23.9.2025 katakorhonen56@gmail.com
KIRJE LÄHIMMÄISELLENI
Kauniin Kerttu-tädin ja hänen vihkikuvansa selittämätön merkitys Katalle. Voisiko se olla ylisukupolvinen tunneyhteys?
Kiitos, rakas lähimmäiseni, Mirja. Sinun työsi kantaa hedelmää myös minussa. Tunnesukupuuni merkittävin esiäitini, isoäitini Anna, päästi vihdoinkin sinun ansiostasi minut oman elämänpolkunsa vierelle, ja siinä olen hänen ja oman sydämeni ääntä kuunnellut.
Olen tänä kesänä kokenut löytämisen tuskaa siellä muodollisessa Korhosten sukukokouksessa syystä, että jouduin oman esitelmäni typistämään muutamaan kymmeneen minuuttiin - sen lisäksi että tunsin, kuinka väärään paikkaan olin valmistellut niin voimakkaan tekstin.
Ja löytämisen iloa olen elänyt kahden serkkuni myötä. Anna-mummoni vanhin tytär ehti ennen kuolemaansa käydä Oulun Kuvaamon vihkikuvassa ja saada kaksi tyttöä ennen kuin kuoli 1952. Tuon vihkikuvan hän oli lähettänyt Lappiin myös isälleni. Kuva merkitsi minulle samaa kuin rukous: Tapahtukoon sinun tahtosi.
Tiesin siis, että joskus löytäisin nämä kadonneet, kaksi serkkuani.
Tänä kesänä löysin. Minua auttoi ennestään tuntematon serkkujeni lapsuusvuosien ystävä Martinniemestä. Eira-serkun ja sisarensa Katin ensitapaamisen (Helsingin Pitäjän kirkon maisemissa) jälkeen vietimme Eiran kutsusta muutaman yhteisen kesäpäivän hänen kotonaan Loviisan seudulla, Isnäsin merenrannalla.
Ensi viikon torstaina muutan takaisin kotikylälleni omaan kotiini Sieppijärvelle - jos Luoja suo ja vuokralaiseni myöntyvät.
Nyt on vain toivottava ja uskottava siihen, että kaikki järjestyy. Vielä en pysty nykyisistä uhkakuvistani kirjoittamaan.
Vain se on selkeää, että paljon olen elämästä oppinut näitten 3 vuoden aikana, mitä täällä Iissä olen ollut olemassa ja elänyt. Ja näitten vuosien ajan omassa kotitalossani on asunut vuokralainen tai kaksi.
Uskomatonta, kuinka pitkään on kestänyt itseltäni alkaa kasvaa arvokkaaksi ihmiseksi, joka uskaltaa itse päättää ja arvostaa itseään, kotiaan ja omaa elämäänsä!
Mirja, sinulle kiitos! Sinun kirjasi "valmistuu" kun on sen aika. Jo nyt se on avannut itsessäni monia uusia portteja luovuuteen. Oleellisinta on ihmisten välinen vuorovaikutus.
Ihanaa syksyn aikaa, rakasta itseäsi, arvosta, t. Katariina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti