katakorhonen56@gmail.com
Paulaharju, Samuli. Tunturien yöpuolta. Vanhoja tarinoita. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. Esipuhe Veli-Pekka Lehtola.
"Paulaharjun kohtalona oli jäädä yhden teoksen kaunokirjailijaksi. Siihenkin löytyi syy Lapin kirjailijoista. Vaikka Tunturien yöpuolta sai yleensä ottaen erinomaisen vastaanoton, yksi ainoa - Lapin kirjailija Arvi Järventauksen tekemä - kritiikki lopetti hänen kaunokirjalliset harrastuksensa. (Veli-Pekka Lehtola, 2000)
Paulaharju, Samuli, Tunturien yöpuolta. Vanhoja tarinoita. Pitkänen Lauri, Alapartanen Jouko, Hiltunen Petri, Kaulanen Lea, Kaulanen Elsa-Maria. Salakirjat, 2018.
"Ensi kosketuksen Lappiin Paulaharju sai 1910 ollessaan avaamassa vesoittunutta Suomen ja Venäjän välistä rajaa. Tällä matkalla hän näki ensimmäisen kerran myös Kuolan Lapin, jonka hän otti keruualueekseen jo 1914..." (Lukijalle, em. kuvakirjasta 2018) Kuolan Lapilla kirjoittaja viitannee Venäjän kolttasaamelaisiin. Itse olen kiinnostunut selvittämään, tapasiko Paulaharju varhaisilla Lapin reissuillaan Petsamossa asuvaa vienankarjalaisyhteisöä, meripetsamolaisia kalastajia.
Työryhmä & Ollikainen, Aki (toim.) Kelontekemä ja Tepsa. Kylien historiasta ja suvuista. Kittilämedia Oy/Tornion Kirjapaino Oy, 2011.
Nykyisessä Kittilän kylät -luettelossa löytyy Tepaston kylä, Ollikainen Aki on toimittanut 2006 kirjan nimeltä, Jokitörmiä ja juurakoita. Tarinoita Tepaston kylistä. Kirjan on julkaissut Tepaston kylätoimikunta.
Samoin Elsa-Maria Kaulanen (alla) mainitsee Kittilän kylistä Tepaston.
Aki Ollikaisen mukaan (2011),
"Kesällä 1920 Samuli Paulaharju teki kansatieteellisen perinteenkeruumatkan Kittilään, ja kiersi tuon kesän aikana kaikki Kittilän kylät"--- ja "Tepsaa Paulaharju kuvaili muistiinpanoihinsa: -Tepsa on Jeesiöjoen rannalla, tasaisella hietakentällä. Keskellä kylää on ensimmäisen talon sija, ja näkyy myös vanhoja lappalaisten asuinsijoja. Peltoja vaaralla kylän pohjoispuolella. Ihmiset mustatukkaisia ruskeasilmäisiä."
ELSA-MARIA KAULANEN. Taiteilija. (Linkki: Kolarissa Lahjaksi kirja -tilaisuus 2020, taiteilija siellä)
Kirjassaan Lapin muisteluksia Paulaharju kiertää kotiseudullani Kolarin Äkäslompolossa sekä muun muassa Kittilän Tepastossa, mistä isäni suku on kotoisin. Siellä keräämänsä aineiston hän on kirjaansa koonnut mielestäni niin hienosti ja mukaansatempaavasti kuvineen päivineen, että intouduin lopputyönäni maalaamaan tarinoita kuviksi valmistuessani vuonna 2008 Taidekoulu Maasta.
Paulaharjun teoksessa kerrotaan isäni isoisoäidistä, Reeta Heljusta, jota kovasti houkuteltiin maahisten taloon tyttäreksi. Reeta kuitenkin osasi varoa ottamasta vastaan maahisten tarjoamia ruokia, ja näin pääsi takaisin kotiin. Salmi-Simu, yksi Peräpohjan viimeisistä porolappalaisista, taas oli äitini isoisän isoisä.
Lieneekö syynä tämä edellä mainittu yhteys tarinoihin vai Paulaharjun hieno kansanperinteen kuvaus, mutta harvoin on kuvittaminen ollut niin mukavaa ja helppoa kuin tämän sarjakuvan parissa se on ollut. Kiitos kaikille, jotka ovat tämän projektin mahdollistaneet.
LEA KAULANEN. Taiteilija.
Paulaharjun tekstit ovat olleet minulle läheisiä jo vuosien ajan, sillä hän on kerännyt myös oman kotiseutuni historiaa ja elävöittänyt sitä tarinoilla ja kuvauksilla ihmisistä. Hänen kirjastaan löysin kuvan myös esi-isästäni, raitiolappalaisesta, sekä kertomuksia hänen elämästään. Sitä kautta minulle avautui iso osa sukuni historiaa!
Erityisesti olen ihaillut Paulaharjun kunnioittavaa tapaa kuvailla ihmisiä, ymmärtäen, lempein sanankääntein, väheksymättä. Hän keskusteli tavallisten kansanihmisten kanssa tarinoita tallentaen ja perinnetietoa keräten, kuvaten ja kuvittaen. Paulaharju on kuvannut sellaista maailmaa, joka ei olisi kertomusten ja muistelusten kautta enää useamman sukupolven takaa välittynyt.
Paulaharjun Tunturien yöpuolta -teoksen (2018) muita kuvataiteilijoita ovat Lauri Pitkänen, Jouko Alapartanen ja Petri Hiltunen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti