kuvaus raukoilta rajoilta. (Karisto 1912, Pilot-Kustannus 2008)



"Nuori nainen! Teillä on lapsi, jonka vuoksi teidän kannatta elää... Eila herää kuin huumauksesta, näyttää kuin hänen kauniit silmänsä saisivat lämpöistä hehkua ja hän purskahtaa valittavaan, katkeraan itkuun... -Tuskaa... tuskaa... oi, sitä tuskaa..."  Tämä on se tarinan huipennus, joka sai ainakin minut uskomaan, että ilmeiseltä näyttävän vihan ja koston kierteen katkaisijaksi nousikin yllättäen tuska. Tarina ei suinkaan mässäile kostolla tai vihalla eikä se tuskantäytteinenkään ole, mutta kyllä tuska tässä tarinassa lopulta avasi lukon ja takasi rauhan.

Helsinkiläinen metsänhoitaja Waltteri ja "raukoilla rajoilla" elävä Eila tapasivat ensi kertaa Lassi Holsterin kodassa, sillä kota palveli kestikievarina seudulla kulkijoita. Holster oli rikas poroisäntä, joka järjesti ajoporon ja tarvittaessa oppaan matkalaisille, niin myös Waltteri-herralle, jolla omaa kulkuneuvoa ei ollut. Tapaaminen johti Eilan ja Waltterin hullaantumiseen ja molemmin puoliseen rakastumiseen.Tapaaminen kuitenkin johti vääjäämättä myös Waltterin ja Eilan isänä pidetyn vihamielisen Kiveliön Kävijän välisen suhteen selkiintymiseen.

Katajan Tuskaa-teos herättää minussa kunnioitusta, sillä hän todellakin on kirjoittanut niin hyvin, että hänen kirjansa elävät edelleen. Kunnioitan sitä, että tarinoissa elävät erityisesti Ylitornion seudun ihmiset, uskomukset, tavat ja perinne. On hienoa löytää tuttuja jalanjälkiä nimenomaan kaunokirjallisuudesta. Katajan on henkilökohtaisesti täytynyt tuntea ja tietää 1900-luvun alussa eläneitä Ylitornion poromiehiä ja muitakin, sillä hän puhuu esimerkiksi Säikkärän Mikosta ja Holsterin Lassista. Holstern suku oli jo silloin tunnettu Ylitornion poromiessuku ja Säikkärän tilan isäntä Pekka lienee lainannut kutsumanimensä Säikkärä Katajalle. Uskon, että myös metsänhoitaja Waltterilla on todellinen esikuvansa Länsikairassa.

Tuskaa on klassikko. Uskon kirjan puhuttelevan lukijaa, joka sietää ja haluaa kokea tulevaisuuskuvien sijasta menneen maailman menoa. Erityisesti uskon sen puhuttelevan lukijaa, jota kiinnostaa Tornionjokivarren menneisyys.

Keräsin kirjastoista kaikki Väinö Katajan saatavilla olevat teokset, jotka nyt luen tähän samaan syssyyn. Sysäyksen ylitorniolaiseen Katajaan sain Raanujärven FB-sivulta, jossa käytiin pieni keskustelu Airijärven kummituksesta. Eräs lukija tiesi, että nimenomaan Kataja on kirjoittanut Airijärven tapahtumista. Muuta ei tarvittu: olin myyty kirjailija Katajalle, sillä Airijärven seutu on alue, jossa käyn hillassa!

Väinö Kataja (1867-1914) oli syntynyt Hailuodossa mutta eli kirjailija - maanviljelijänä ja vaikutti  vt. nimismiehenä Ylitorniolla vuosina 1891-1914. Hänen tiedetään olleen hyvin tunnettu ja luettu kirjailija, enkä yhtään epäile arviota, sillä pidin kovasti Katajan teksteistä. On ollut hieno elämys "löytää" hänen kirjansa ja tarinansa, joissa voi tavata tuttuja ylitorniolaisia nimiä mutta myös paikallishistoriaan liittyviä tarinoita, jotka yhä edelleen elävät - esimerkiksi tarinat Airijärven lappalaisesta lähellä Raanujärveä.