Osa Tornionlaakson (ja Pohjoisruottin suomiseutuin) kansanperinnettä ovat olleet laulut ja muut balladit.

Aareavaaran murhalaulu -balladista tuli "Pohjoisruottin suomiseutuissa" laulu, jonka laulajia, kerääjiä ja tallentajia tunnetaan.

Kirjallisuuslähteet:

Arvid Oukka, 1973. Tornionlaakson kansanperinnettä I-osa. 

Hasse Alatalo, 2004. Ängens fågel Nurmen lintu. 

Visor och låtar i Norrbottens finnbygder 1677 - 1984

Lauluja ja tansikappalheita Pohjoisruottin suomiseutuissa.
Kata Vienontytär, 2019. Peiliin katsomisen paikka, Ursulan tyttäret. Tornionlaakson paikallishistoriaa vaimoitten näkökulmasta. (Sivu 241: Arvid Oukka; Sivu 349-351: Hilda Ajanki)

(Niilo) Arvid Oukka (ent. Hornela) oli syntynyt Tornion Kantojärvellä vuonna 1898. Hän oli elämänsä 

aikana monessa mukana. Tornionlaakson kansanperinteen monipuolisena kerääjänä hänet 

muistetaan parhaiten, sillä tekstit julkaistiin seitsenosaisena vihkosarjana. 

Tornion maakuntamuseossa on lisäksi paljon tallennenauhoja, joissa Arvid Oukka kertoo perinteistä. 

Hän kuoli 1981.

Hilda Ajanki lauloi Arvid Oukalle balladin "Aareavaaran murhalaulu"  Pajalassa syksyllä 1971. 

Hasse Alatalon teoksesta (s.206) löytyy myös runonlaulaja Hilda Ajangin (1898 - 1983) elämänkerta.

Laulu kertoo Pyhäinmiesten päivänä vuonna 1911 Pajalan Aareavaarassa tapahtuneesta murhasta. 

AAREAVAARAN MURHALAULU

Nyt alan minä laulamaan Aareavaaran murhasta.

Joka tapahtui viime syksynä palveliain vapaaviikolla.

Kun poika Oskari Kumpula tuli sotaoppireisulta.

Niin tanssit heti laitettiin, jossa viinojakin maisteltiin.

Tyyre Kosteen uhriksi valinnut hän oli itselleen.

Mutta pimeässä ei tuntenut hän tappoi parhaan toverin.

Pirtissä Nivan talossa hämärän lampun valossa,

hän sieppas puukon toverin jolla iskuja hän jakeli.

Nyt huutaa Jonne lähteissään tuvasta ulos mennessään.

Varokaatte Kumpulaa hän pisti minua puukolla.

Hän pisti puukon vatsahan aina asti maksahan

josta veri vuoti virtana tänä kauheana iltana.

Nyt nuoret kaikki lähtivät kotiin pelästyksissä.

Joukossa myöskin murhaaja luontonsa aivan julmana.

Kotia tulee illalla ei mitään virkkaa murhasta.

Ei katunut hän tekojaan rauhassa pani nukkumaan.

Nämä tanssit olit kauheat todistaa julma tekonsa.

Kun yksi makaa kuolleena ja toinen pahoin haavoissaan.

Murhaaja syntynyt Suomessa Kurtakossa Kolarin kunnassa.

Lapsena muutti Pajalaan Aareankylään asumaan.

Hän huomattiin jo lapsena että luontonsa oli kauhea.

Veljesten kesken useinkin tappelu syntyi tuimakin.

Vanhimmat aamulla sanoman kuulla saivat kauhean.

Että Jonne makaa kuolleena on murhattuna puukolla.

Valtaa heidät vavistus tuskan huuto ja valitus.

Isä rientää katsomaan ruumista kotiin noutamaan.

Nyt makaa Jonne kuolleena veriset vaatteet yllänsä.

Pois kadonnut on elämä ei koskaan enää heräjä.

Oi varokaatte vanhimmat että viinoja ette kuljeta.

Sillä siitä seuraa pahoja myös omantunnon haavoja.

Myöskin sanon nuorille varoitus viinan juojille.

Niin ette tiedä milloinka se kuolema on tarjona.

Nyt lopetan minä lauluni ja liitän loppuun nimeni.

Sillä Pajalassa koti on ja nimi Valde Magnusson.

VÄHÄN TIETOA TORNIOLAISESTA ARVID OUKAN ISÄSTÄ

Niilo Arvidin isä oli Tuomas Wilhelm Oukka, ent. Hornela. 

Tässä Tuomaksen tarinaa Geni-sukusivustolta.

Tuomas Oukka (1857-1934) oli kunnallisneuvos ja uudistaja Torniosta.

Hän oli tullut 10-vuotiaana paimenpojaksi Oukan taloon Kantojärvelle Tervolasta Hornelasta. Oukan

taloa pitivät Mikko Oukka ja Saara Tossava Tervolasta. Tämä pari oli lapseton. Saara-emännällä oli 

sisko Keminmaalla Kantomaan talossa, ja siskolla tyttö Maria Josefina Kantomaa. Niinpä ent. paimenpoika, Tuomas Wilhelm Hornela avioitui Maria Josefinan kanssa. He asuivat Oukassa.

Kun heillekään ei näyttänyt tulevan lapsia, pettyi Saara ja lähetti parin Kantojärven Oukasta pois Mellajärven Oukkaan (toinen tila). Saara otti Kantojärvelle toisen nuoren parin, jolle luvattiin tila, 

jos he saisivat perillisiä heti. 
Mellajärven korvessa Maria Josefina tulikin raskaaksi, ja sen kuultuaan Saara toimitti heidät heti 

takaisin Kantojärven päätaloon, mistä se toinen pari sai lähteä.
Tuomas Wilhelm ja Maria Josefina saivat isännyyden, ja samalla Tuomas Wilhelmin sukunimi 

muutettiin Oukaksi. 

Tuomas kävi maatalousopiston Kurkijoella. Harjoittelupaikka oli Vuolijoen kartanossa Hämeessä. 

Sieltä Tuomas toi mukanaan sosialismin Perä-Pohjolaan. 
Oukalla oli Kantojärvellä seitsemän torpparia: Niskavaara, Katisko, Hurula, Lampela, Parkkinen, 

Mansikka ja Jussinheikki. Tuomas omisti usean myllyn ja oli osuuskassan perustajajäsen Arpelassa.

Arvid Oukan äiti oli Maria Josefiina Kantomaa (1869 - 1949). Tuomas ja Maria saivat

 "alkuvaikeuksien" jälkeen (ainakin) kahdeksan lasta, ja näistä yksi oli siis tornionlaaksolaisen kansanperinteen kerääjänä kunnostautunut (Niilo) Arvid Oukka (1898 - 1981).  

Mitä kuuluu Ruijan kveeneille tänään? Onko heitä enää olemassakaan? Osa 2

  Olen teinivuosista lähtien kulkenut reissuillani Norjassa.

1974. Mökkikylä Tromssön kaupungissa.

1974, ensimmäisellä liftireissulla Tromssön seudulla.

Ruijan suomalaisista ja Ruijan suomalaiskulttuurista on kirjoitettu paljon. Tallennettuja tarinoita riittää joka lähtöön.
Silti nykyisten norjalais-suomalaisten sukupolviin  linkittyviä tarinoita tarvitaan. Mitä kuuluu "kveeneille" tänään? Onko heitä enää olemassakaan?

MATKAKERTOMUS. OSA 2. 

Mikä on tämä matkakertomus? 
Olen vasta äskettäin (2019) aloittanut uusimman matkani Pohjois-Norjaan. Tarkoitukseni on etsiä geneettisesti todennettu yhteys niihin NYKYNORJALAISIIN, joiden esivanhempien alkuperä on vanhassa Tornionlaaksossa, erityisesti Kolarissa.

Olen teinivuosista lähtien kulkenut reissuillani Norjassa.
Sitä perua ovat: 
TUTTUUDEN TUNNE. KOTOISA JA TURVALLINEN OLO IHMISTEN TYKÖNÄ VUONOJEN MAASSA. Millään näillä nuoruuden retkilläni en kuitenkaan hakeutunut paikallisten ihmisten puheille, enkä ymmärtänyt solmia tuttavuutta. Kotoisa tunnelma ja maisemat tyydyttivät.
1. Klikkaamalla kuvaa "saat irti" enemmän. 
Kuvamuistoja Tromssön ja Kautokeinon seuduilta eri vuosikymmeniltä.

1967.

1967.

1967.

1967.

Mitä kuuluu Ruijan kveeneille tänään? Onko heitä enää olemassakaan?

Kuvapäivitys: 28.11.2019. 

Kirjat, kirjat  -  kirjat, kirjat - eläköön kirjat!

Kirjoitettu kieli kulttuurin suojana on korvaamaton. 

MATKAKERTOMUS JÄÄMEREN TIELTÄ . OSA 1.

Olen pohjustanut Tornionlaaksosta kohti Jäämeren rantaa lähteneiden ihmisten asiaa kirjoittamalla kirjaani (kuvassa vasemmalla) sukuselvityksiä muutamasta Norjaan muuttaneesta kolarilaisperheestä.  

Ruijan suomalaisista ja Ruijan suomalaiskulttuurista on kirjoitettu paljon. Tallennettuja tarinoita riittää joka lähtöön.
Silti nykyisten norjalais-suomalaisten sukupolviin  linkittyviä tarinoita tarvitaan. Niinpä nyt ilmestyneeseen tietokirjaan (ylempi kuva) suunnittelen jatkoa.
 Kerron mitä kolarilaisperua olevalle suurelle norjalaissuvulle kuuluu. Ennen uuden kirjan ilmestymistä (toivottavasti) tapaamme Tormodin ja Tonen ja Helenin (ja muiden ) kanssa ensi kesänä (2020) Laura Sofien kotimaisemissa, Kolarissa.

Tormod Lövli, Laura Sofien jälkipolvea.

Helen ja Ada, Laura Sofien jälkipolvea. Tormod ja Ada 1. serkkuja.

Kuvassa oleva Laura Larsdatter Johansen (1877 – 1950) oli Eeva Satan tyttärentytär, jonka esiäitejä asui 1700-luvun Sieppijärvellä näin: Ingrid Juntintytär;  Brita Sieppijärvi (1722 – 1812);  Liisa Satta (1767 – 1845); Eeva Antintytär Satta (1801 – 1879); Sofie Karoline Moaksdotter (1832 – 1901); Laura Larsdotter (1877 – 1950) ja Lise Seljevold (1901 - 1958).

Kuva: Nils Johan Fosli

Kuvassa ylhäällä oleva " Laura Sofie avioitui  Johan Karl Johansenin kanssa. Laura ja Sofie saivat suuren perheen. 
Helen Johansen (kuvassa ylhäällä) kertoo, että hänen isänsä on Lauran pojanpoika. 
Lauran äiti Sofie Moakintytär oli syntynyt Kolarin Aalisjärvellä. Sofien mies oli Lars Thomassen.
Helen sanoo, että hänen vanhempansa asuvat edelleen Lauran perustamalla tilalla.

Kuvasin (10/2019) Laura Sofien hautakiven Balsfjordin hautausmaalla, jonka minulle näyttivät  Helen ja Tone.

MATKAKERTOMUS. OSA 1.

MATKAVALMISTELUJANI ELI ESIMERKKEJÄ DOKUMENTEISTA, JOITA OLEN TARVINNUT LÖYTÄÄKSENI ETSIMIÄNI SUKUJA.

1. Sukututkimuksen avulla löytyi uutta tietoa Amerikan siirtolaisuudesta. Kuvassa on norjanamerikkalaisten siirtolaisten muistoksi pystytetty paasi Teksasissa, "17 original Norwegian settlers". Vaikka skandinaaveja varmaankin muutti aikoinaan Amerikkaan enemmän kuin suomalaisia, tosiasia on myös se, että hyvin moni pohjoisen Norjan satamista Amerikkaan lähtenyt "norjalainen siirtolainen" oli juuriltaan suomalainen "kveeni" - Norjan suomea eli kvääniä puhuva, Ruijan rannoille Suomesta muuttanut siirtolainen.

Tämä kuva löytyy sukupuusta, johon isä-Korhonen Rossin sukuun kuuluvana on asetettu. Isäni eno, Kalle Rossi avioitui Amerikassa suomalaisen Essun kanssa, mutta Essun (Rimpilä) ja Kallen (Rossi) jälkipolvet avioituivat norjalaisten tai suomalaisten kanssa. kuvateksti. 

2. Sukututkimus on osoittanut, että aivan kaikki Ruijan rannoille muuttaneet suomalaiset eivät olleet alkuperältään Suomen tai Ruotsin Tornionlaaksosta - VAAN ympäri pohjoista Suomea. 

Oma matkakertomukseni kertoo kuitenkin erityisesti Kolarin perua olevista, nykyisistä Norjan suomalaisista. 

Löytämäni Balsfjordin sukulaiset olivat ajat sitten menettäneet suomen kielen ja sen mukana tiedon sukunsa alkuperästä. He eivät enää tunnistaneet kveeninkielisiä vanhoja käsitteitä, kuten Ruija. 

Isaac Isaacson (Isak Juuso Ojala) oli syntynyt Pellossa 1861. Jay Isaacson Amerikasta kävi Suomen ja Norjan perua oleviin sukulaisiin tutustumassa keväällä 2016.
Jay is writing; "We spent the morning exploring REISADALEN, the fertile Reisa Valley where some of my family lived. This part of  Norway included families who migrated from FINLAND, referred to as KVENS. 

3. Nykyinen sukututkimus erilaisine projekteineen on auttanut minua löytämään myös niitä sukujani, joilla on kauan sitten itsensä luoma yhteys ns. Ruija - Norjaan, esimerkiksi Talvik - Altaan. 

Ancestor-sukusivuston projektina  Kven - Kainu - Kvenland  on toistaiseksi itselleni "epävarmempi sijoitus", koska täyttä yksimielisyyttä käsitteestä "Kven - Kainu" ei ole... Kysymys on siis vain sukututkimusprojekteista, käsitteiden merkityksistä. Silti puhun kveeneistä ja kväänin kielestä. Minulle ne tarkoittavat norjansuomalaisia ihmisiä ja vanhaa suomen kieltä.

Kuvan suomalaissuvuilla on yhteys pohjoiseen Norjaan, esimerkiksi Altaan.

Linda Boström "kielialueensa (ruotsi) yksi huomattavimmista prosaisteista".

Kirjailija:

Linda Boström Knausgård.

Kirja:

Tervetuloa Amerikkaan,

Alkuteos:

Välkommen till Amerika. 2016.

Suomentaja:

Petri Stenman. Pohjoismaiden ministerineuvosto on tukenut kirjan suomentamista. 

Kustantaja:

Published by agreement with Copenhagen Literary Agency ApS, Copenhagen.

Like Kustannus Oy, Helsinki, 2017.

Ensin otin tuntumaa teoksen alkulauseisiin, esimerkiksi tähän,

"Perinnöllisyys takoo hurjasti minun suvussani. Armottomasti. Suoraan alenevassa polvessa." 

Heräsi ajatus, kuinka mahtaa olla suomentaja onnistunut työssään. Kirjan aloitus takasi minulle pääsyn kielipoliittiseen ajatusmaailmaani, eli: "Miten lienee suomentaja onnistunuut syvällistä lukutaitoa vaativan teoksen suomentamisesta - ovathan ruotsi ja suomi kotoisin eri kielialueilta, ja äidinkieli on paras tunteiden tulkki".
En saanut tuntumaa teoksen alkulauseisiin. En ymmärrä, mitä tarkoittaa tai mitä tapahtuu, kun "perinnöllisyys takoo hurjasti minun suvussani"...

Toiseksi käänsin esille kirjan takakannen nähdäkseni, millä kustantaja haluaa kirjaansa myydä. Avainsanaksi löytyi ote Smålandsposten -julkaisun kiitoksesta: "Enää ei pitäisi olla epäilystäkään siitä, että Linda Boström Knausgård on yksi kielialueemme huomattavimmista proosakirjailijoista".

Tämän takakansitekstin perusteella voi vain ihmetellä, miksi kirja ylipäätään on suomeksi käännetty...
Tätä pidemmälle en Boströmin tarinan kanssa päässyt.