Kuvia klikkaamalla (täällä ja muilla sivuilla) saat ne suuremmiksi.
KIITOS KIRJASTA!
Anneli Junes esitteli kirjansa, Yheksännet serkut, Haaparannan ensimmäisillä Meänmaan kirjamessuilla, 5.10.2019.
KIRJAN NIMI: Yheksännet serkut. 2017.
KIRJAILIJA: Anneli Junes; o.s. Niemelä Kemijokivarresta.
Teoksen oikeudet: Anneli Junes & Barents Publisher
Layout: Jorma Aspegren
Julkaisija: www.sirillus.se; bengt pohjanen@sirillus.se
TEOKSEN KIELI:
suomen kieli eli Ruotsin meänkieli; Meänmaan "itäpuolen murre", Kemijokivarren murre (Hyvä ihime senthään!) ja Tornion murre (isoäitisti).
Yheksännet serkut on Annelin "itkuun ja kirjoittamiseen" perustuva luomiskertomus tai saaga Matti-miehensä kanssa yhteisten esivanhempiensa (Anna ja Gustaf ) pojista, Benediktuksesta (s. 1680) ja Sigfridistä (s. 1683) - sekä heidän jälkipolvistaan. Valtaisa työ on selkeästi palkinnut Annelin suurella ilolla ja voimakkaalla oppimiskokemuksella, joka edelleen lohduttaa, antaa myötätuntoa, rakkautta, kunnioitusta ja ymmärrystä kanssakulkijoita kohtaan.
Kirjan sivumäärä on 344. Tutustuin Annelin teokseen ensin sekä selailemalla nimiä tutkien että kirjoittamalla käsin etukannen taakse yhden isälinjan nimet alkaen Oulussa syntyneestä Bengt Gustavsson Granrothista (1680 -1715). Sen jälkeen hahmotin teoksen kokonaisuutta otsikoiden avulla (tarkkoja syntymäaikoja, suvun henkilöiden nimiä), kunnes rupesin lukemaan ensimmäisen luvun alusta.
Syvä lukukokemukseni kärki on, että ymmärrän tarinaa, sen ihmisiä ja tapahtumia. Tarina on myös minulle "uskon ja oppimisen asia" tietämättömyyttä vastaan. Anneli osoitti kirjoittamallaan sukutarinalla todeksi sen, että ymmärrys toisen ihmisen arvosta syntyy vain asettumalla ihmisen lähelle ja paneutumalla hänen elämänsä vaivoihin ja iloihin. Omaksi kokemuksekseni tuli sekin tunne, kuinka onnistuin saamaan aivan itseni lähelle koko tarinan.
...elämän ihmeellisin nostovoima on lohdutus. (Annelia mukaellen K.)
1. "Jossaki päin oli ollu, liekkö Ruottissa vaiko Turun puolessa, niin riitaset miniän ja anopin välit, että anoppi näki mahottomasti vaivaa kiusataksheen miniärukkaa. Kerranki se oli kääriny muka kukkapaketin ja laittanu sen itte miniän oven kriphaan, ko se asu toisessa rehossa. Ja mitä oli paketissa? Potunkuoria ja kalansuolia ja muita solkkuja. Hyi olkhoon!" (Yheksännet serkut)
2. "Minulta ei salattu mitään.
Rakas isoäitini Anna-Kreeta kertoi myös Saareen tulostaan. Ja siitä suuresta onnestaan, kun hän kolmivuotiaan Annan, seitsemän kuukauden ikäisen Johanneksen ja viisikuisen Kreetan menetyksen jälkeen sai Kallen. Hän kuvaili meille Kalle-isäämme: tummatukkaista, vilkasta ja nauravaa pikkupoikaa; isäänsä kaipaavaa, surusilmäistä kaksitoistavuotiasta; pelloilla viihtyvää, kasvavaa nuorukaista, mutta myös viinaan menevää ja äkkipikaista nuorta miestä.
Olimme monet kerrat itkeneet yhdessä ja itkuhetkien päälle aina pesseet kasvomme ja syöneet jotain hyvää. Sitähän mummon kaapista aina löytyi." (Yheksännet serkut)
3. "Mutta Juho! Tiesikkö sie, että isoäitisti Briitta oli Kuusamon Granrothia?
- Jo ainaski. Niistä puhuthiin palio ja että se suku tuli rannikolta, Pietarsaaren seuvulta.
- Ja meän yhteinen esiäiti, mie jatkan, Anna Bonelius lähti sinne vaimoksi raatari-Gustafile. Ko sie, Juho olet minun iso-iso-iso-isä, niin Anna on sulle iso-iso-iso-äiti.
- Minun Matti on muuten sammaa sukua. Sen Kuusamon Sigfritin velipojan, Benediktuksen, juurilta versonu. Met olhan yheksännet serkut.
Ja mie luettelen:
Anneli ja Matti yheksäs
Reino ja Aarno kaheksas
Arvid ja Otto seittemäs
Heikki ja Antti kuues
Susanna ja Anders viies
Juho ja Lars neliäs
Priita ja Elias kolomas
Brita ja Johannes toinen, eli pikkuserkut
Johannes ja Gustaf ensimmäiset, siis täyet serkut
Sigfrid ja Benediktus veljekset
Anna Bonelius ja Gustaf Granroth, yhteiset esivanhemmat." (Yheksännet serkut, s. 215)
 |
| Sukujen tarinat lohduttavat varsinkin silloin, kun tarinoiden ihmisiin löytyy myös oma yhteys. Tämä kuva näyttää sukuyhteyden, joka perustuu ns. aviosukulaisuuteen (kuvassa ne kohdat, jossa väri muuttuu). Tämän kuvan perusteella voin iloita siitä, että neljän lapseni yhteys Annelin esiäitiin on syntynyt heidän kemijärveläismummonsa äitilinjan kautta. |
Lopuksi liitän tähän loppuun Annelin sanoittaman laulun Noa Gabrielille. Se on esitetty kastejuhlassa Haaparannan kirkossa 9.11.2014. (Yheksännet serkut s. 149)
Syksyaamuun teille poika annettiin
äidin, isän syliin lahja laskettiin
Sydäntänne silloin kiitos kosketti
lapsen katseen syvyys mieltä hämmensi
Aurinkoisen riisipellon laidalta
serkkulapset viestittävät iloa
Serkut täällä, rantaleikkein muistoissa
odottavat pientä pian mukaansa
Kuuraruusut tuntureita verhoaa
timantteina aurinkoa heijastaa
Meren aalto rantaan nyt jo hiljeni
päivä sammuu, kaamos valon himmensi
Koko suku täällä, sekä kaukana
rakkauteen kapaloivat pikkuista
siunauksen toivotukset valoksi
enkelin sait, Noa, tiesi turvaksi
Tosi fiiniä! Anneli oon meänmaan kieliraatin väärti, joka on ollu monila kurseila ja reisuila samassa matkassa. Tämä kirjaki minun pittää ehottomasti saaha.
VastaaPoista