"OTTEITA KIRJOISTA"
Kirjan nimi:
Tutkimusten tässä vaiheessa. Kuopion poliisi 100 vuotta.
Tekijä:
Pentti Tuovinen. Kuopiossa itsenäisyyspäivänä 2001.
Kustantajat:
Kuopion seudun kihlakunnan poliisilaitos. Kuopion Poliisien yhdistys. Kuopion Rikospoliisien Yhdistys.
Kannen kuva:
Kuopion kulttuurihistoriallinen museo.
ISBN:
952-91-4358-3.
Sivumäärä:
200
Osajako: "Väkeä on kuin venäläisessä romaanissa..."
M.A. Bergh, Kuopion kuvernööri,
Ranin, Saastamoinen ja Hallman, kuopiolaisia komesrooteja,
Yrjö Nurmi, puuseppä, sosialisti, kunniaporvari,
Viktor Barsokevitsch, vanha valokuvaaja, Voimaliiton mies,
Aimo Siltari, toimittaja,
Rahja, vallankumouksellinen,
jne.
Lukukokemukseni kärki osui vallankumousjohtaja Rahjaan. Oli todella mielenkiintoista löytää kuvaus kuopiolaisen sosialistin, Yrjö Nurmen, ja pietarinsuomalaisen Eino Rahjan kohtaamisesta Kuopiossa. Rahja oli yksi niistä, joista Lenin teki itselleen henkivartijan ja henkilökohtaisen turvamiehen. Lukukokemukseni viittaa siihen, että tarvitsen lisätietoa niin Rahjasta kuin suomalaisten omista kapinajohtajista.
Tämä on osa 1 sarjastani "Mitä sisällissodasta on kirjoitettu".
Näin muistaa Kuopion poliisi sisällissodan 1917 -1918.
1. Poliisi vain väljästi sortovallan valjaissa.
Suomi oli osa Venäjän keisarikuntaa vuodesta 1809 alkaen.
1905 maassa oli puhjennut yleislakko, joka oli heijastumaa Venäjältä, miksei myös mannermaisista, uusista poliittisista aatteista. Sen ohessa yhä useammissa piireissä alettiin ajatella irtautumista Venäjästä, minkä ote koettiin kiristävänä, mitä se de facto olikin.
Venäläistämisvaihe oli monille suomalaisille tuskallista. Venäjänkieltä ajettiin joka paikassa kuin käärmettä pyssyyn. Lukioihin tuli pakkovenäjä. Virkamiesten tuli hallita venäjänkieli. Laittomia kutsuntoja järjestettiin. Katukilvet oli varustettava suomen- ja ruotsin-, mutta myös venäjänkielisin nimin.
Kuopiossa ei mennyt kuin vähän aikaa siitä, kun poliisilaitos antoi kuulutuksen katukilvistä, niin jo alkoi tapahtua. Eräänä kauniina yönä kaikki uudet katukilvet olivat tervatut. Poliisilaitos antoi kuulutuksen, jossa luvattiin 50 markan palkkio niiden ilkiöiden, jotka syyllistyivät tervaamiseen, kiinnisaamiseen johtavista tiedoista. Sen ajan graffiteilla oli isänmaallista sisältöä. Ei löytynyt tervareita, eipä ei, vaikka poliisi oli etsivinään. Markkaakaan ei mennyt ilmiantopalkkioihin.
2. Vapaussota
Venäjän maaliskuun 1917 vallankumous oli aiheuttanut jonkin verran vipinää meillä Suomessakin, jopa täällä kaukana Kuopiossa. Vasemmisto nosti päätään, kokouksia pidettiin, ja työväentalon ovi kävi tiuhaan vielä yömyöhälläkin.
Venäläinen sotaväkikin haisteli uusia outoja itätuulia. Ennen kuulumaton svabodan (kuriton vapaus, hulina, blogg. huom.) käsite oli leviämässä kurinalaiseen tsaarin armeijaan. Toukokuun lopulla joukko venäläisiä sotamiehiä kävi jo röyhkeäksi uhmaten laillista järjestystä. Tämä meni jopa niin pitkälle, että ryssän soltut tunkeutuivat isolla joukolla poliisilaitokseen ja vankilaan. (Kuopiossa.)
Sotamiesneuvoston käsitykset vallankumouksen aatteista osoittautuivat kyllä aika heppaisiksi. Tämä vallan uhossa esiintynyt porukka oli etsiskelemässä naikkosia, joitten kanssa he olivat tottuneet pitämään lystiä. Tyttöjen he luulivat olevan virkavallan huostassa. Soltut antoivat poliisilaitokselle ultimaatumin, että "heidän on vapaasti sallittava esiintyä suhteessaan naisystäviinsä tai muuten alkavat aseet puhua"...
No jaa, se yksihän se on aina sotamiehellä mielessä, mutta eihän siitä yhdestä mokomasta ole syttyjä oikeaan vallankumoukseen. Hyvä paikallisen revoluutsijan alku raukenikin kuin kaljanvaahto, kun heidän henttujansa ei löytynyt poliisin putkasta eikä vankityrmästä. Niinpä tämä saamaton sotamiesneuvosto meni kasarmiinsa enemmittä selkkauksitta. Ehkäpä tytöt löytyivät seuraavalla iltalomalla.
Tästä poliisilaitoksen valtauksesta tuli myöhemmin oikein muotiasia. Seuraavan kerran laitos vallattiin 1917 punaisten "Haminan Huligaanien" ollessa keikalla Kuopiossa.
Vapaussotakin oli vähällä mennä Kuopiossa lupsakasti melkein läpihuutojuttuna. Sopivasti tietysti julmisteltiin puolin ja toisin.
Suojeluskunnat ja työväenkaartit toimivat täälläkin kuin paremmissakin paikoissa, mutta vastakohtaisuusasettelu ei varmastikaan ollut yhtä jyrkkä ja yksille napeille tehtyä kuin muualla Suomessa. Aluksi jopa pidettiin yhteisiä ampumaharjoituksia ja äkseerauksia.
Torpparilaitos ei täällä päin ollut merkittävä katkeruuden kylväjä, ja teollistuminen ei ollut vielä synnyttänyt samanlaisia työväestön keskittymiä kuin Etelä-Suomen suurissa kaupungeissa. Ehkäpä paikallisilla suurtyönantajilla Raninissa, Saastamoisessa ja Hallmanissa oli liikemiesälyn ohessa myös paremmin tajua pitää työntekijöittensä tyytyväisyyden taso kohtuullisena.Sillä keinoinhan se isäntäkin vaurastuu.
Toki täälläkin oli selvä kastijako, porvarit ja työläiset, mutta kansanluonne hillitsi radikalismia puolin ja toisin.
Marraskuun 24. päivänä 1917
kaikki oli kuitenkin menossa pahasti pieleen.
Haminasta tuli satakunta venäläistä sotamiestä upseerin johtamana ja kahdeksisenkymmentä haminalaista järjestyskaartilaista. Koko sakki oli hampaita myöten aseissa. Komennuskunnan lähettäjänä oli Haminan sotilaskomitea ja tarkoituksena oli pelottaa ja kurittaa Kuopion lahtareita.
Täysin ammattimaisesti ja nykyaikaisesti nämä "Haminan Huligaanit" kyllä toimivat.
Joukko valtasi ensitöikseen puhelinkeskuksen, lennättimen ja poliisilaitoksen. Vastapuoli yllätettiin tavallaan housut kintuissa, sillä mitään vastarintaa ei yritetty eikä ehdittykään järjestää, ehkä onneksikin.
Puhumalla kaupungin (Kuopion) silmäntekevät yrittivät tilanteen ratkaista. Olihan heidän ääntään ennekin kuunneltu. Kuvernöörin (vuosina 1837-1918 maaherran virkanimike oli kuvernööri) ja muittenkin isokenkäisten vetoomukset jäivät kuitenkin täysin huomiotta.
Porvaripuolen viestiyhteydet olivat nyt poikki, poliisi oli riisuttu browningeista ja sapeleista. Kaupungintalossa olevan poliisilaitoksen ikkunasta tuijotti torille maxim-kuularuiskun kylmä silmä. Ilmassa oli vallankumouksen tympeä, verenhajuinen tuntu. Joukkio suoritti kotitarkastuksia summittaisiin kohteisiin, ehkä paikkakuntalaisten ilmiantojen ohjaaminakin, etsien aseita ja räjähdysaineita.
Uutiset noilta päiviltä kertovat, että törkeään käytökseen ja väkivaltaisuuksiin syyllistyivät etupäässä kuitenkin haminalaiset huligaanit, kun taas komennuskunnan venäläinen sotiväki käyttäytyi melko korrektisti ja rauhallisesti.
Kuopion poliisi oli siis nyt aseeton ja hampaaton. Tämä oli näissä oloissa hyvin arveluttava tilanne, koska ainakin muodollisesti ainoa puolueeton järjestyksen valvontaviranomainen oli toimintakyvytön. Tilanne oli hyvin lähellä käsiin leviämistä. Yksikin varomaton liike miltä taholta tahansa olisi saattanut synnyttää pahan tilanteen kaupungissa.
Onneksi kantti kesti. Jostain selittämättömästä syystä haminalainen komennuskunta luovutti nämä avainpaikat hallinnastaan takaisin omistajilleen ja lähti marraskuun 26. päivänä pois kaupungistamme. Viestiyhteydet toimivat jälleen normaalisti, poliisi valvoi järjestystä ja kaupungissa vallitsi helpottunut tunnelma.
Vapaussota oli kuitenkin jo lähellä, ja molemmat tulevan yhteenoton osapuolet kaikkialla maassa hioivat aseitaan. Se ei onneksemme ollut kuitenkaan Kuopiossa niin verinen kuin olisi voinut olla. Osansa saattoi olla sillä Kuopion vallankumoustoimikunnan tulevaisuuden visiolla, mikä syntyi punakapinan jo peruuttamattomasti kytiessä työväen piirissä.
Eräs kuopiolaisen sosiaalidemokratian suurista nimistä oli puuseppä Yrjö Nurmi. Hän oli kunnian mies. Kuvaavaa on sekin, että Nurmesta tehtiin tiettävästi ainoana sosialistina Kuopion kaupungin Kunniaporvari ja Kunniaveljmies. Nurmi kuoli kunnallisneuvoksena. Hänellä oli kapinan alusta mielenkiintoinen kertomus, Aimo Siltarin muistiin merkitsemä.
Pietarista oli Kuopioon tullut 1918 Rahja-niminen vallankumousjohtaja, jolla kuitenkin oli hyvin realistinen näkemys kapinan onnistumisen mahdollisuuksista Suomessa. Teatraalista otettakaan Rahjalta ei puuttunut. Hän oli nimittäin heittänyt rotanhäntäpistimellä varustetun kiväärin työväentalon seinään niin, että kivääri jäi vipattamaan siihen. Oli sitten tokaissut Yrjö Nurmelle, Kuopion vallankumoustoimikunnan punarusettirintaiselle jäsenelle: - Ja muistakin sitten poika, että me hävitään tämä kahina!
Nurmi kertoi vastanneensa Rahjalle, että eiköhän se olisi sitten parasta lopettaa ajoissa, ettei tulisi isompia vahinkoja. Rahja oli kuitenkin jatkanut: -Aloitettu mikä aloitettu, kalkki on nieltävä pohjaan asti.
Jotenkin vain Vapaussodan kulkua Kuopiossa seuratessa tuntuu siltä kuin tämä Nurmen kertomus Rahjan ennustuksesta (kapinan lopputuloksesta) olisi vaikuttanut täkäläisten vallankumouksellisten toimintoihin.Vaikka asia tunnettiinkin omaksi, niin sen totetumiseen ei uskottu täysin. Sotaa käytiin enemmän vain solidaarisuudesta rintamailla taistelevia tovereita kohtaan, aatetta ei oikein kehdattu pettää.
Poliisin osuus näissä ikävissä tapahtumissa 1917-1918 on jäänyt jollain tavalla ainakin Kuopiossa värittömäksi. Totta on tietysti, että poliisin sympatiat ja aktiviteetit olivat valkoisten eli laillisen valtiovallan puolella. Punaisten todellisista tarkoitusperistä ei ollut tietoa, eivätkä heidän menettelytapansa olleet kovin hyvin organisoituja, vaan usein väkivaltaisia ja improvisoituja.
Poliisi valvoi järjestystä noissa oloissa kuitenkin niin puolueettomasti kuin osasi. Punainen puoli saattaa tietysti sanoa, että osaamisessa oli joskus sanomista.Ehkä virallinen historiankirjoitus on tarkoituksella jättänyt jotakin kertomatta, unohtanut tai kaunistellut tapahtumia ja poliisin osuutta.
Kuitenkin jotakin pakostakin olisi silminnäkijöiden, asianomistajien ja muitten aikalaisten kertomuksista tihkunut sellaista, mikä ei olisi kunniaksi poliisille. Kun näin ei olla voitu todeta, niin Vapaussodan aikaisen Kuopion poliisilaitoksen kilpi vaikukttaa kiitettävän puhtaalta.
Kuopiolaisen poliisin miekassa ei ole merkkejä verestä, vaikka veriura monesti muualla maailmassa suorastaan lorottaa hävinneen osapuolen hurmetta sisällissotien aikana.
Jättäkämme nyt kuitenkin Vapaussodan, veljessodan, sisällissodan tai kapinan murheelliset muistot, minkä nimisenä tuota aikaa nyt kukin haluaa kutsua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti