Mirjami Hiltusen musiikkisatukirja äänitallenteineen sai innoituksensa Kolarin kansalaisopiston entiseltä musiikinopettaja Vera Rodionovalta (1941 - 2008). Veran opetustyö alkoi Kolarissa 1992 ja kesti kymmenen vuotta. Vera tarjosi paikkakunnan nuorille musiikin oppilailleen ammattitaitoista opetusta ja ohjausta sekä laulussa että soitossa. Kymmenen Veran opetusvuoden aikana yli 70 oppilasta suoritti Kolarin kansalaisopistossa musiikin perusopinnot. Vera oli juuriltaan venäjänsuomalainen musiikkilahjakkuus, joka oli syntynyt Neuvostoliiton Sortavalassa Karjalan tasavallassa, ja aikuistuttuaan suorittanut korkean tason musiikkiopinnot Neuvostoajan Leningradissa. Veran karisma oli rakentunut hänen Neuvostoliitossa saamaansa korkeatasoiseen musiikkikoulutukseen.
Kolarin vuosiensa jälkeen Vera käytti itsestään esiintyvänä laulutaiteilijana nimeä Veronika Järvinen.
Mikä Mirjamin kirjassa ilmentää Veran musiikillista ajattelua?Olen käyttänyt aikaa tutustuakseni Mirjamin kirjaan siinä mielessä, löydänkö kirjasta sitä kasvatuksellista näkemystä, johon Veran opetus perustui. Siirin ja Santerin hoviväki perustuu Veran näkemykseen lapsesta oppijana sellaisena kuin Vera ehti Mirjami Hiltuselle puhua ja havainnollisesti näyttää.
Heti alkuun sanon, että tämä kirja toimii (lasten parhaaksi) lasten ja heidän opettajansa välisessä vuorovaikutuksessa. Viisivuotias lapsenlapseni ei ollenkaan innostunut kirjan satujen ja musiikkikappaleiden kuuntelusta automatkalla, vaan automatka itsessään kiinnosti kuuntelua enemmän viisivuotiastani.
Elämme äänien ja hälyn maailmassa. Nykylapselle linkki äänitallenteeseen ei lupaa uutta kokemusta. Hälyisän ja meluisan maailmamme myötä jopa kirjan itseisarvo on rikkoontunut. Kirjojen ja kirjoittamisen maailma uhkaa tukehtua äänten sekamelskaan.
Siksi Mirjamin kirjan käyttö opetusmateriaalina voisikin tapahtua kirjan itseisarvoa kunnioittaen. Näin kirja ikään kuin saisi mahdollisuuden tarjota moneen suuntaan kurkottelevaa henkistä tunneravintoa pienelle lapselle. Kirjan mahdollisuus toimia tunnekasvatuksen apuvälineenä perustuu sadun ja musiikin lasta inspiroivaan yhteisvoimaan.
Hovineidon musiikkikoulun arvostama tunnekasvatus onnistuu myönteisten, iloisten tai hyvien oppimiskokemusten avustuksella. Mirjamin kirjassa satu ja musiikki yhdessä kasvattavat opettajan ohjauksessa. Tunnekasvatuksessa pätevät samat kasvatuksen ja kasvattamisen lainalaisuudet kuin kasvatuksessa yleensäkin.
Opettajana (evp) olen varma tunteiden merkityksestä kaikessa oppimisessa. Kaikki ihmiselle uusi opitaan sillä hetkellä, kun tunteet heräävät. Koska tunteet ratkaisevat oppimisessa, niihin sisältyy sekä mahdollisuus että riski. Tästä syystä ohjattu tunnekasvatus lasten parissa on herkkyyttä ja tietoa vaativaa työtä. Lapsi on tärkein - näin muistutti myös Vera Rodionova, jonka innoittamana Mirjami Hiltunen on tehnyt hienon musiikkisatukirjan. Kiitos kirjasta!
Mirjami Hiltusen omin sanoin:
Kirja edustaa niitä samoja arvoja, jotka koen välittyneen Veran opetuksessa. Näitä arvoja ovat lämminsydämisyys, ilmeikkyys ja mielikuvitus. Minulla on vahva kokemus siitä, että klassisen musiikin harjoittaminen kasvattaa lämminsydämisyyttä. Minulla on kokemusta myös siitä, että jos klassinen musiikki vain "valuu jossakin taustalla", esimerkiksi syväjäädyttyneiden tunteiden taustalla, ei tunnekasvatus toimi. Kirjan maailmassa seikkailu synnyttää lapsissa luovia ajatusprosesseja sekä kasvattaa herkkyyteen, mikä oli myös Veran opetustavoite.
Omien tutkimusteni pohjalta olen luonut aika paljon satumusiikkia musiikkileikkikouluun. Olen testannut materiaalia lasten kanssa, ja tulokset ovat olleet todella hyviä. Satumusiikkini ajaa paljon niitä asioita, joita Veran opetus edisti. Olen ajatellut ennen pitkää myös julkaista videolle kuvattua oppimateriaaliani.
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti