TEKSTI: Kata Vienontytär Korhonen. Kirjastani: Peiliin katsomisen paikka, Ursulan tyttäret (2019).
Tämä on Pasman sukukirjasta tuttu kuvapari Tornionlaakson Äijästä vaimoineen, eli Johanna Mooseksentytär Hakso Niemi (1851 - 1933) ja Isak W Heikinpoika Lompolo Ruokovaara Tano (1847 - 1930).
MATTILAN KYLÄ on Haaparannalla. Sinne Isak Heikinpoika Ruokovaara perheineen muutti Ruokojärveltä.
Mattilan kylältä hän osti 15.4.1890 päivätyllä kauppakirjalla Stenbergiltä (1/9 manttaalia) kiinteistön itselleen. Kauppakirjojen mukaan samana päivänä olisi myös Isak Tanon velipoika Kolarista, Heikki Heikinpoika Ruokovaara, ostanut (1/8 mtl) kiinteistön.
Mistäkö tiedän? Vierailin yhtenä kesänä Haaparannan Mattilassa, ja Taavola-Gårdenista ostin tietokirjan. Koska Isak Tano eli ansiokkaan elämän Tornionlaakson Mattilassa, hänestä ja hänen omaisuudesta on kirjoitettu tuohon kirjaan. Tarkistaa voi hakemalla sivulta 84, otsikko "Mattila nr 14:2 Nedre Tano och del av nr 18:1 Närä eller Curtelius 1/6 mtl". Kirjan on tehnyt Gerhard Larsson (1996), ja nimi on Från Övre Jatko till Curtelius. Kansikuvan laitan tähän alle; hyvä lähde se oli.
Lyhyesti totean, että Tanon Äijä teki tilakaupat (1890) - mutta kovasti omistusoikeuteen liittyvää hämminkiä aiheutti ilmeisesti Tanon suomalaisuus, eli Suomen kansalaisuus. "Hänkö alkaisi Ruotsin kansalaiseksi!" kuvittelen Iiskon partansa takaa pauhanneen. Seuraavana vuonna (1891) hän vaati kaupan purkua, vaan eivät käräjillä suostuneet. Vuosia hupeni tingatessa, ja lopulta tuli lainhuuto - johon liittynee tieto, että Isak Tano lopultakin otti ja sai Ruotsin kansalaisuuden, svensk medborgare. Ja suvulle hankittuja kiinteistöjä riitti jälkipolvillekin myytäväksi. Tanon yhdestätoista (11) sisarusparvesta tiettävästi kaksi muutti Amerikkaan (1905 ja 1914), yksi meni Kukkolaan, yksi Pajalaan, ja Leonard-niminen vireä poika asui perheineen Tanon päätalossa vanhempiensa jälkeen (1930 jälkeen). "Nykyisin" (1992) tilan omistaa Leonard Tanon perikunta.
JOKO TIEDÄTTE TANON ÄIJÄN?
Minulle hänet esitteli Sture Torikka teoksessaan "1617"...Ja niin vain pääsen taas sanomaan, että lukeminen saattaa käynnistää lukijassa uutta. Tanon Äijä on siis virallinen Tornionlaakson Äijä, alun perin Isak Lompolo, sittemmin Ruokovaara Kolarista. Hän on se Ruokovaaran Äijä, jonka Mattilan kylä otti omakseen, vai kuinkas hänen kävi, se selvinnee tästä tarinasta.
Kolarilainen Isak Lompolo (1847 - 1930) sai elämänsä viimeisinä vuosina Haaparannan Mattilassa nauttia huomiosta, joka edelleen sävähdyttää. Ensin hän vaihtoi sukunimensä Ruokovaara Tanoksi vuonna 1890 hankkimansa tilan ja tilusten mukaan; hänestä tuli Tanon Isak. Sitten kaksikymmenluvulla (1920-) agronomi ja kansanperinteen kerääjä Walde Lorens Wanhainen (1877 - 1950) kuvasi hänet, ja antoi kuvalle nimen Gubben Tano från Kolari. Kuva jäi elämään, ja yhä edelleen kuvaa esitellään silloin, kun halutaan kertoa, miltä näytti kansanasuun puettu tornionlaaksolainen äijä. Näin tuli Tanon Äijästä Tornionlaakson Äijän malli. ÄIJÄN PERINTEISESTÄ ASUSTA tiedetään kuvan ja vanhempien piirrosten (Gillberg, 1801) perusteella. Asu on pystytty sanallisesti kuvailemaan: -pitkä vyöllinen villakangaskolttu, pitkät nahkalapikkaat ja myssy. Vaikutelma Äijästä syntyy siis vaatetuksen ja hyvin pidetyn karhukeihään perusteella. Itse puolestani kuvaa lukemalla ja tähän kirjoittamalla kerron nyt, mitä täytyy tapahtua ja miltä lopputulos näyttää, kun poikasesta kasvaa tornionlaaksolainen Äijä. Tämän jälkeen emme enää voi kyseenalaistaa Kolarin tornionlaaksolaisuutta; olihan Gubben Tano Kolarin poikia. Ennen kuin jatkan tarkemman Äijän tuoteselosteen kirjoittamisella vakuutan, että Tornionlaakson Äijällä, yhä vain ja eri puolilla Kolaria, elää samiksia - kaikki eivät ole lähteneet pois; net elävät vielä geeneitten ansiosta tämmöset mettänperälle itsensä raivanneet Tornionlaakson Äijät - tai niitten jälkipolvet. 
TORNIONLAAKSON ÄIJÄKSI aikovan piti ensin käydä vihillä. Vaimon oli hyvä kuulua varakkaaseen, kasvavan järvikylän sukuun. Tosi hienoa oli, jos tulevan Äijän omissa geeneissä oli mukavaa vaihtelua, kaupunkilaisverikään ei aivan pahasta kaikille ollut. Sitä ei saanut morsiamen paheeksi laskea, jos joku jo oli ehtinyt hänet testata. Avioliiton aluksi nuoren miehen oli tärkeätä veistää tarpeeksi iso hirsitalo, eikä sitä saanut nauloilla pilata. Sitä paitsi, kotivävyn tehtävät valmiissa talossa eivät aina parantaneet avio-onnea. Tanon Iisko oli poikkeus vävyjen joukossa siinä mielessä, että vaikka hän alun perin tuli Ruokojärvelle Moonan taloon kotivävyksi, hän ymmärsi osansa ajoissa, otti kimsut ja kamsut, kläpit ja vaimon mukaansa - ja muutti Väylän toiselle rannalle. Yleisesti voidaan sanoa, että avioliitosta oli iloa ja hyötyä, jos vain kläppiä rupesi vuosittain tulemaan, ja jos vaimo kesti synnytykset pirttiämmänkin onneksi. Sen sijaan Tornionlaakson Äijäksi tähtäävästä miehestä tuli tyhjä knapsu, jos karhukeihään vuoleminen, venheen teko, kiroaminen (uskoontuloon eli parannuksen tekemiseen asti), parran kasvattaminen, karhun kaato, kaatoryypyt tai savun kanssa värkkääminen eivät ottaneet niin sanotusti tulta; vaimoitten naurattajat olivat kaikista heikoimmilla, ja ne jotka sairastivat pitkään ennen liian aikaista kuolemaa.
ASIA: Tornionlaakson ensimmäisistä talonpojista, Tornionlaakson asuttajista, s. 97- 99, 103
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti