Kolmas mies.
Myllylahti, 2013.
Rikosromaani.
"Hyvät ominaisuudet eivät tuhoa huonoja ominaisuuksia aivan kuten myrkkyyn sekoitettu sokerikaan ei estä myrkkyä olemasta kuolettava." (Arabialainen sananlasku)
Ei paremmasta väliä.
Sain kirjan syyskuisena tiistaina iltapäiväpostin mukana, kiitos
kirjailijalle! Saman päivän iltakymmeneen mennessä olin sen lukenut, kiitos
"omalle ajalle", jota minulla nykyisin on työajan rinnalla aika mukavasti.
En kuitenkaan päässyt tähän tilaisuuteen, vaikka olin saamani kirjan jo lukenut. En päässyt tilaisuuteen, koska en jaksanut väsymykseltäni edes istua "pelkääjän paikalla" edestakaista matkaa Sieppijärveltä Kemiin.
Kirjassa on ihan muutama huono lause, mutta loppu on silkkaa
lukuiloa. Ritva Kokkola on kirjailijoiden kisällikoulun käynyt mestari, oman
tyylilajinsa suvereeni taitaja, ja teos Kolmas mies pitää lukijansa otteessaan
loppuun asti. Lukukokemuksena Kolmas mies tarjoaa samanlaisen tärkeän alustan
tärkeille teemoille kuin tarjosi kirjailijan aiempi teos Murhattu mieli. Tämän teema oli nykyisin niin ajankohtainen
kiusaaminen. Kolmas mies puolestaan ruotii avioliittoa niin järkyttävästä
näkökulmasta, ettei paremmasta väliä!
Armin elämänkulun kohtalosta päätettiin lapsuuskodissa
Ritva Kokkolan Kolmas
mies on rikosromaani. Hänen tarinassaan ei kuitenkaan ratkota rikosta, ei
selvitellä tapahtunutta veritekoa tai tappoa perinteisin rikostutkijain ottein. Kirjassa Kolmas mies on Armi se päähenkilö, jonka kohtaloksi koituu kolmas mies. Rikostutkijoita tässä tarinassa ei tarvita.
Kirja on aiheensa suhteen yksitasoinen, novellin keinoja
käyttävä rikosromaani, jonka juoni suhteessa aikaan elää, sillä kolmen miehen ja Armin välisten suhteiden
kuvailussa oleellista on se, että uusi suhde ei ala ennen kuin edellinen on elettyä elämää. Juonenkäänteet elävät samojen
suhteiden tasolla yksi kerrallaan, eli tarinaan ei tuoda suhteista
mahdollisesti syntyviä lapsia eikä Armille mahdollisesti syntyviä uusia
sukulaisia. Olemassa olevilla
sivuhenkilöillä, kuten Armin työkaverilla ja siskolla sen sijaan on tärkeä roolinsa.
Ymmärtääkseen kirjan miehiä on hyvä ensin ”tuntea” Armi.
Erittäin hyvin perusteltua onkin, että kirjailija Kokkola aloittaa tarinansa
paljastamalla Armin kokonaan tämän rosoisista lähtökohdista käsin tyyliin ”elämänkulun juoni
lyötiin lukkoon jo siinä vaiheessa, kun lapsille annettiin missien ja laulajien
nimet”.
Kolmas mies on enemmän kuin kirjailijan uusi aluevaltaus
Lukijan ei tarvitse tuntea Kokkolan aiempia kirjallisia henkilöhahmoja. Lukukokemukseni
perusteella uskallan väittää, että Armin tarina ehdottomasti on enemmän kuin
kemiläiskirjailijan (lue paikalliskirjailijan) uusi aluevaltaus tai muuta vähemmän mairittelevaa. Koska Kokkolan tarinasta puuttuvat poliittiset
ristiriidat, seksistiset juonikuviot ja kaikki muu potentiaalinen lööppiaines, kirja
valitettavasti ei saa laajempaa valtakunnallista näkyvyyttä tullakseen kirjallisuusarvioita
tekevien, valtaa käyttävien tv- tai lehtitoimittajien käsiin. Tämä kirja on liian hyvä eli asiallinen täyttääkseen julkisuuden käyttämät ehdot.
Mitä, jos Joku kääntäisi Kolmannen miehen?
Toivon, että Kokkolan kirja Kolmas mies (ja aikaisempi
Murhattu mieli) löytäisi kääntäjänsä. Loistavaksi esimerkiksi on Arto Paasilinnan teosten suuri
suosio Ranskassa. Englanninkielinen kielimaailma
ei siis suosi pieniä painosmääriä tai romaaneja, joiden juonikuviot
väistävät sen, mikä juuri nyt on muotia eli myy parhaiten. Englanniksi kääntämiselle on kuitenkin olemassa vaihtoehtoja.
Myyntiluvut kertovat kirjamarkkinoinnin
tuloksesta, ne eivät kerro kirjasta mitään. Tästä syystä sanon kovalla äänellä:
”Kääntäkää Kokkolan teokset Kolmas mies
ja Murhattu mieli!”
Koulumaailmassa ruotsin kieli on muuttunut
”pakkoruotsiksi”. Kielen vastustajat
huutavat, että suomalainen ei ruotsia tarvitse. Oppimistulokset kautta linjan
ovat siis suhteellisen vaatimattomia. Kielen opiskelijoista ne, joita ruotsi
kiinnostaa, lopulta häpeävät silmät päästään, sillä suomalaisessa koulussa ei
opi sitä ruotsia, jolla pärjää ruotsinkieltä äidinkielenään puhuvan kanssa!
Ruotsin kielen opiskelu ei motivoi, koska suomalaisissa opetustavoissa on
kautta aikojen ollut jotakin sellaista sanojen ja kieliopin pänttäämistä, joka
ei anna toimivaa kielitaitoa. Niiden vuosien aikana, kun opiskelemme ruotsia,
opimme asenteen – ja viimeistään päättövuonna sen, että ”jos heti pääsisin
vuodeksi Ruotsiin, oppisin tämänkin kielen”!
Mitä, jos...
Mitä, jos suomalaisten kirjojen kääntäminen ruotsin kielelle
kolminkertaistettaisiin? Mitä jos tästä valinnasta tehtäisiin näkyvä myös
kouluille? Mitä jos ruotsin opiskelijoille annettaisiin lupa suuntautua ruotsin
kielellä kirjoittamiseen jo aivan varhaisessa vaiheessa? Siitä tulisi hyvä,
sanon minä. Kirjojen kääntäminen ruotsin kielelle taatusti motivoisi, jos siihen
saisi ohjausta ensi askelista alkaen.
Minkä tahansa puhekielen opettaminen
koulussa on tuskastuttavan vaikeaa, koska perinteet ja kielen opettajat ovat opetussuunnitelmiensa
ja menneen suomalaisen koulumaailmansa vankeja.
Eli sanomani on: - Mitä, jos Kokkolan kustantaja Myllylahti
tekisi hyvän työn ja kääntäisi edellä mainitsemani Ritva Kokkolan teokset
ruotsiksi. Mitä, jos…
Myrkkyä ja sokeria
Lukijana en onnistunut täysillä samastumaan kirjan päähenkilöön,
Armiin. Silti hän antoi kasvot myös minulle, juuri pikkukuolemaa eli avioeroa
kokevalle kanssamatkustajalle. Itselläni päättymässä oleva liitto kesti yli 30
vuotta, ihmissuhde toki kestää edelleen – onhan meillä lapsia ja lapsenlapsia.
Kestäneen liiton iällä ei voi mitenkään selittää sitä,
miten hyvin tai huonosti minä ja mieheni elimme verrattuna tarinan Armiin ja hänen kolmeen
mieheensä. Voin kuitenkin selittelyn sijasta aivan hyvin verrata yhtä
pitkää liittoani Armin kolmeen liittoon, sillä pitkässä avioliitossa on omat
syvät kuoppansa ja liukastumisensa. Tästä syystä tunsin tarinan omakseni.
Väitän, että juuri pitkä liitto saa minutkin selittämään
osan itsestäni juuri miehellä. Tämä sama kirjailijan sanoilla näin: ”Yhtään
kohtausta hän ei itse ohjannut. Ei etukäteen suunnitellut näyttämölle panoa tai
kulisseja, tapahtumapaikkoja tai päähenkilöitä. Mutta ratkaisevimman käännekohdan hän oli itse määrännyt. Elämänsä
loppuun hän muistaisi, että hän oli puuttunut tapahtumien kulkuun. Että
kuitenkin kaikista henkilöistä vain hän määräsi ne, joilla ei ollut paluuta.”
Ritva Kokkolan romaani on jännittävä ja totta lukijalleen,
kuten minulle. Se on loistava romaani
myrkystä ja sokerista ja niiden sekoituksesta. Arabialaisen sananlaskun sanoin
kirjan voi omistaa tälle ajatukselle: ”Hyvät ominaisuudet eivät tuhoa huonoja
ominaisuuksia aivan kuten myrkkyyn sekoitettu sokerikaan ei estä myrkkyä
olemasta kuolettava.”
Kiitos kirjasta, Ritva Kokkola, kiitos!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti