EXODUS. Lukukokemus Anno Domini MMXVI.

KIRJAILIJA:

Leon Uris

TEOS:

Exodus

KUSTANTAJA:

Gummerus, Jyväskylä 2000

Englanninkielinen alkuteos:

Exodus, ilmestyi 1958.

SUOMENTANUT:

Laura Tala

Radio ja sanomalehdet ovat minulle tärkeitä, kirja kaikista tärkein.

Avaanpa radion mihin aikaan tahansa (Anno Domini 2016), tuutista tulee puhetta pakolaisista, maahanmuuttajista, kotouttamisesta, vihapuheesta, kielletyistä järjestöistä, manipuloinnista, propagandasta, siirtolaisuudesta, kansainvaelluksista, terrori-iskuista. Tuutista tulee myös selostuksia eli selityksiä puettuina ns. uutisten muotoon. 

p.s. Nykyiseen uutisointiin kuuluu myös ilmoitus siitä, kuka voitti tiedonvälityskilpailun. Asia sanotaan tyyliin, "Thaimaan terroristihälytyksestä kertoi ensin Iltalehti".

Löysin Exoduksen omasta kirjahyllystäni, jossa se lienee "maannut" noin 15 vuotta. Tartuin kirjaan lukeakseni sen - jos vaikka löytäisin yhden puuttuvan palan keskeneräisestä maailmankuvastani. Mitään en ennakkoon tiennyt teoksesta, en kirjailijasta, en aiheeseen liittyvistä elokuvista enkä leimoista, jotka Exodukseen liittyvät. 

Olen opiskellut historiaa osana luokanopettajan tutkintoa. Seuraan maailmanmenoa. Olen ollut mukana paikallispolitiikassa. 

Enää en lähtisi. Vaikka politiikka pelinä on joukkuepeliä, se on sellaista, joka ei vain sovi minulle; minusta ei ole politikointiin. Minua kiusaa edelleen se, että terve järkeni tai ammattitaitoni tai kriittisyyteni (tai joku muu piirre) saivat  "poliittisen värin". 

Puusta olen omasta mielestäni maailmaan pudonnut, en avaruudesta; en siis pahemmin tärähtänyt voi olla! 

Tänään (14.2.2016) Exoduksen lukeneena tunnen itseni Petroskoin (Karjalan tasavalta Venäjällä) entiseksi, vaaleilla kaupunginjohtajaksi valituksi naiseksi; luinhan aamulla Lapin Kansan verkkolehden. Uutinen kertoi, että tämä 36-vuotias, taistelutahtoinen nainen (korruptio) oli Petroskoissa erotettu virastaan, koska sukset olivat menneet ristiin tasavallan päämiehen, A. Hudilaisen ja kaupunginvaltuuston kanssa. Hän oli osoittautunut siis niin vääräksi valinnaksi, että vastedes kaupunkilaiset eivät enää pääse edes äänestämään itselleen kaupunginjohtajaa!   

Itselläni on Exoduksen lukemisen jälkeen aavistus, että joko olen erehtynyt lukemaan kritiikittömästi väärän kirjan tai että lukukokemukseni on kriittisyyden näkökulmasta väärä. 

Kehtaisitko sinä tunnustaa lukeneesi Exoduksen Anno Domini 2016? Kehtaisitko? 

Luin Exoduksen, ja nyt olen varma, että tärkeissäkään asioissa tuskin koskaan on olemassa vain yhtä näkemystä.

Vuosi sitten tanskalaissyntyinen mies ammuskeli Kööpenhaminassa ensin sananvapaustilaisuudessa, ja vähän myöhemmin vielä pääsynagogan luona, missä kuoli juutalaismies. A.D. 2015.

Exodus alkaa kuvauksella, joka tapahtuu A.D. 1946. 

- Kuulehan Caldwell...olen yrittänyt selittää sinulle, etteivät meidän leirimme ole mitään keskitysleirejä. Caraoloksessa olevia pakolaisia pidätetään täällä niin kauan, kunnes Whitehallin niin sanotut viisaat päättävät, mitä Palestiinan-mandaattiin nähden aiotaan tehdä.

- Mutta nämä juutalaiset ovat niin vaikeasti hallittavia, valitti Caldwell. Minä puolestani olen vanhanaikainen, kunnon kurin ja järjestyksen kannalta.

Ketä olivat Exoduksen pakolaiset piikkilanka-aidan takana Kyproksella A.D. 1946 ? He olivat juutalaisia. He olivat niitä ghettojen kasvatteja, keskitysleirien kauhut kokeneita, äidittömiä, isättömiä, kodittomia - he olivat vuosien 1940 - 1945 kurimuksesta selviytyneitä juutalaisia, nuoria tyttöjä ja poikia, lapsia, aikuisia. 

Ketä olivat Bergen-Belsenin (1945) keskitysleiriläiset, ketä olivat ne muut -  Anne Frankin lisäksi? He olivat (enimmäkseen) Unkarin ja Puolan juutalaisia. 

Ketä asui Lodzin ghetossa Puolassa 1940 - 1945? Juutalaisia asui.

Ketkä pelkäsivät vuosina 1937 ja 1938 Saksassa? Juutalaiset pelkäsivät ja puhuivat kuiskaamalla. Tapahtumia hallitsi intohimojen, vihan ja suoranaisen mielettömyyden aaltoliike.

Kerran keskiajalla ristiretkeläiset yltyivät surmaamaan. Ketä? Juutalaisia. 

Musta surma raivosi Euroopassa, 1347 - 1350, ja Ranskassa käynnistyivät juutalaisvainot, koska rutto oli juutalaisten syytä.

Juutalaisvastaisen liikkeen juuret ovat etäällä ihmiskunnan historiassa. Antisemitismin aate nousi ennen toista maailmansotaa lähes tieteelliseen totuuteen verrattavaksi. Aatteen voimakkuus ja ilmenemismuodot vain vaihtelivat riippuen siitä, kuuluiko Itä-Euroopan, Venäjän, Afrikan, Jemenin, Palestiinan vai Saksan juutalaisiin. 

- Johann Clement näki, kuinka iskuja alkoi tulla - toinen toisensa jälkeen. Ensin kiihkeitä puheita, sitten painettuja julistuksia syytöksineen. Sitä seurasi juutalaisten liikkeiden ja ammatin harjoittajien saarto ja julkiset häväistykset: juutalaisten pieksemiset ja parrasta vetämiset. Sitten öiden kauhu: ruskeapaidat. Ja sitten keskitysleirit.

- Gestapo, SS, SD, KRIPO, RSHA. Kohta oli jokainen Saksassa asuva juutalainen perhe natsien kuristusnauhassa, joka kiristymistään kiristyi, kunnes viimeinen korahdus olisi vaiennut ja vastaanpyristelevä uhri saatu nitistetyksi.

- Ja sittenkin professori Johann Clement, kuten niin monet muutkin Saksan juutalaiset, uskoi, ettei tämä kauheus sentään häntä itseään koskenut, jo hänen isoisänsä oli ollut yliopiston palveluksessa. Yliopisto oli Johann Clementin turvallinen saari, eristetty pakopaikka. Hänhän oli saksalainen.

Tuskin etsin käsiini Exoduksesta tehtyä elokuvaa. Luotan lukukokemukseeni.Tuskin edes luen muita (puolanjuutalaisen) Leo Uriksen (1924 - 2003) teoksia, joita ei käsittääkseni kuulukaan pitää juutalaisten historiasta kertovina - eihän Exoduskaan ole Wikipedian mukaan muuta kuin "yhdysvaltalaisen kirjailijan teos Israelin valtion synnystä". 

Sankaritarinako? Ei. 

Minua Exodus puhuttelee ennenkokemattomalla tavalla. Exodus kertoo tarinoitten tarinan juutalaisista. On mahdotonta käsittää, kuinka kaikki julmuus on "päässyt tapahtumaan".  

Tiedän, mitä on tapahtunut, mutta tietäminen ei tunnetasolla auta, ei anna armoa - vai? 

Jos olisin pettynyt Exodukseen tarinana, olisiko se minun, suomalaisten vai juutalaisten syytä? 

Ei, hyvänen aika, varmastikaan en lukenut väärää kirjaa. Ei kirjaa pidä pelätä, eihän?

Lopuksi nostan punaviinilasillisen suvaitsevaisuudelle ja paremmalla maailmalle! Georg Malmstenia ja Dallape-orkesteria (1942) mukaillen: Pelko pois, Rosmarie!