Rengasmatkalla Tommi (ja Eino) Kinnusen kanssa. Olisiko tästä sukukirjaksi?

Tommi Kinnunen ja WSOY 2014.

NELJÄNTIENRISTEYS.

sivujen 6-7 kuva: (C) Eino Kinnunen, "Näkymä kylätielle", 1950-luku.

Olisi mielenkiintoista tietää, saavatko kirjailijat itse vaikuttaa siihen takakannen tekstiin, jolla kustantaja aikoo kirjaa myydä. Tai, mistä minä tiedän! Voihan olla, ettei kustantaja edes mieti myyntilukuja, kun hyväksyy toimittajansa kirjoittaman esittelytekstin.

Ensijaisesti lukijana koen esittelytekstin niin, että siinä kustantaja (vain) käyttää tekijänoikeuttaan; aivan kuten se on käyttänyt oikeuttaan muuttaa ja muokata kirjailijan tarinaa ennen sen kirjaksi hyväksymistä.  Esittelytekstistä huolimatta tämä teos puhutteli tätä lukijaa.
                                                                                                       

NELJÄNTIENRISTEYS
Talolle, jonka huoneissa asuu monta tarinaa
KULJETUT TIET. MARIA. LAHJA. KAARINA. ONNI. 1895...1996

 ..."luvattomiin harjakorkeuksiin..."

Luin kirjan kahteen kertaan, ensimmäinen oli ns. skannaus, ja toinen oli ns. rengasmatka (1895 - 1996).

Lukukokemukseni tueksi tein matkan varrella muutaman muistiinpanon älypuhelimen Memo-lehdelle. Näin syntyi oma sisällysluetteloni. Se on tässä, ja siihen ovat valikoituneet ne tarinanpätkät tai -ainekset, joiden kohdalla olen pysähtynyt. Suoraa viittausta Onniin ette löydä luettelostani. Silti luulen, että  eniten mietin häntä... "sodassa sankarina selvinnyttä". Miksikö? Siksi, että Onnin sotakokemuksilla ja homoudella ei ollut tekemistä toistensa kanssa. Homous todellakin oli Onnin oma tragedia, mitä tämänhetkisessä "hyväksyt vaan itsesi"-maailmassa voi olla vaikea todeksi uskoa.

Sivu 82, korttipeli.

Sivu 106, harjoittelijana Valokuva-atelier Helanderilla.

Sivu 176, Johannes samoilla töin. 

Sivu 125, miehittäjän sotilaat lämpimistä maista.

Sivu 158, naisena liian jotakin...hoitokokoukset.

Sivu 180, säästäminen.

Sivu 222, "on tämä minunkin koti".

Johannes etsi pelikortit ja nosti pöydän Marian sängyn viereen. Maria nousi ja tuki itsensä tyynyillä hyvään asentoon. Hän tarttui korttipinoon ja etsi sieltä ristiseiskan. Hän laittoi sen pöytään, sekoitti loput kortit ja jakoi ne kolmeen pinoon. Yhden hän ojensi Johannekselle, toisen itselleen ja kolmannen jätti kuvapuoli piiloon. Johannes nosti itselleen tuolin ja istui häntä vastapäätä. Keittiöstä yläpuolelta kuului kiukkuisia askeleita.

-Otetaanko pantilla vai ilman?

-Ilman.

-Aloita sinä.

Maria laittoi seiskan viereen ruutuseiskan.

-Ruudut on suuret, sanoi lasimestari.

Johannes järjesti korttejansa ja löysi seiskojen riviin herttaseiskan. Maria löi ristiseiskan yläpuolelle ristikuutosen. -Ristillistä se oli Miina-vainaankin elämä .

Johannesta hymyilytti. Hän laittoi hertan yläpuolelle kuutosen.

-Herttapataa, sanoi Nissin hullu poika!

Maria nauroi ääneen. 

-Vietkö sinä sanat minun suusta? Täytyykö tässä ihan mykäksi alkaa?

-Kyllä minä nuo vähemmälläkin toistolla muistan!

-Kumman vuoro?

-Sinun.

Marialla ei ollut sopivaa korttia ja hän nosti yhden käännetystä pinosta. Johannes laittoi herttaseiskan alapuolelle herttakahdeksikon.

-Herttaista se on, hän aloitti ja Maria liittyi heti mukaan, - nälkään kuolevan elämä.

Korttipelikohtaus on kuin suoraan näytelmäkäsikirjoituksesta, se on kuin menneitten vuosien kaitafilmiesitys tai kuvien sarjatuli.

Osasin lapsena pelata korteilla, enää en; olen unohtanut korttien nimetkin. -Voi hölmöä, voi! Ensimmäinen kysymykseni siis kuuluu:

1. Mitä peliä Maria ja Johannes pelaavat tässä?

Toinen kysymykseni kuuluu:

2. Voiko tämän tekstinäytteen perusteella innostua (tai oppia) kortinpeluusta pantilla tai ilman?    

Ja siunatuksi lopuksi.

Kirjoitan paraikaa sukukirjaa yhdestä suvusta, johon itsekin kuulun. Varmaankin tästä syystä (ja muustakin) tuli mieleeni, olisiko Neljäntienristeyksestä  sukukirjaksi? Mitä mieltä olette?