Alkuteos Sister, 2010.
Suomentanut Anuirmeli Sallamo-Lavi
Siskollani oli syntymäpäivä helmikuussa. Etukäteen olin etsinyt netistä sisarusaiheisia kirjoja ja löytänyt Luptonin SISAR. Annoinkin kirjan hänelle - mutta tietysti hän oli jo lukenut sen. Siskoni sai toisen kirjan, ja itse pidin Luptonin. Nyt olen sen lukenut.
Ja olikin hyvä tarina! SISAR sai minut viihtymään ja nauttimaan lukemisesta. Tarinassa oli jännitystä, uskomattoman yllättäviä käänteitä, ja se selkeästi otti kantaa kysymykseen, mikä elämässä on tärkeintä. Eikä yksikään tarinan henkilöistä puhunut käyttämällä inhoamaani ilmaisua: "Valinta on sinun."
"Tarina on ollut myynti-ja arvostelumenestys Englannissa ja USA:ssa, ja se on käännetty yli 30 kielelle". Näin sanoo kustantaja. Minä huomasin tämän siitä, että kirja oli kevyt luettavaksi, selkeä muotokieleltään. Lisäksi kirjassa on viittauksia muotihuumeisiin (PCP) ja esimerkiksi perinnöllisillä sairauksilla ja geenimanipulaatiolla on oma roolinsa tarinassa. On helppo uskoa, että kirja on myynyt ja myy hyvin.
En ole ihan varma, luenko tarinan toistamiseen "joskus myöhemmin". Ei tästä klassikoksi ole - tosin ei tarvitsekaan. Kirjailija Rosamund Lupton tietänee tämän, sillä hänen seuraavaa, nyt (2013) jo suomeksikin käännettyä, uutuuskirjaa markkinoidaan amerikkalaiseen tyyliin SISAR-kirjan lopussa: "Tässä jo hieman esimakua tulevasta, seuraava katkelma on kirjan alusta."
SISAR vei lukijansa Englantiin. En ole siellä käynyt, mutta englantilaissyntyinen kirjailija kuvasi elävästi ja koskettavasti Englantiansa, jopa puutarhan hoitoa.
"Jäätyäni asuntoosi olen kuitenkin tosissani yrittänyt hoitaa pientä puutarhatonttiasi takapihalla. (Onneksi Amias huolehtii Babylonian ruukkupuutarhasta asuntosi pääoven edessä.) Olen kastellut näitä kukkia päivittäin ja lisännyt veteen jopa ravinneliuosta. En ole ihan varma, mistä syystä - ehkä siksi, että tiedän sen olevan sinulle tärkeää, ehkä siksi että haluan hoivata puutarhaasi, koska en hoivannut sinua? No, olipa syy mikä hyvänsä, pelkään pahoin epäonnistuneeni surkeasti. Kaikki kasvit täällä ulkosalla ovat kuolleet. Niiden varret ovat ruskeita ja harvat jäljellä olevat kuivat lehdet varisevat pois. Tyhjennän kastelukannusta viimeisetkin pisarat. Miksi jatkaa hyödytöntä kuolleiden kasvien ja kuivan maan kastelemista?" (s. 89)
Pidin siis kovasti tästä tarinasta, enkä kadu edes sitä, että tuhlasin rahaa ostaakseni kirjan omaan hyllyyni. Hyvä kirja on aina kannattava ostos!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti