Miten suunnattomasti Lydia surikaan isänsä kuolemaa! Voiko muistoja kielentää?

Kirjoista haen tukea "hyvän mielen syntymiseen".

Haluan siis ymmärtää tuntevan minäni surutyötä. Mietin sanoittamisen tai kielentämisen tärkeyttä vs. vaikeutta. Elämääni ohjannee se myönteisyys, joka kiteytyy runossa "Kaikki on kaunista minulle / tämän ilman kannen alla..."

Niinpä tämä postaus (21.1.2023) jatkaa sarjaa Synnymme aikaan ja paikkaan: 

Hei, Iskä!  (30.12.2022):

Puhuminen on toisinaan niin kovin vaikeaa. Etenkin jos haluaisi sanoa jotakin itselle niin tärkeää muttei sitten uskallakaan, tai ei osaa tai tunteet estävät. Toisten kesken koetut tunteet kun ovat meitä ihmisiä sitovia tai loitontavia kokemuksia. 

Teos: Amerikan maa. Sitruuna Kustannus Oy, 2022.

Kirjailija: Jeanine Cummons. Englanninkielinen alkuteos American Dirt. 2020.

Suomentanut: Elina Salonen

2. Miten suunnattomasti Lydia surikaan isänsä kuolemaa! Mutta - voiko muistoja kielentää?

Sivu 115 - 116

Rakennus on Biblioteca Miguel Lerdo de Tejada. Sen kirjavalikoima on painottunut talousaiheisiin, mutta paikka on niin äärettömän kaunis, että Lydia kävi siellä tiuhaan opiskellessaan yliopistossa kirjallisuutta ja englantia. Siellä hän myös tapasi Sebastianin. He luulivat toisiaan aluksi taloustieteen opiskelijoiksi. Suhteensa edetessä he kehittivät sisäpiirivitsin, että kumpikin oli etsinyt kovapalkkaista puolisoa mutta päätynytkin yksiin tyhjätaskun kanssa. 

Lukuun ottamatta takaseinällä olevaa tietokoneiden riviä kirjaston sala principal on juuri sellainen kuin Lydia muisti. Katto on korkealla kuin katedraalissa, valtava tila kylpee ylhäältä tulevassa luonnonvalossa ja seinät ovat yltä päältä Vladyn värikylläisten muraalien peitossa. Sebastian sanoi kerran, ettei Lydia suoriutuisi kokeistaan, jos jatkaisi opiskeluaan täällä - tämä haaskasi niin paljon aikaa seinien tuijotteluun. Lydia on pitkään haaveillut näyttävänsä tämän uskomattoman paikan (pojalleen) Lucalle ja kertovansa siihen liittyvät tarinat, mutta hän ei ole koskaan kuvitellut sen tapahtuvan tällä tavalla, heidän paetessaan raadollisesti päättynyttä entistä elämäänsä. 

Hän ei kykene kielentämään muistojaan. Sitä miten Sebastian salakuljetti hänelle kiellettyjä välipaloja hänen lukiessaan lopputenttiin. Miten Sebastian kerran nauratti häntä niin, että kirjastonhoitaja käski heidän poistua. Miten Sebastian röhnötti tuossa syvennyksessä ja kahlasi tuskissaan El laberinto de la soledad -kirjaa vain siksi, että se oli ollut Lydian isän suosikki; Sebastian halusi oppia tuntemaan miehen tämän lempiasioiden kautta.

Miten suunnattomasti Lydia surikaan isänsä kuolemaa! Häntä hirvittää ajatella, kuinka paljon menetys muutti häntä nuorena. Nyt hän on menettänyt kuusitoista muuta ihmistä. Hän on repaleinen kuin pala pitsiä, täynnä aukkoja. Ties kuinka paljon (poika) Luca vuorostaan muuttuisi isänsä menetyksen seurauksena. Heidän olisi pidettävä hautajaisseremonia heti kun pääsisivät turvaan. Luca tarvitsee rituaalia, jotta pystyisi käsittelemään suruaan.

Amerikan maa on tarina pakomatkasta.Voiko aihe ajankohtaisempi olla? Ajankohtaisuus ei kuitenkaan  tee tästä kirjasta klassikkoa. Sen sijaan Marylandissa kasvaneen mutta espanjalaistaustaisen kirjailijan mestarilliseksi kiitetty teos elää ihmisen (esimerkiksi Lydian) oikeista valinnoista.   

Kirjailija Cummins (s. 1974) on  syntynyt Espanjassa. Hänelle Amerikan maa ei ole  "se ensimmäinen". Sen sijaan esikoiskirjans on  A Rip in Heaven (2004), ja se perustuu Cumminsin oman suvun traagisiin tapahtumiin. 

Kiitos Elina Saloselle käännöksestä! Eläköön suomen kieli!