Ensimmäinen painos ilmestyi v. 1973. Englanninkielinen alkuteos Elephants can remember.
"Virpi, patonki, viini ja dekkarit kämpän portailla."
Olin ystäväni Virpin kanssa liftausretkellä Tromsössä, Pohjois-Norjassa, kesällä 1974. Valokuvat ovat tallella. Kansiossa on minun ottama kuva, jossa Virpi istuu vuokramökin "terassilla" viinipullo vieressä, syö sämpylää ja lukee Agatha Christien Ten little niggers -pokkaria. Kuvassa näkyy myös se dekkari, jota itse yritin lukea, nimittäin Elephants can remember.
Nyt on vuosi 2012, ja voin vihdoinkin sanoa lukeneeni Elephants can remember -pokkariversion - mutta suomenkielisenä! Vain englantia äidinkielenään puhuva serkkuni sen sijaan yrittää tosissaan kahlata läpi samaa tarinaa englanniksi. Kieli ei ole hänen ongelmansa, tarina kuulemma on. Hän vain ei pidä Agatha Christien tarinasta, ainakaan lukemisensa tässä vaiheessa. Minä sen sijaan nautin.
Agatha Christien kieli on sujuvaa. Hänen kielensä vei tarinaa, minun tarvitsi vain ahmia. Tämä kaikki on kirjassa kuin kirjassa minulle tärkeintä. Norsun muisti oli omaehtoisen vetävä tarina, juoni lienee luotu ensin mielessä ja sen jälkeen siirretty kirjalliseen muotoon - tai mistäs minä sen lukijana tietäisin, vain kirjailija tietää, jos tietää.
Norsun muistissa tietämisellä kaiken kaikkiaan on tärkeä rooli, sillä muistaminen ja tietäminen tarkoittanevat samaa tässä tarinassa, jossa rikosta selvittelevät ystävykset lupaavat selvittää vanhan salaisuuden. Sankaritar on dekkarikirjailija Ariadne Oliver, josta sanotaan: "Tiedän, että hän kirjoittaa rikoskertomuksia. En ole koskaan tiennyt, mistä hän saa ajatuksensa tai tietonsa."
Rouva Oliverin salainen ase ovat norsut. Norsuja hänelle ovat ihmiset, jotka muistavat kaiken olettamisen, jaarittelun tai arvailun sijasta. Ja näitä norsuja sekä löytyy että heidät saadaan puhumaan - ovathan asialla Hercule Poirot ja rouva Oliver.
Pidin Norsun muisti -tarinasta kovasti. Tapahtumat sinänsä eivät herättäneet suuria tunteita. Innostavia puolestaan olivat ne lukuhetket, jolloin sain seurata, kun rouva Oliver ja ystävänsä Hercule Poirot sanailivat keskenänsä. Norsun muisti on erinomainen kirja lukijalle, jota kiinnostaa rimanylitys vähän vielä korkeammalta...Itselleni suorin tie ratkaisuun ei ole koskaan tuottanut suurinta tyydytystä, tämä pätee myös lukemiseen. Oli siis vain mukava miettiä, mitä uteliaisuus itselle merkitsee samaan aikaan, kun sai lukea, miten ystävykset selittivät uteliaisuuden kreikkalaisten keksinnöllä, tietämisellä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti