Se tavallinen tarinako?

Veikko O. Haakana. Arkuntekijä (1960).

Jäätikkö uhkaa (1961) ja Anteri Lapinpoika (1971) ovat Veikko Haakanan nuortenkirjoista ne, jotka olen lukenut ääneen koulussa. Haakana aloitti kirjojen kirjoittamisen 1950-luvulla. Ensimmäiset kirjat olivat nuorten seikkailukirjoja. Arkuntekijän löysin sattumalta - luonnollisesti!

Monipuolinen kirjailija

Olen ensin löytänyt ja sitten ostanut Arkuntekijä -kirjan divarista vuonna 2005. Valintaperusteena on ollut sekä kirjailijan nimi "Veikko O. Haakana" että mielenkiintoinen ammattinimike "arkuntekijä".

Veikko O. Haakanasta en ollut heti varma, oliko hän se nimeltä tuntemani kirjailija "Veikko Haakana" Sodankylästä, vai joku toinen lähes samanniminen "Veikko O. Haakana". Arkuntekijän luettuani otin selvää, ja osoittautui, että yhdestä ja samasta kirjailijasta on kysymys.

Olen iloisesti yllättynyt kirjalöydöstäni, sillä mielikuvissani Veikko Haakana tähän mennessä on esittäytynyt vain eräkirjailijana. Ihan kokonaan olin unohtanut, että onhan Haakana todellakin kirjoittanut myös mielenkiintoisia nuorten seikkailukirjoja, kuten Jäätikkö uhkaa (1961)  ja Anteri Lapinpoika (1971).

Arkuntekijä ei ole kirjailijan itsensä mielestä hänen pääteoksensa. Kivinen biisoni (1969) kuulemma on, ja se on myös palkittu kirja. Haakanan mielestä hänen "teostensa teemat jakaantuvat siten, että nuorisokirjoissa tarkastellaan ihmiskunnan varhaisia vaiheita, runokirjoissa luontoa ja ihmissuhteita ja eräkirjoissa luontoa ja sen suojelua. Muutamissa kirjoissa käsitellään myös kansanperinnettä."

Arkuntekijä ei ole jääkauden aikaan sijoittuva nuortenkirja, se ei ole runokirja, ei varsinkaan eräkirja mutta ei siinä kansanperinnettäkään käsitellä. Se on ensisijaisesti kertomus arkuntekijästä, naimisissa olevasta "hiljaisesta ja kyynillisestä" miehestä, ja toiseksi miehen mielenlaadusta suhteessa omiin ja vaimonsa välisiin ristiriitoihin.

Perhe-elämän jyrkkiä ristiriitoja

Tarinan aloitus on onnistunut ja taitava mutta myös ikään kuin niin totta. Haakana aloittaa:

" -Onko se tyttö vai poika? vaimo kysyy. Se on häneltä ensimmäinen keskustelun sävyinen puhe pitkille ajoille ja mies ymmärtää, että se on tarkoitettu yllättämään. Se on tarkoitettu yllättämään tuttavallisuudella, jollaista heidän välillään ei enää aikoihin ole ollut. Mutta erittäinkin on kysymyksen tarkoituksena ja päämääränä yllättää sillä, että sen sisältämä asia ja käytetty äänensävy ovat niin jyrkässä ristiriidassa keskenään."

Haakanan tyylivalinta, aihe ja nämä ensimmäiset rivit myivät tarinan minulle nopeasti. Tarina on klassinen, ikiaikainen, inhimillinen mutta samalla niin hieno kuvaus avioliitosta, joka ei tyydytä miestä eikä vaimoa. Arkuntekijä on  hyvin puhutteleva tarina perhe-elämästä, joka ei näytä miksikään muuksi muuttuneen ajan juoksussa.