Aikamatka Kolariin

Paula Vartiainen (2010). TAFTIHAME


Olen lukenut Paula Vartiaisen Taftihameen ainakin kolmeen kertaan.

Ja Taftihame on ihana, hurjan hyvä ja varsinkin kolarilaisille lukijoille yllätyslahja, itse asiassa lajissaan ensimmäinen kirjallinen aikamatka wanhaan Jokijalkaan. Wanhuus on aina suhteellista, tässä tapauksessa on syytä mainita, että Taftihameen Jokijalka elää 1950-lukua, 60-luvun alkua.

Kirjailijan kieli ja Taftihameen tarinat limittyvät täydellisesti toisiinsa. Kielenkäyttö, sanankäyttö, sanailu ja tarkat muistikuvat yhdessä tekevät tarinoista ihastuttavan aikamatkan kirkonkylälle, jota yhä edelleen vierastan mutta joka on osa minunkin sielunmaisemaani; olenhan syntyperäinen kolarilainen lukija.

Olen oppinut, että vaikka Sieppijärven kaltaisella "kuolevalla kylällä" ei olisi tulevaisuutta, sillä on menneisyys. Ja menneisyys on kylän ehdoton vahvuus, sen löytäminen on itse asiassa eloon jäämisen ja toipumisen ja kaiken kasvun ehto. On on.

Ehdotan, että Kolarin kulttuurielämälle annetaan entistä enemmän tilaa. Ehdotan, että Kolarin kulttuurielämää moniarvoistetaan. Ja vielä ehdotan, että Kolari käynnistää aikamatkailun - olemmehan kehittyvä matkailupitäjä nimeltä Ylläs. Tehdään siis aikamatkailusta tuote. Käytetään Taftihametta, lukijoiden mielikuvia ja tekniikkaa, painetaan esite.

Esitteen kääntöpuolelle luodaan tarina Taftihameen kirjoittajasta, Paulasta. Ja matkaesitteen toiselle puolelle painetaan vierekkäin Kolarin kirkonkylän eli Jokijalan kartta ja Wanhan Postitalon pohjapiirros. Näihin sitten vain merkitään numeroilla ne hauskat, mielenkiintoiset ja tutut kohteet, jotka perustuvat Taftihameeseen. Ja numeroihin linkitetään tietenkin selostus eli selitys. Ja linkityksestä tulee vielä mieleen, että totta kai koko tämä "kulttuurituote" sitten lopuksi myös nettiin.        

 

Kuvissa kirjailija Paula Vartiainen Kemin Kirjailijapäivillä Taftihameensa kanssa. 28.1.2012.