Meren soutajia.
Raportti Ruijasta. (Karisto, 1973)
Kuva: Hiltusen leipomo-kahvila Vesisaaren kaupungissa. Vuosikymmenten kuluessa Hiltunen on saanut hieman norjalaisväriä, siitä on tullut Hildonen.
Aloitan raporttini Haakanan kirjasta lainaamalla otteen tästä lukemastani kirjasta, Meren soutajia (sivu 19-20). Otteessa Haakana pohtii syitä "helposti todettavissa olevaan erilaiseen tunnelmaan" suomalais- ja norjalaiskylien välillä, siis Suomen ja Norjan välillä.
"Onko niin että tänne on aikoinaan lähtenyt se ihmisaines, jolla katseen avonaisuus ja mielen rohkeus on ollut synnyinlahjana, ja muuta evästä he eivät ole mukaansa ottaneetkaan vaikealle matkalleen tunturien yli toiselle puolen? Vai onko aava meri, jota he ovat katselleet ja jonka kanssa kamppailleet kolmen ja neljän sukupolven ajan, antanut heille tuon ryhdin, tuon välittömyyden, tuon yhteenkuuluvuuden, jota ei voi olla huomaamatta? Vai onko Suomi-äiti kohdellut lapsiaan kaltoin, niitä uskollisia, jotka ovat jääneet ja paikallaan pysyneet? Onko näiden täällä asuvien isänmaa sittenkin ymmärtäväisempi?"
Veikko Haakana kirjoitti raporttinsa Ruijan suomalaissiirtolaisista 1970-luvun alussa. Hän kirjoitti niistä nykyisen Norjan norjansuomalaisista, kveeneistä, jotka muuttivat lähinnä pohjoisesta Suomesta Ruijaan vähintään kolme-neljä sukupolvea sitten. Kuinka ajankohtaisilta Haakanan mietteet tuntuvatkaan näinä päivinä, verisen Oslon ja Utöyan joukkomurhan muistopäivänä, 22. heinäkuuta 2012! "Onko näiden täällä asuvien isänmaa sittenkin ymmärtäväisempi?", kysyy Haakana.
Norjasta siirtolaisten isänmaana on kysymys. Onko totta, että Norja on siirtolaisiaan kohtaan ymmärtäväisempi kuin Suomì? Onko totta, että Norjaa eivät siirtolaiset ole muuttaneet. Onko totta, että Norjaa ei onnistunut muuttamaan edes joukkosurmaaja Anders Behring Breivik? Breivikin epäonnistumisesta puhui maan pääministeri Jens Stoltenberg eilen muistopuheessaan Oslossa. "...norjalaiset vastasivat pitämällä kiinni arvoistaan, tappaja epäonnistui, ihmiset voittivat", pääministerin kirjoitetaan sanoneen.
Kävin tänä kesänä (2012) Ruijassa kveenien yhä edelleen asuttamilla alueilla, kuten Vesisaaren kaupungissa, Annijoen alueella, Pykeijassa ja Neidenissä eli Näätämössä. Vuokrasin Vesisaaresta huoneen, yläkerrassa asui Basma - suomalaisittain Pasma. Melkein jokaisen kuusia kasvavan omakotitalon pihatien reunassa oli postilaatikko, josta saattoi lukea suomalaislähtöisen sukunimen, kuten Mietinen, Garvo, Pietilä, Harila, Harju, Veikanmaa, Räsänen, Nikumaa, Kärnä, Vartiainen, Dikkanen, Maunu jne.
Sukunimet ovat säilyneet lähes tulkoon suomalaisina lähemmäksi kaksi sataa vuotta. Nimet, paikannimet ja jopa arkikielenä säilynyt suomen kieli kertovat paitsi siirtolaisista myös norjalaisesta yhteiskunnasta. Onko totta, että Norja on ymmärtäväisempi siirtolaisiaan kohtaan?
Haakanan kirja on täynnä loistavia tarinoita Ruijasta. Kirja on täynnä muistitietoa mutta myös kirjoitettua tietoa. Haakana esimerkiksi tapasi miehen, joka oli tavannut itse Paulaharjun. Veikko Haakana kuvailee Paulaharjun tavoin mielenkiintoisesti ja elävästi nitä Ruijan ihmisiä, joilla on kerrottavaa "Suomen miehelle".
Itseäni tässä kirjassa puhuttelivat erityisesti Haakanan kannanotot, selkeät mielipiteet ja näkemykset niistä asioista, joiden puolesta hän tiesi tekevänsä työtä. Näin Haakana kirjoittaa:
"Aihelmat joiden olemassaolosta ja jälestämisestä yritän tässä kirjassa kertoa, ovat luonteeltaan sellaisia, että niiden pitäisi olla aina ja mahdollisimman monen kiinnostuksen kohteena. Niiden pitäisi olla perusta ja lähtökohta kaikelle muulle ihmistä kiinnostavalle. Mutta missä on se suomalainen radio- ja televisiotoimittaja, sanomalehtireportterikaan, joka enemmän olisi kiinnostunut eilispäivän vankkailmeisestä todellisuudesta kuin monikasvoisesta tai kasvottomasta nykysuomalaisuudesta. Joka ei vanhasta mitään tiedä, se ei uuttakaan ymmärrä, on sanottu. Ja sen kyllä huomaa. Vanhaa ja tapahtunutta on esimerkiksi suomalaisten siirtolaisuus Ruijaan. Uutta ja nykyistä on muuttoliike Ruotsiin..."
Haakana kirjoitti siis kirjansa noin 40 vuotta sitten. Onneksi sitä vielä löytää kirjastoista. Tänään uutta ja nykyistä ei kuitenkaan enää ole muuttoliike Ruotsiin vaan muualta maailmalta tapahtuva maahanmuutto Suomeen. Kysymys on saman kolikon eri puolista. Haakanan näkemyksillä on painoarvoa tänäänkin.
Itselleni vanhaa ja tapahtunutta on isäni puoleisen perheen siirtolaisuus Amerikkaan ja Australiaan. Vanhaa ja tapahtunutta on myös muutaman "kaukaisen, äidinpuoleisen sukulaisen" siirtolaisuus Ruijaan. Olen näistä "aihelmistani" niin kiinnostunut kuin vain se ujoudeltani on mahdollista. Itselleni eilispäivä on Haakanan sanoin "vankkailmeistä todellisuutta", josta etsin tietoa, lisää tietoa, ymmärtääkseni uutta.
Nykysuomalaisuus on ehdottomasti sekä monikasvoista, -kulttuurista mutta myös kasvotonta. Uutta ja nykyistä itselleni on Amerikkaan vuosisadan alussa muuttaneen isoäitini perheenjäsenen paluumuutto Suomeen, oleskelulupa tänne, suomen kielen opetteleminen ja Suomeen tasavertaiseksi jäseneksi pääseminen. Mitä enemmän tiedän eilispäivästä (1900-luvun alun Suomesta ja siirtolaisten elämästä USA:ssa), sitä paremmin ymmärrän nykysuomalaisuutta - tähän uskon luettuani Veikko Haakanan mahtavan raportin Ruijasta.
ALLA OLEVAT KAKSI LINKKIÄ LIITTYVÄT VIDEOON, JOSSA KUULLAAN AMERIKANSUOMALAISIA MAAHANMUUTOSTA JA SIIRTOLAISUUDESTA.
http://youtu.be/qwjGaEihcts JA http://youtu.be/p2XtE77YFKc
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti