TEKSTIT: 1. Elämänkerran kirjoitti opiskeluaikana Piia Korteniemi. (1996).
2. Vuoden 1996 paikallislehdessä julkaistun jutun toimitti (Kolarin seurakunnan) Seppo Siurumaa.
Blogijutun ja sukututkimuksen toimitti Kata Korhonen (2021).
Mailasta tuli esikoislapsi 5. joulukuuta 1926
. Perhe asui Kolarin Venejärvellä, lapsuuden kotitalon nimi oli Rinne.
Vas. kuvassa Maila kotona Venetin Varpulassa.
Alla olevassa kuvassa puolestaan Maila äitinsä Saimin sylissä 50-vuotispäivän kunniaksi, 1976.
Piia Korteniemi on Mailan tyttärentytär. Hän haastatteli (1996) mummoansa osana opintojaan (elämänkaaripsykologia) . - Mielellään mummo aikanaan tähän osallistui. Yökylässä ollessani keskustelua aiheesta riitti yömyöhäiselle asti.
Piia jakoi tekstinsä Varpulan perheenjäsenille jouluna 2004.
Mailan lapsuus
Pyysin Mailaa muistelemaan lapsuuskotiaan. Tällä tavoin juttu lähti kivasti kulkemaan. Hän kertoi olevansa vanhin perheen lapsista, joita yhteensä on seitsemän. Maila on syntynyt kotona pirtissä. Lapsuudenkotia hän kuvaili pieneksi ja pimeähköksi. Huoneita oli ainoastaan pirtti ja kamari. Sähköjä ei ollut. Valoa saatiin päretikkuja polttamalla ja pitämällä piisissä valkeaa.
Ensimmäinen mielikuva itsestään Mailalla on noin kahden vuoden ikäisenä. Tähän aikaan hänelle on jäänyt mieleen velipojan syntymä. Seuraava muistikuva on sitten viisivuotiaana. Kouluun hän on mennyt vasta 11-vuotiaana - suoraan kolmannelle luokalle. Sitä ennen hän oli oppinut lukemaan kotona Raamatusta isoisän (Antti Antinpoika Niva) opettamana.
Isoisä on muutenkin ollut Mailalle tärkeä. Hillareissut isoisän kanssa olivat olleet hauskin muisto lapsuudesta. Leikeistä ja leikkimisestä Maila kertoi käpylehmistä. rääsyistä tehdyistä nukeista, kuukkahyppelystä, erilaisista kilpailuista, sokkosilla leikkimisestä, piiloa ja konkkaa leikkimisestä. Lapsena hän on mielellään liikkunut metsässä, sillä siellä "kuulee kaiken elämästä"...
Kysyessäni mikä tuotti lapsuudessa iloa, sain kuulla: -Iloa toi se, että ruokaa riitti kaikille ja sai syödä vatsansa täyteen.
Lapsena Mailalla oli oma kasvimaa, jossa hän kasvatti keräkaalia, nauriita ja porkkanoita. Kaikki tällainen oli jokapäiväistä elämää muutenkin, elettiinhän maatila-perheessä, johon kuuluivat lehmät ja kaikki. Kymmenen vuoden iässä Maila oli ensimmäisessä työssään koko kesän. Hän oli paimenena, lehmiä paimentamassa, Ansaittu palkka oli tuotava kotiin vanhemmille.
Lapsuutensa tärkeimmiksi ihmisiksi Maila nimesi kotiväen ja Fanne-kummin, jonka luokse hän aina tilaisuuden tullen karkasi sunnuntaisin. Fannen antama voileipä oli jotain ihanaa...Fanne sen kun sormellaan vielä voiteli! Voi oli harvinaista herkkua, ja jos sitä oli, niin maistaa sai ainoastaan pyhäpäivinä.
Mielestäni Mailan lapsuuden kokemukset näkyvät monella tavalla hänen nykyisessä elämässään. Hän pitää lapsenlapsiaan hyvänä, koska on aikoinaan kokenut omat isovanhemmat tärkeiksi (isoisä). Metsässä kävely ja luonto ovat vieläkin hyvin keskeisiä Mailalle. Luonnossa ajatukset selkiävät. Siellä on rauhallista. Lapsena ja nuorena koettu taloudellinen tiukkuus näkyvät Mailan nykyisessäkin käyttäytymisessä. -Mitään ei saa heittää hukkaan. Kaikkea on käytettävä niin kauan kuin pystyy. Hän suosii kierrätystä.
Maila on vieläkin (1996: 70-vuotias) virkeä ja työteliäs, koska on pienestä pitäen ja vanhimman lapsen asemassa joutunut tekemään paljon töitä. Lapsuudesta on jäänyt mieleen myös pelon tunne. Hänen mielestään oli kauheata, että pienet lapset saivat tuntea pelkoa siitä, että ruoka ei riitä.
Mailan nuoruus
Nuoruutta varjostivat sodat. Maila joutui evakkoon jatkosodan aikana. Tämänhetkiseen elämäänkin sodan aiheuttamat kokemukset vaikuttavat. Hän arvostaa rauhaa, mutta kokee maailman tilanteen vielä huononevan. Huoli on lähinnä lasten ja lastenlasten puolesta.
Nuoruudessa kotimaa kiinnosti, koska kotiin (evakosta) teki mieli, vaikka tiesi, että siellä ei odota mikään. Kaikki on hävitetty, ja kaikki oli rakennettava alusta. Maila muistaa, että tansseihin häntä ei päästetty. Töitä oli tehtävä, ja vanhimman lapsen asemassa niitä riitti.
Nuorimmille sisaruksille sai toisinaan olla jopa äidin asemassa. Evakossa ollessaan Maila työskenteli päivät evakkosairaalassa ilman palkkaa, ja iltaisin paikallisessa hotellissa piikana. Hänen mielestään nuoruus ei ollut kovin helppoa aikaa. Töitä oli tehtävä ja unohdettava nuoruuden vaikeudet (ns. murrosikä). Sellaisia ei siihen aikaan tunnettu, kun Maila oli nuori. Lapsuudesta tavallaan siirryttiin aikuiseksi.
Maila kertoi, että aikaa ei liiemmin riittänyt seurusteluiden pohtimiseen. Hymyillen hän kuitenkin lisää, että löytyi se aika kuitenkin jostakin "miehen hakuun". Mailan nuoruudesta en kovinkaan monta yhteyttä näe hänen tämänhetkiseen elämään. Hän kuitenkin vertailee omaa nuoruuttaan lastenlastensa nuoruuteen. Hän huomaa, että moni asia on muuttunut, toiset parempaan ja toiset huonompaan suuntaan.
Mailan mielestä nykyaikana nuoret ovat oppineet liian helpolle, ja sen takia kärsivät murrosiästä. Nuoruus on jäänyt Mailalle mieleen raskaana ajanjaksona. Hän muisteli, että kerran viikossa hänen täytyi hiihtää 40 kilometrin päähän hakemaan isälleen lääkkeet. Lääkkeenhakureissulle piti varata koko päivä aikaa, koska hiihdettävää oli yhteensä kahdeksankymmentä kilometriä.
Mailan aikuisuus
Mailalla ja hänen edesmenneellä (1974) Niilo-miehellään on seitsemän lasta: Meeri, Mirja, Aimo, Antero, Anne-Mai, Orvo ja Ali. Yhteistä kotia rakennettiin ensin Sieppijärvelle Niilon kotitalon (ns. Satan Einon paikan) vinttiin. Sittemmin rakennettiin Venettivuoman laitaan pieni, punainen Varpula-niminen paikka. Talon lähipiiriin nousivat myös sauna, navetta; Varpulaa suurennettiin perheen kasvaessa.
Isossa perheessä oli elätettävää. Oma koti oli rakennettu ja rahaa tarvittiin. Niinpä Mailan aviomies kulki niihin aikoihin savotoilla rahaa hankkimassa.
Kotona Maila huolehti lapsista ja karjasta. Kiireistä huolimatta hän sanoo aina nauttineensa katsoa, kun omat lapset leikkivät. Siihen aikaan hän ajatteli, että lapsilla on hyvä olla, kun heidän ei tarvitse miettiä aikuisten asioita. Mailan mielestä aikuisuus kasvatti häntä monella tavalla. Aikuisuuteen sisältyi monia hyviä ja huonoja hetkiä.
Aikuisuuden alkuvuodet menivät perheelle. Omaa aikaa ei liiemmin jäänyt eikä sitä osannut kaivatakaan (vrt. nykyajan naiset). Iltaisin navettatöiden jälkeen oli huolehdittava lasten vaatetuksesta (ompelua, parsimista yms.) Maila muistaa, kun vanhin tytär lähti Etelä-Ruotsiin töihin nuorena. Äitinä ei olisi haluttanut päästää, mutta tiukkuuden takia oli ajateltava, että onpahan yksi suu vähempänä syömässä.
Ansaitakseen perheelleen lisää rahaa hän päätti aloittaa työt - miehensä vastusteluista huolimatta. Siitä lähtien on Maila toiminut eläkkeelle siirtymiseen asti keittäjä-siivoojana kyläkoulussa. Työ oli mieleistä, ja omatkin lapset kävivät aikansa samaa koulua. Päiväsaikaan kotona ei ollut ketään, joka olisi tarvinnut äitiä. Kun Niilo kävi reissutöissä, Maila hoiti kodin, perheen ja karjan. Työtä riitti aamusta iltaan. Aika kului, lapset kasvoivat ja heille alettiin opettaa vastuun kantamista jakamalla kotitöitä heidän kesken. Jossakin vaiheessa äidin ja isän osat vaihtuivat, kun Niilo jäi työttömämksi. Koululla Mailan työpäivät saattoivat joskus venyä pitkiksi, mutta ei hätää, sillä Niilo hoiti hommat kotona. Maila lypsi lehmät aamuin illoin. Toinen toista auttaen elämässä päästiin eteenpäin.
Mailan työ toi mukanaan myös luottamustehtäviä. Hän toimi vastuullisessa tehtävässä Kolarin KTV:ssä. Maila toimi myös raittiuslautakunnan puheenjohtajana useita vuosia.
Kun Niilo lähti Ruotsiin metsätöihin, lopettivat Maila ja Niilo karjanpidon. Tuohon aikaan perheen nuorimmainen tarvitsi vielä kotihoitoa aamupäiviksi. Mailan ensimmäinen työpaikka, Venetin koulu suljettiin. Tämän jälkeen uusi korvaava työ löytyi Äkäsjokisuun koululta,
Maila on jäänyt 48-vuotiaana leskeksi. Kolme nuorinta lasta jäivät tuolloin alle 18-vuotiaiksi. Miehensä menetyksen hän sanoo olleen raskas kokemus, ja surusta toipuminen vei aikaa. Toisaalta Maila sanoo sen olleen hyväksikin. Hän nimittäin alkoi yrittämään entistä enemmän. Koska kirkonkylälle oli mattkaa, hän hankki ajokortin, jotta ei olisi kenestäkään riippuvainen.
Miehen menetys vaikuttaa tietyllä tavalla vieläkin. Maila myöntää sen itsekin, että miehensä kuoleman jälkeen hän kiintyi niin lapsiinsa, että ei jaksanut ymmärtää nuorimman poikansa halua elää rauhassa perheensä kanssa ilman vanhuksia.
Maila on kuitenkin ikäisekseen terve ja yksin toimeentuleva. Maila sanoo aikuisuuden olleen "sellainen kasvun paikka". Aikuisuuden lopulla tulivat mieleen lähestyvä vanheneminen ja ulkonäön ja fyysisen olemuksen muutokset. Hänestä oli yllättävää huomata voimien rajallisuus.Nuorena jaksoi enemmän.
Viidenkymmenen vuoden iässä Maila sanoo eläneensä itselleen. Lapset olivat täysi-ikäisiä ja pärjäsivät omillaan. Hän sai kulkea ystävien kanssa matkoilla kotimaassa. Maila sanoi, että tuntui hyvältä saada itselleen kaikenlaista, koska ennen rahat menivät täysin perheen elättämiseen. Näin vuosia myöhemmin Maila sanoo, kuinka hyvä asia se oli, että hän lähti töihin; tällä tavalla turvasin toimeentuloni miehen kuoltua.
Mailan eläkkeelle jäämistä ei heti seurannut vanhuus
Eläkkeelle jäädessään Maila koki itsensä vielä liian nuoreksi asettuakseen toimettomaksi kotiin. Niinpä hän omaksi virikkeeksi vastaanotti Kolarin seurakunnalta emännän paikan. Työ oli osa-aikaista eli aina silloin, kun emäntää tarvittiin seurakuntatalolle järjestämään ruokailua, lähti Maila töihin.
Tietysti Maila oli onnellinen päästyään eläkkeelle. Hän sanoo saaneensa reissata, ja viettää aikaansa lastenlasten kanssa. Kysyin miten hän on hyväksynyt ajatuksen kuolemasta. Hän kertoi ajatelleensa sitä jo silloin, kun Niilo-mies kuoli. Maila sanoo, ettei hän pelkää kuolemaa, vaan se tulee hyväksyä jokaiselle tapahtuvaksi. Tähän samaan hän totesi, että eipä tänne kukaan ole jäänyt henkiin. Tietysti kuolema aina havahduttaa, varsinkin nuoren ihmisen kuolema. Vanhemman ihmisen kuolemisen hyväksyy paremmin.
Kertoessaan nykytilanteestaan Maila sanoo olevansa "hyvää vauhtia vanhenemassa", ja naurahtaa päälle. Hän pyytää minua lopettamaan juttuni hänen sanoihinsa siitä, että lapset ja lastenlapset ovat hänelle tärkeintä. Etenkin lastenlapset tuottavat iloa. Nyt vanhempana on enemmän aikaa, joten heidän kehitystään seuraa mielellään. Omia lapsia ei aina ehtinyt arjen kiireiltä...
Tämä Piian teksti on siis syntynyt jo vuonna 1996.
Maila kuoli kesällä 2021 lähes uskomattomat 94 elinvuotta eläneenä.
Muutama lisämuistoMailasta ja muista
Mailan yhteiselämä Niilo-miehensä kanssa päättyi pian Niilon 50-vuotisjuhliin Varpulassa, 1973. Niilo kuoli sairauskohtaukseen 1.6.1974.
Oppiminen oli aina Mailalle tärkeä asia. Käsityökerhon lehti tilattiin kotiin, lapsetkin oppivat.
Lukeminen oli tärkeää, kotona oli paljon kirjoja, lapsillakin on äidin lahjoiksi ostamia kirjoja. Aikakauslehdet ja päivän sanomalehti kuuluivat kotiin!
Kuuluisa Velho-Ooppera antoi iloa moneksi vuodeksi, laulut raikuivat ja kansa viihtyi.
Mailalla on 15 lastenlasta, 27 lastenlastenlasta, miniät ja vävypojat.
Mailalle kaikki lapset olivat tärkeitä. Juuri tästä minulla on omakohtainen, lämmin muisto jaettavaksi blogini lukijoille:
Kaikki Varpulan lapset ovat eka serkkujani, sillä Niilo-isä oli enoni, minun äitini isoveli; läheinen velipoika kuten muutkin sisarukset. Jo lapsena sain käydä Varpulassa säännöllisesti ennen kouluikääni (1963). Muistoni liittyy aikaan, jolloin olin jo kouluikäinen.
Istun Mailan pirtin puusohvalla. Olen saanut käsiini vastikään ilmestyneen aikakauslehden. Minullekin kuvalehdet ovat tärkeitä! Selaan lehden läpi, ja sitten alan tarkemman lukemisen. Kiinnostun jutusta, jossa kerrotaan nopeasta lukemisesta - pikalukutaidosta! Muistan innostuneeni aiheesta, koska se tuntuu "tutulta". Saan rauhassa syventyä tekstiin, jossa itse asiassa neuvottiin alkeet, kuinka tulla nopeaksi lukijaksi. Tiedän jo silloin kauan sitten Mailan tykönä, että nopean lukemisen taidon opin, ja että siitä tulee olemaan paljon iloa ja hyötyä! (Kata, 2021)
 |
Maila 70-vuotisjuhliensa aattona.
Vuoden 2006 80-vuotisjuhlista tuli omalle äidilleni viimeiset.
Valokuvia otin muistoksi. |
 |
| Lehtileike Vieno Korhosen muistoalbumista. |
Maila Vaattovaaran hautaus ja muistotilaisuus pidettiin Sieppijärven kirkossa, 24.7.2021.
Maila Vaattovaaran äiti, isä ja muu suku
Alla on Mailan äiti,
Saimi Teurajärvi kuvattuna Kolarin kunnanhallituksen kokouksessa 1956.
 |
| Kuvassa Varpulan Mailan vanhemmat, Saimi ja Valde Teurajärvi. |
Mailan vanhempia olivat siis Kolarissa syntyneet, Saimi Kustaava Niva (eli Kelontekemän Lassila), 4.4.1903 - 18.7.1982 ja
Valde Aukusti Teurajärvi, 24.9.1898 - 24.12.1967.
Saimi ja Valde Teurajärven lapsia olivat: Maila Esteri (s. 1926), Arvi Aukusti Teurajärvi (s. 1928), Leo Teurajärvi (s. 1931), Alma Kustaava (s. 1933) Komulainen ja Rauha Jauhojärvi.
Saimi Kustaavan esivanhempia Kittilän Kelontekemään:
I Saimi Kustaava Niva
*oli yhteiskunnallisesti valveutunut vaimo, tiettävästi ensimmäinen kunnallisvaltuustoon/-hallitukseen valittu (kuva ylempänä)
puoliso: Valde Aukusti Teurajärvi
II Antti Antinpoika Niva
* syntyi 10.9.1875 (Kolari, Venejärvi) * kuoli 1945, Ruotsin Sundsvall; hauta Ruotsin Övertorneålla, Mataringissä.
* puoliso: Alma Kustaava Vänkkö
* syntyi 19.9.1880 Pajalassa eli Väylänvarressa * kuoli 26.3.1922 Kolarin Venejärvellä
* Antti ja Alma perheineen asuivat metsänvartijatorpaksi saatua Rinteen taloa
* Alma-äiti oli kraatari eli ompelija; käsitöitten ja kaiken muun tekijävaimo
* Saimi oli perheen esikoislapsi; muita sisaruksia olivat Severiina eli Rinna Brännström, Uuno Niva, Linnea Vaattovaara, Senja Tiensuu ja Ellen Kohkoinen.
* Alma-äiti kuoli kotona (1922) lapsivuoteessa saamaansa keuhkokuumeeseen
* Sukukirjaan (Nivan suku, osa 6, s. 98) tallennetun Linnea-siskon muistelman mukaan oli Saimi-sisko se, joka huolehti koko Rinteen pesueesta äidin kuoleman jälkeen opettamalla esimerkiksi Linnealle kaikki talon työt.
* Alma Vänkön hautakivi löytyy Sieppijärven vanhalta hautausmaalta.
III Antti Laurinpoika Lassila (myöh. Niva)
* syntyi 15.6.1837 Kittilän Kelontekemässä, kuoli 26.4.1917 Kolarin Vaattojärvellä
* osti Nivan tilan ja Nivan sukunimen
Mailan Saimi-äidin myöhemmät sukupolvet IV - X löytyvät helposti sukukirjasta Nivan suku. Osa 6: Juho Nivan (s. 1747) jälkeläiset III: Kolarin Vaattovaarat + Nivan ja Pasman yhteiset sukuhaarat Vanhatalo, Hakso, Vesala ja Seppälä. (Kylli-Nivan sukuseura ry. 2015).
Kuka oli Antti
Antinpoika Lassila Niva Vaattojärveltä?
Isä: Antti
Lassinpoika Lassila Niva ,
s. 15.6.1837 Kelontekemä, Kittilä.
k. 20.4.1917 Kolari
KIERTOKOULUN AIKA 1877 - 1942
Antti Lassila Niva oli katekeettakoulun käynyt kiertokouluopettaja.
Vuonna 1883 päätettiin kappelikokouksessa pyytää
tuomiokapitulilta 300 markan avustus toisen kiertokouluopettajan
palkkaamiseksi. Avustus saatiin ja Kolarin seurakunta jaettiin kahteen
koulupiiriin; pohjoiseen kuuluivat Kurtakon ja Kolarin kylät (sekä Hietanen ja
Väylänpää), eteläiseen Sieppijärvi ja Vaattojärvi.
Opettajaksi toiseen piiriin tuli Antti Niva
Vaattojärveltä. (Pentti Jaako, 1994. Kolarin seurakunnan historiikki.)1880-luvulla Kolariin tuli vt. kappalaiseksi Oskar
Immanuel Heikel. Seurakunta oli ollut vailla vakinaista pappia yli kymmenen
vuotta, ja sen toiminnot oli pidetty jotenkuten yllä Turtolasta päin.
Monenlaisista vaikeuksista huolimatta Heikel paneutui kiertokoulun
kehittämiseen.
Heikel lienee ollut hyvin tyytyväinen Antti Nivan työhön
opettajana (1883 -1887), sillä hän lähetti perheensä valokuvan vuonna 1896
Antti Nivalle. Kuva on löytynyt Antin jäämistöstä.
Antti Lassilasta tuli Vaattojärvellä talollinen Antti
Niva, hän otti siis käyttöönsä talonsa (Niva 10) nimen. Niva toimi myösi
lautamiehenä ja oli saanut herastuomarin arvonimen.
Nivan tila jaettiin kahtia, näin syntyivät Rautio ja
Lassila. Lassilan tilaa isännöivät Antti ja veljensä Johannes eli Jussa (1869 –
1936). Sukunimeksi otettiin Niva.
Antti Antinpoika Niva oli Antti Lassinpoika Lassilan poika, joka
syntyi 10.9.1875 Kolarissa ja kuoli tyttärensä tykönä Matarengissä 1945. Antti
perusti Rinteen kruununmetsätorpan Venejärvelle. Hän sai ostettua torpan, koska
oli matsänvartija.
Kuvia Mailan perheestä
 |
Joonan Hilta, Einon Aili ja Lappean Kerttu
Mailan ja Niilon lapsitten kanssa.
|
 |
| Niilo ja kaverinsa Osmo Pääkkölä. Molemmat s. 1923. |
 |
| Anteron 2-vuotiskuva vanhaäidille, 1956 |
 |
| Mailan vanhimpia lastenlapsia. |
 |
| Mirva, aikuisope. |
 |
Sieppijärven kansakoulun koululainen, Niilo Vaattovaara merkitty kuvaan.
|
 |
Maila ja Niilo Vaattovaara.
Viereisen kuvan Linnea oli Saimin sisko,
eli Mailan täti. |
 |
Linnea ja Arvo Vaattovaara.
Arvo ja Niilo olivat veljeksiä.
Linnea oli Mailan täti.
|
❤️
VastaaPoista❤️
VastaaPoista