16 helmikuuta 2023

Heida, lammaspaimen Islannista, tarvitsi kipeästi myös lisätyövoimaa!

 


Helmikuun 2023 kirja 
Iin kirjaston lukupiirissä, 
to 9.2.2023. 


















Kirjailija: Steinunn Sigurdardottir.
Kirjan nimi: Heida, lammaspaimen maailman laidalta, 2016.
Suomentanut: Maarit Kalliokoski 
Suomenkielinen laitos: Like Kustannus Helsinki / Otava 2020.
Sisällys: Alkusanat, helmikuussa 2019. Kesä. Syksy. Talvi. Kevät.

Ensi kosketukseni tähän kirjaan tapahtui muutama viikko sitten sinä iltana, kun sain Iin kirjaston lukupiirin kevät2023 -ohjelman. Kirjan islantilainen alkuperä herätti mielenkiintoni. Tiesin omasta ajatuksesta sen, että haluan mennä lukupiiriin. Niinpä kävin lainaamassa kirjan "uutena iiläisenä" käyttämällä www.outikirjastot.fi -korttiani. Lainaushetkeni muistutti juhlahetkeä - ikään kuin olisin ottanut kasteen Pohjois-Pohjanmaan kulttuuri-ilmastolta!

Olen nyt lukenut Heidan. Se kävi nopeasti. Kulttuurin saralla koen olevani ilmaisija. Siksi olen blogannut yli 10 vuoden ajan. Blogilleni olen antanut nimen "Kirjojen tuomaa". Lukukokemukseni käynnistää aina jotakin, mitä haluan ilmaista tavalla tai toisella, esimerkiksi kirjoittamalla. En siis arvostele kirjoja. Tutkin mitä ne lukijaminässäni käynnistävät.   

Heida-kirjan kiitetään nousseen kansainväliseksi bestselleriksi. Kirjan tarina vetää lukijan mukaansa; takakansitekstinkin mukaan tarinat ovat "juurevia ja arkisen ilakoivia". Minunkin mielestäni kirjan lukeminen on helppoa - ikään kuin lukisin Islannista kertovaa, suomalaisessa aikakausilehdessä julkaistua matkakertomusta
  
Sunday Times tekee Heidasta "luonnonvoiman. juuri oikeanlaisen nykyajan roolimallin". The Herald ylistää kirjaa "havahduttavaksi  ja inspiroivaksi", ja Mail On Sunday "äärettömän hurmaavaksi". 

Lammaspaimen herätti kiinnostukseni oman maamme lammastalouteen  


Oli ilo tutustua lammaspaimen Heidan työhön, sen kaikkiin vaiheisiin sekä kotitilalla että vuoristoniityillä. Jos kirjan kokee elämäkerraksi Islannista, tulee lukukokemuksesta "vakavasti otettava" vain Heidan auttajien myötä. Tässä pieni ote: "Tänä vuonna ilmoitin maaliskuussa Facebookissa  etsiväni naispuolista avustajaa karitsointiin: Tarvitsen kipeästi lisätyövoimaa karitsointiin koko toukokuuksi tai toukokuun ensimmäisiksi viikoiksi."

Kirjan saama "maailmanlaajuinen" julkisuus ei perustu Heidaan vaan lähinnä Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa alkuperäiseksi koettuun Islantiin, siis maailman laitaan. Faktaa on, että Islanti selvisi omasta pankkikriisistään päästämällä pankit kaatumaan (2008). Ylen mukaan (uutisointi 2015) Islannin nouseminen jaloilleen perustuu paljolti siihen, että sen tärkeimmille elinkeinoille (kalastukselle ja turismille) on ollut kasvava kysyntä. Kalan kysyntä on kovaa, ja hinnat ovat pysytelleet korkealla.  

Tarinat syntyvät ja elävät aina ajassa ja paikassa. Parhaiten Heida-kirja (tarinana) tukee nyky-Islantiin suuntautuvaa kulttuurimatkailua ikään kuin lammasvetoisesti: alkuperäinen, puuton niittymaisema säilyy niin kauan kuin lampaat saavat sitä hoitaa. 

Lammas on kautta suomalaisen asutushistorian ollut myös meillä tärkeä kotieläin. Sen tehtävä oli ensisijaisesti tuottaa villaa ja lihaa, kuin myös pitää huolta talon nurmipaikoista, niityistä. Lammas on meilläkin ollut Islannin tapaan tuotantoeläin. Ja lampaan ravinnontarve vaihtelee suuresti eläimen eri tuotantovaiheissa. 
 
Lammas on märehtijä, joten se syö pääasiassa nurmea. Kevyet ja sorkkajalkaiset 
lampaat pystyvät liikkumaan vaikeakulkuisissa maastoissa, löytävät ruohotupsut ja syövät laitumensa tarkasti. Ne ovat oivallisia maisemanhoitajia ja ruohonleikkureita.

Ja lopuksi. Kyllä lammas käy kulttuurieläimestä, jolle löytyy roolinsa esimerkiksi paikallista kulttuurimatkailua kehitettäessä.


__________________________________________________________________
Islantilaisia kirjailijoita:
Halldor Kiljan Laxness (1902 - 1998) sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon 1955.
Nína Björk Árnadóttir (1941 - 2000).
Yrsa Sigurðardóttir  (s. 1963).

Vuosina 1179-1241 Islannissa eli runoilija ja historioitsija Snorri Sturluson, joka toimi Islannin laamannina eli yleiskäräjien puheenjohtajana. Paremmin hänet kuitenkin tunnetaan runoilijana ja muinaispohjoismaisen mytologian tuntijana. 
Hänen teoksiaan ovat mm. suullisiin tarinoihin, skaldien runoihin ja kirjoitettuun historiaan pohjautuva teos Heimskringla (Norjan kuningassaagat I-III) ja hänen kokoamansa Proosa-Edda
Snorri Sturlusonista on muutaman rivin maininta vuoden 1993 Suomen Kuvalehden numerossa 1 sivulla 23. Helsingin kaupunginkirjastosta löytyy useita hänen teoksiaan, mm. suomeksi.

Kotikirjastoni kirja-aarteita, joita Tapio Koivukari on suomentanut:
Vigdís Grímsdóttir (s. 1953):
Nimeni on Isbjörg: Olen leijona (Ég heiti Ísbjörg. Ég er ljón) Helsinki: Like, 1992.
Metsän tyttö (Stúlkan i skóginum) Helsinki: Like, 1994.

Lisäksi:
Kannastie 7 (Grandavegur 7) Helsinki: Like, 1995.
Z: Rakkaustarina (Z - ástarsaga) Helsinki: Like, 1997.
Hiljaisuus (Thögnin) Helsinki: Like, 2002. 
Valosta valoon (Frá ljósi til ljóss) Lenni & Rósa -trilogian ensimmäinen osa. Helsinki: Johnny Kniga, 2004.
Sydän, kuu ja sinilinnut (Hjarta, tungl og bláir fuglar) Lenni & Rósa -trilogian toinen osa. Helsinki: Johnny Kniga, WSOY, 2006. 
Kun tähti putoaa (Thegar stjarna hrapar), Lenni & Rósa -trilogian kolmas osa. Helsinki: Johnny Kniga, 2007.








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti