 |
| Sanat vievät kauas, juuret vetävät takaisin. |
Annan tälle Ihmisen tekemälle eli Mattias Timanderin esikoisromaanille kiitokset säkeelläni:
Metsä ei sinusta lähde -teos puhutteli ajattelun tuttuudellaan. Mie ja Poika ja meän oma paikka tässä maailmassa - niin tosi on, että juuret vetävät meitä maailmalta takaisin, jos juurten on sallittu kasvaa. Elämä kasvattaa. Ja kasvu saa alkunsa kotoa, aivan kuin lapsi syntyy äidistä.
Ensilehdiltä alkaen tunnistin ja koin, että ajattelen ja ymmärrän Pojan kieltä; ei siis väliä sillä, miltä Ruotsin murrealueelta Poika on kotoisin. Mielestäni teoksen suomentaja on onnistunut käännöstyössään.
Lukukokemukseni kärki osuu tuntemukseeni, että Poika ja Sen maailma täällä pohjoisessa kuin myös Lukijan maailma kohtaavat tornionlaaksolaisessa metsässä. Vetovoimainen ja mielensisäinen suomalaisuus selittänee ainakin omaa lukukokemustani - ja sitä, miksi metsä ei minustakaan lähde pois.
Kulttuurihistorian löytää itsestään - ja se löytö on välttämätön kokeakseen yhteenkuuluvuutta toiseen ihmiseen. Sielujen yhteyden taustalla on paljon enemmän kuin mahdollinen sukulaisuus. Yhteisestä kulttuurihistoriasta nouseva lukukokemus on lähes mystinen, sanaton elämys.
Niinpä oma lukukokemukseni oli aivan ko olisin saanu sopivan kokosen "voilla voiellun, kovassa lämmössä paistetun ihanan, lämpimäisen tornionlaaksolaisrieskan makua pitkästä aikaa nauttia"!
Kiitos tarinastasi, johon oli hiivatin helppo samastua!
Raili Pudas, kiitos kun sain lainata kirjaasi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti