Nimipäiväkahveilla, Vienonpäivänä, 15. kesäkuuta: Äitiys on elämänmittainen matka.

Tänään on 15. kesäkuuta (2025). On Vienon nimipäivä. Äitini oli Vieno Alida. 

Vienonpäivän iloksi pääsin tapaamaan ystävääni Reetaa hänen kotonaan. Samalla sain kohdata Tarjan, joka on Reetan nuorimmainen. Tarja perheineen elää kaukana Etelä-Ruotsissa. 

Reetan kanssa olemme ystävyytemme alusta alkaen keskustelleet pintaa syvemmistä asioista. Esimerkiksi siitä, kuinka paljon itseymmärrystä ja armollisuutta vaatiikaan äitiys.

  

Reeta-äiti  &  Tarja-tytär.

Kiitos. Oli suuri ilo kohdata teidät yhdessä. 

                            Vienonpäivänä, 15. kesäkuuta 2025 Reetaa ja Tarjaa tapaamassa.

                                                                              

   

  

Tervehdin tänään Reetaa ja Tarjaa lukemalla kirjeeni ääneen heille. Ystäväni Reeta on aiemmin esittänyt myös minulle runoja, joita hän rakastaa. Nyt oli minun vuoroni esittää...     

Kirje Vieno-äidille, Katalta.  (2019)

Voi, äiti. Jos kuulet minua siellä ikuisen rakkauden taivaassa, tässä tulevat terveiseni.

Paljon ja kaikkea mahdollista on tapahtunut poismenosi jälkeen, mutta niinhän se on, että muutos muuttaa, ja suuri elämänmuutos muuttaa kaiken. Sinä et meidän neljän äitinä, etkä lastemme mummona päässyt perinteisellä tavalla toteuttamaan itseäsi eläkkeellä ollessasi, sen sijaan rakastit kaikki lastenlapsesi vahvoiksi.

Mitäkö minä? Samaan aikaan töitä tein, elinhän ruuhkavuosia (lapsellista slangia, huom.). Vasta paljon myöhemmin tajusin tehneeni väärin myös itseäni kohtaan, siis antaneeni itsestäni yli voimavarojen ihanille oppilaille, heidän vanhemmille ja oman työni kehittämiselle. 

Äiti, hain työnohjausta ja keskusteluapua, ilman sitä en vieläkään ymmärtäisi itseäni enkä sinun suunnatonta arvoasi. Suurin jäljellä oleva suruni nouseekin tapahtuneen peruuttamattomuudesta; mitä taakseni jätin, sen olen edestäni löytänyt, ja se on minun hyväksyttävä.

Tiedän, että lapsuus- ja nuoruusvuosinasi sinä sait toteuttaa itseäsi. Sinulla oli ystäviä, suuri joukko sisaruksia, olit isäsi tomera tyttö, teillä oli suvun yhteisiä kokemuksia, ja Juniskärin evakkomatkakin sinun ollessa 15-vuotias. Uskon sinun Ruotsissa ihastuneen ruotsalaisiin ja päinvastoin.

Kotiin paluun jälkeisenä vuonna 1945 menit uudestaan sinne, nyt Göteborgiin asti, asuihan siellä tuttuja kyläläisiä ennestään. Viivyit kaupungissa ainakin sen verran, että joku Sven Erik ehti saada sinulta Göteborgin c/o osoitteesi, ja näin poika sai sinulle postikortilla ilmoitettua, että hän ei ole oikein varma, pääseekö hän flunssansa takia tulemaan sovittuna aikana sovittuun paikkaan! 

En liioittele.

Leninkitehtaalla (Ulricehamn, 1953-1954) hauskat pomot eivät osanneet sanoa etunimeäsi Vieno, sinusta tuli Veino. Voi, Äiti-rakas, kaikki sinun ruotsalaiseen nuoruuteen, hauskanpitoon liittyvät valokuvat ja muutama postikorttikin ovat olleet kotona tallessa sinun albumissasi - ja niitähän minä olen tutkinut 60-luvun alusta alkaen. Joskus (pikkuvanhana lapsena) olin niin mustankipeä... 

Vasta kun sinä nukuit pois eli kuolit (2007), rupesin etsimään itseäni sinusta. Ja mitä löysinkään: löysin itseni - ja paljon, paljon enemmän kuin arvasinkaan. Äiti, et tiedä, kuinka ylpeä olen sinusta ja kaikista sinun elämääni tuomista ihmisistä, Tornionlaakson vanhoista suvuista ja sukulaisistasi.

Kuolemasi jälkeen surin sitä, miksen eläessäsi ymmärtänyt keskittyä sinuun sen vertaa, että olisin saanut sinut puhumaan elämästä. Emme pahemmin pysähtyneet puhumaan esimerkiksi siitä, mitä isä pohjimmiltaan tarkoitti, kun hän joskus ilkeyttään kehotti sinua katsomaan peiliin. Silti tiedän, että paljon puhui myös hiljaisuus meidän välillä. Vaikka olit luonteeltasi varautunut, tiesin, että mitään et tietoisesti salaillut. 

Nyt kun olen löytänyt itsestäni sekä sinut että kaikki lähi- ja etäsukulaisemme, ja jopa ystäväsi; nyt uskon, että näin pitikin elämän edetä. 

Löytöretkeni sinun luoksesi, äiti...se on tehnyt minusta vapaan ja elämästä innostuneen. On se niin hienoa tuntea ja ymmärtää itseä äitinsä tyttärenä. Ja varmaan uskot, kun sanon, että sinulla ei voinut olla aavistustakaan, miten hyvää perua ovat Eino-vaari ja Aili-mummo olleet. Jostakin syystä (selviää aikanaan) lähisukujemme itsetunto on ollut ja edelleen on heikko. 

Jutellaan taas, tulen käymään haudalla jonakin päivänä, terveisiä isälle,

t. Kata