27 March 2012

Kuvia ja kirjoituksia kirjakahviloista ja -piireistä.

Kirjakahvilan avoin ovi Suomen Turussa.




















Lauri Viidan lapsuudenkoti, nyk. Lauri Viidan museo, Tampereen Pispalassa. "Naapuri" tunsi kirjailijasta kertovat tarinat!





Se mitä toivoisin kirjailija Lauri Viita -museoon, ovat hänen kirjansa, olipa niitä hänen lapsuuskodissaan tai ei.
















Kangasalan Lepokoti on unohtumaton paikka; se on täysihoitola, jossa on "harrastettu kulttuuria sadan vuoden ajan. Talo on elävän kulttuurin koti, joka tuntee esimerkiksi suomalaiset kirjailijat tarinoineen ehkä paremmin kuin he tuntevat itsensä. Kävin siellä (2012), ja alla vierailuni innottamana "lisäinfoa" Lehtosesta.



                 








Kangasalan Lepokoti - Suomen kulttuurihistorian tiivistymä Pentti Saarikoskesta Jean Sibeliukseen. Kuvassa talon nykyinen "sielu", Lepokoti-säätiön jäsen, JUSSI LEHTONEN.



Tässä suora lainaus osoitteesta http://smkk.vuodatus.net/page/Johtokunta2012 . Sivustolla Suomen Maakuntakirjailijoiden johtokunnan jäsenet esittelevät itsensä.

Jussi Lehtonen, Kangasala:

Vuonna 2010 tuli kuluneeksi sata vuotta Leo Tolstoin kuolemasta. Muistopäivä on melkein sama, jona tuli kuluneeksi sata vuotta Kangasalan Lepokodin toiminnan aloittamisesta. Kangasalalainen matkailuopas ja maakuntakirjailija Jussi Lehtonen, 55, liittyy monin säikein niin Jasnaja Poljanan patriarkkaan kuin kotikuntansa historialliseen, nykyisin huomattavana nähtävyytenä toimivaan täysihoitolaankin. 

 Näin Jussi itse muistelee.

"Kerran 14-vuotiaana, ollessani vielä lainaston lastenosaston asiakas, saavuin etsimään nuorten seikkailukirjoja Tampereen tuolloin vielä kosken partaalla sijainneeseen kirjastoon juuri sulkemishetkellä. Koska aika oli tiukalla, päätin silmät kiinni umpimähkään poimia vaan jonkin kirjan ja lukea sen, oli se mikä tahansa. Sormeni osui pieneen osastoon, joka oli otsikoitui "Nuorille aikuisille." Pidin lukemislupaukseni, maailmani mullistui ja sillä tiellähän tässä ollaan yhä.

Kirja nimittäin oli Leo Tolstoin "Ylösnousemus". Myöhemmin olen sitten pitänyt venäläisistä klassikoista, Tolstoista ja kumppaneista montakin yleisöesitelmää tuolla Tampereen vanhalla kirjastotalolla ja myös Kangasalan Lepokodilla. Ja yhden esitelmän Keski-Suomen kirjailijatalollakin Jyväskylässä.
Kangasalla ajauduin matkailuoppaaksi ja sitä tietä esittelemään paljon varsinkin Kangasalan Lepokotia. Katsoin velvollisuudekseni myös ryhtyä toimimaan aktiivisesti tuon kulttuurikohteen jälkipolville pelastamisessa suuresti kunnostautuneessa lions-klubi Kuohussa eli "Lepokodin leijonissa."
Tavallaan opastustyöni sivutuotteina on singahtanut  varsin suuri osa noin parista sadasta laajahkosta lehtiartikkelistani. Varsinkin ilmaisjakelulehti Itä-Pirkanmaassa (levikki noin 40 tuhatta) ilmestyneet noin 120 juttua ovat käsitelleet Kangasalaa, ja usein myös sen Lepokotiin liittyviä tunnettuja kulttuurihenkilöitä.

Tätä kirjoitettaessa minulla on kesken "Palkittu Paavikko"-niminen artikkelisarja Paavo Haavikosta. Hieman olen harjoittanut myös kirjallisuuskritiikkiä kirjoittaen hyviä arvioita mm. jäsentemme Klaus Elovaaran ja Olavi Horsma-ahon töistä.
Viidestä kirjastani neljä perustuvat aika paljon Kangasalan ja Lepokodin aihepiireihin. Pääteoksenani pitäisin kuitenkin "universaalisempaa" kirjaani "Mutta sehän on Sibelius". Siinä ei juurikaan puhuta Lepokodista, vaikka...Niin, totta kai se Sibeliuskin siellä Lepokodissa kävi, ettei sen puoleen.

2 comments:

  1. No vanhana turkulaisena olen tuostakin ajellut monia kertoja ohitse ja ajatellut, että pitäisi poiketa, mutta ajatukseksi on ainakin vielä jäänyt

    ReplyDelete
  2. Harmi ettet poikennut. Jospa Jussi Lehtonen olisi vielä ollut paikalla kertomassa talossa vierailleista ihmisistä. Tosi mielenkiintoinen talo.
    Pirjo Porista

    ReplyDelete