25 huhtikuuta 2015

Kirjavaras on minulle vastaus, miten lapsille voi kirjoittaa sotahistoriasta.


KIRJAVARAS. Otava, 2008.

KIRJAILIJAN NIMI:
Markus Zusak.
ALKUPERÄISTEOS:
The Book Thief.
First published 2005 in Australia. "Published by arrangement with Random House Children´s Books"
SUOMENTAJA:
Pirkko Biström.



Olen hankkinut tämän kirjan hyllyyni heti sen ilmestyttyä 2008. Nyt on jo vuosi 2015.

Jotakin "lienen odottanut", sillä sain tartuttua tositarkoituksella Kirjavarkaaseen vasta tänä keväänä muutama viikko sitten. Muuta selitystä viiveelle en löydä kuin, että oma pikkumaailmani ja muu maailma olivat kovin erilaisia seitsemän vuotta sitten. Omalla kohdallani kysymys on siitä, että olen löytänyt juutalaisuuden ja holokaustin omasta itsestäni vasta nyt...

Aloitin edellisen bloggaukseni näin: "Ajatella, jos keskitysleirit olisivat merkittävä osa Suomen sotahistoriaa...Miten kirjoittaa siitä lapsille? Ystävät hyvät, jos olette löytäneet Suomesta tai muista maista (esimerkiksi Saksasta tai Puolasta) keskitysleireihin liittyviä lastenkirjoja, vinkatkaa minulle."

Kirjailijana Markus Zusak (s. 1974) tulee Australiasta, mutta ns. valkoisten aussien tavoin hänenkin sukujuurensa tulevat Euroopasta ja Saksasta. Kirjan suomenkielisen laitoksen kustannustiedoissa oleva merkintä "Published by arrangement with Random House Children´s Books"  oli se lastenkirjallisuuteen viittaava salasana, joka ratkaisi edellisessä bloggauksessani esittämäni kysymyksen, miten kirjoittaa lapsille sotahistoriasta!


Mielestäni Kirjavaras on kirjoitettu niin huikealla tavalla niin huikeasta näkökulmasta, että sitä voi sanoa vertaansa vailla olevaksi teokseksi tai lasta rakastavaksi ja kunnioittavaksi tarinaksi. Tämä teos todellakin on kirjoitettu myös lapselle, jonka maailmaa rakastetaan ja kunnioitetaan. Mielestäni lasta ei voi kuitenkaan jättää yksin tämän kanssa, läsnä on oltava rakastavat vanhemmat - aivan kuten kirjavarkaallakin oli...

Jotta tällainen kirja on voinut syntyä, on tarvittu...kirjavaras. Hän on Hitlerin Saksassa elävä, kasvattivanhempiensa syvästi rakastama Liesel, josta koti ja elämä kasvattavat syvästi kirjoja rakastavan ihmisen. Hän on tyttö, joka pelasti naapureitaan luhistumiselta lukemalla heille ääneen kirjaansa ensin pommisuojassa, myöhemmin naapurin kotona.

Kirjavaras teoksena puolestaan on minulle vastaus, miten lapsille voi kirjoittaa sotahistoriasta.
Teos on puhdas ja kaunis ja se on valtavan työn tulos. Teos on elävä, joka on jo nyt muuttanut elämääni ja rikastanut ajatusmaailmaani. Teos on ylistys hyville ihmisille.

Kirjavaras on ylistyslaulu elämälle ja lapselle. Tarinan kertoja on kuolema.

*** PIENI TEORIA***  (ote sivu 10)

"Ihmiset panevat merkille päivän värit vain sen alkaessa ja päättyessä, mutta minulle on ilmiselvää, että päivä koostuu lukuisista sävyistä ja vivahteista. jotka sulautuvat toisiinsa vuoron perään sitä mukaa kuin hetket kuluvat. Jopa yksi ainoa tunti voi sisältää tuhansia värejä. Vahamaisen keltaisia, pilvisyljen täplittämiä sinisiä. Synkkiä pimeyksiä. Pidän työssäni huolen, että huomaan ne."
Suomentanut Pirkko Biström, kiitos hänelle!

1 kommentti:

  1. Varsin hieno näkökulma tähän kirjaan, luin itse viime kesänä enkä aivan niin paljon tykästynyt kuin odotin. Mielestäni sodasta on kirjoitettu hienomminkin, mutta en edes ajatellut, että Kirjavaras olisi suunnattu lapsille. Ehkä se selittää miksi sitä sotaa onkin lopulta niin vähän.

    VastaaPoista