Hei,
olen paraikaa kirjoittamassa tarinoita Sulo-isäni äidinpuoleisesta perheestä, Wanhan Rautalammin Rosseista. Juuri nyt luon tarinaa isoäitini Annan ja hänen pikkusiskonsa Elinan välisestä suhteesta. Samanaikaisesti luen romaaneja, sillä en kuvittele löytäväni tarinoihini aineksia vain maakunta-arkistoista tai historian kirjoista.
Tarvitsen kuitenkin apua,sinua, lukijoiden yhteisöä ja ystävyyttä!
Haluaisin sinun auttavan minua löytämään lisää niitä romaaneja, jotka auttaisivat minua kertomaan tarinan piiaksi pestautuneen 15-vuotiaan Anna-tytön elämästä Helsingissä 1900-luvun alkuvuosina, esimerkiksi 1905-1911. Hän oli minun mummoni, ja hän eli kuusi nuoruutensa vuotta Helsingissä.
Paraikaa luen Leena Krohnin Oofirin kultaa. Juuri äsken puolestaan löysin Huovisen Allin FB-sivulta linkin Kuisma Korhosen (s. 1964) esseekokoelmaan Lukijoiden yhteisö. Korhonen esiintyy maanantai-iltana 7.5.2012 Oulun pääkirjastossa, ja kertoo kirjastaan. Ja Sandi-serkkuni (Elinan puolelta) sanoi, että hän voi käyttää minua Oulussa...Aioin harkita asiaa; onhan yhden illan pysäkki, Oulu, aika kaukainen maanantai-illan pysäkki Sieppijärven kairasta käsin.
Kuisma Korhosesta kertova esittelyteksti puhutteli minua. Korhonen tuntuu uskovan, että kirjallisuus todellakin tallentaa yhteisön muistia. Tähän uskon itse omien lukukokemusteni perusteella.
"Viime vuonna ilmestyneessä esseekokoelmassaan ”Lukijoiden yhteisö” Korhonen pohtii kirjallisia kohtaamisia, lukemista ja yhteisöllisyyttä: millaisia yhteisöllisyyden muotoja lukeminen synnyttää, miten kirjallisuus tallentaa yhteisön muistia, miten kohtaa Muumipeikko Mörön ja mistä Sofi Oksasen ”Puhdistus” oikeastaan kertoo. Korhonen käsittelee myös sitä, mistä syntyy keskitysleirikuvausten outo lumo.
Lisäksi alustuksessaan Korhonen pohtii uuteen suosioon nousseen kaunokirjallisen esseen olemusta."
Kiinnostaako tämä näkökulma sinua? Oletko lukenut kirjoja, joista luulisit olevan minulle iloa, kun selvittelen isoäitini aikaista elämänmenoa Helsingisssä? Jos olet, ja jos tämä aihe kiinnostaa sinua, kommentoi tai lähetä joku merkki ajatuksistasi, vaikka vain yksi vinkki!
Kata kiittää.
Vakava harrastukseni, kirjoittaminen on! kirjojentuomaa.blogspot.fi
Olethan sie lukenu Enni Mustosen keveät (mutta historiallisesti koko lailla tottuuenmukaset, sanovat tietävämmät) teokset Järjen ja tunteen tarinoita-trilogiasta? Olikhan se eka osa Nimettömät, jossa Hilma mennee Hkiin piikomhaan just 1800-luvun lopula.
VastaaPoistaMie ko en historiasta ole kokshaan isomasti innostunnu, niin nuot helppolukuset olit hauskoja :)
Kiitos, Saila, en muistanu Enni Mustosta ollenkhaan. Tietenki hänen kirjoja tartten nyt! Jouluna luin Jääleinikin (Pohjatuulen tarinoita) mutta tuo Järjen ja tunteen tarinoita -sarja on kokematta. Kiitos tosi paljon hyvästä vinkistä!!
VastaaPoistaHistoriasta innostuu toen teolla vasta ko sen löytää ittestä. Niinpä tämä minun mummon tarina syntyy vain "helppolukuisten" kirjojen avulla :) Niistä mie tykkään kans; Kaari Utriosta olen aloittanut.