27 March 2018

Mitä sisällissodasta (1918) on Suomessa kirjoitettu? Osa 2. Vapaussodan kuvahistoria. 1938.



Kirjan nimi:
Vapaussodan kuvahistoria.
Kustantaja:
Kustannusosakeyhtiö Otavan syväpaino, Helsinki 1938.
Toimittaneet: 
Lauri Malmberg, Hugo Österman, M. Kivilinna, H.J. Viherjuuri, Yrjö Ylänne.
Toimittajien esipuhe:
Vietettäessä Vapaussodan 15-vuotismuistoja antoi sotamarsalkka Mannerheim tunnetun kehoituksensa kerätä talteen sodan ajoilta säilyneet kuvat. Kokoon saadun aineiston perusteella ilmestyi Suomen vapaussota kuvissa, joka saavutti suuren menekin. Sen ilmestymistä seuranneina vuosina on myös voitu todeta, että siihen on sisällytetty melko tarkkaan koko se julkaisemisen arvoinen kuva-aineisto, joka vapaussodan päiviltä on säilynyt. Edellä esitetyt kokemukset ovat herättäneet ajatuksen, että olisi vielä laajemmille piireille varattava tilaisuus hankkia itselleen teos, joka kuvin esittelee vapaussotamme vaiheita. Näin on syntynyt Vapaussodan kuvahistoria, johon sisältyvät äsken mainitun suurteoksen oleelisimmat ja arvokkaimmat kuvat. Se on siis vapaussodan suuren kuvateoksen tiivistetty ja keskitetty, huokeahintainen laitos ja sellaisena sen kansanpainos, joka on tarkoitettu yhteiskunnan kaikille piireille.
Kansakunnan voima riippuu sen valtiollisen ja kansallisen tietoisuuden lujuudesta. Mitä laajemmalla pohjalla se lepää, sitä paremmin kansakunta jaksaa kohtaloissaan kestää. Tähän tulokseen päästään monia teitä ja monin tavoin. Siinä toiminnassa pyrkii Vapaussodan kuvahistoriakin olemaan mukana jättämällä ei vain nykyhetkeä varten, vaan ennen muuta tuleville polville muistomerkin, joka johtaa meidät sen ajan elävään todellisuuteen, jolloin Suomen valtakunta luotiin.
Helsingissä, tammikuulla 1938. Toimittajat.
Sivuja:
188
Kirjan nykyinen haltija:
KataKorhonen/ Kirjojen tuomaa-bloggari. Sain tämän kuvateoksen kirjojen keräilijäystävältäni, Jouko Pukilta; hän on ostanut tämän turkulaisesta antikvariaatista. Kiitos, Jouko!

Kirjan alkuperäinen Ex Libris-omistaja:
Yrjö Setälä. (Alla kuva hänen ExLibriksestä, joka on mukana kirjassa.)









Sisällysluettelo:

Esipuhe. Valkoinen kenraali. Venäläissorron ajoilta. Jääkäriliike. Venäjän vallankumouksen mainingit Suomessa. Ensimmäisten suojeluskuntien perustaminen. Vimpelin ja Vöyrin koulut. Sosialidemokraattien suhtautuminen omaan armeijaan. Karjalan nousu. Vaasan senaatti. Kansanvaltuuskunta. P.E. Svinhufvud ja Kustaa Mannerheim. Venäläisten aseistariisuminen Pohjanmaalla. Pohjanmaan aseistuminen. Oulun valtaus. Haapamäen-Pieksämäen radan varmistus. Kuopion valtaus. Itä-Uudenmaan suojeluskuntain toiminta. Länsi-Uudenmaan suojeluskuntain vaiheet. Valkoisten toiminta punaisessa Helsingissä. Punaisesta Suomesta valkoisten puolelle. Rintamalle lähtö. Vilppulan taistelut. Punaisten puolella. Ahvenanmaan tapahtumat. Jääkärien tulo. "Tarmon" valtaus ja Svinhufvudin retki Vaasaan. "Volynetsin" valtaus. Ruotsalaisten vapaaehtoisten tulo. Sanitäärejä. Karjalan rintaman alkuajat. Kaljunen, Karjalan punainen "kenraali". Savon rintaman alkuajat,Varkauden valloitus, Leppävirran häväisty kirkko. Satakunnan rintaman alkuvaiheita. Valkoisten yleishyökkäys alkaa. Länkipohjan taistelu. Oriveden ja Kurun taistelut, Lempäälän valtaus. Kyröskosken taistelut. Messukylän taistelut. Tampereen valtaus. Porin valtaus ja Satakunnan rintaman luhistuminen. Turun valtaus ja Lounais-Suomen vapautus. Savon rintama. Karjalan rintaman asemataistelut. Saksalaisten maihinnousu ja eteneminen Helsinkiä kohtia. Helsingin valloitus. Viipurin valtausliike. Etelä-Suomen lopullinen puhdistus. Helsinki taas pääkaupunkina. Toukokuun 16 p:n suuri paraati.

Kuvaotteita em. kirjasta.



                                                  KUOPION VALTAUS, s. 37
Kuopio. Sotilasvala Kuopion lyseon pihamaalla.Vapaussodan kuvahistoria,1938, sivu 37.

Kuopiossa selvisi tilanne hitaasti punaisten sulkeutuessa kaupungin laidalla sijaitseviin venäläisiin kasarmeihin. "Kuopion sota" kesti runsaan viikon, kunnes valkoisille saapunut vaatimaton tykistö lannisti vastarinnan.
p.s. Osa 1 kertoo Kuopion poliisien näkemyksen "Kuopion sodasta". Tässä linkki.


VIMPELIN JA VÖYRIN KOULUT, s. 16
Hajanaiset aseistautumiset kaipasivat johtajia. Vimpeliin perustettiin päällystökurssit kymmenen jääkärin johdolla. Vimpelin pojat kiväärinkäyttöön harjaantumassa.

Vimpeli loi pohjan suuremmalle yritykselle - perustettiin mainehikas "Vöyrin koulu". Kuvassa Vöyrin pojat konekivääriharjoituksissa.

Löydettyäni yllä olevan kuvan kirjasta (Vapaussodan kuvahistoria) selvitin, mitä historia tietää Vöyrin sotakoulun käyneistä pojista. Yksi koululaisista oli isoisäni veli Sieppijärveltä, Jalmari Vaattovaara (s. 1894), joka koulun päätteeksi kaatui Tampereella tasan 100 vuotta sitten, 29.3.2018.

Ylitornion entinen kunnanjohtaja Erkki Keski-Nisula on tutkinut Vapaussodassa kaatuneiden kohtaloa. Artikkeli esittää sen kontekstin, missä Jalmari Vaattovaara mutta myös kirjoittajan isoisä kaatuivat.
Keski-Nikulan artikkeli julkaistiin Lapin Kansa -lehdessä 24.11.2014. Artikkeli löytyy myös vuonna 1015 julkaistusta Nivan suku -kirjasta (julkaisija Väyläkirjat, 2015, sivu 30). Artikkeli lienee lehden toimituksessa otsikoitu muotoon Jalmari Vaattovaara kaatui Tamperetta vallattaessa 1918.

Erkki Keski-Nikula (2014).
Jalmari Vaattovaara kaatui Tamperetta vallattaessa 1918

Kolarilainen torpparin poika, työmies Kalle Jalmari Vaattovaara (s. 1894) Sieppijärveltä oli 22-vuotiaana liittynyt Vöyrin sotakouluun ja taisteli sen kaartin IV komppaniassa kevään 1918 sisällissodassa.
Punaisten hallussa olleen Tampereen kaupungin valtaamiseksi tarkoitetun Kalevankankaan verisen hyökkäyksen jälkeisenä yönä 29.3.1918 sotakoulun opettaja, silloinen luutnantti Eljas Erkko päätti 20 vapaaehtoisen kanssa vallata koko Lapinniemen tehdasalueen.
Ryhmä koostui pohjoissuomalaisista. Vapaaehtoisten joukossa oli Jalmari Vaattovaara, joka kaatui rovaniemeläisen Yrjö Auttin ja oululaisen Väinö Kerttulan kanssa tehdasalueen valtauksessa.

Koukkuniemen ja Lapinniemen tehdasalueen nopea valtaus Erkon ideoimana ja johtamana antoi hyvän strategisen lähtökohdan kaupungin valtaamiselle Kalevankankaan erittäin verisen tappion jälkeen. Sen tarkkoja tappioita lasketaan vieläkin johtuen siitäkin, että kaatumispaikoiksi merkittiin puoliksi Tampere ja Messukylä, vaikka Kalevankangas oli Tamperetta. Siihen aikaan kaupungin itäpuolella sijainnut Messukylä oli oma kunta.

Mannerheimin arvostelu

Kadonneiden, karanneiden, haavoittuneiden ja kaatuneiden määrä nousi lähelle tuhatta. Häveliäisyyttä tapahtumaa kohtaan on aiheuttanut Mannerheimin keskeinen rooli hyökkäyksessä, johon hän käytti Haapamäellä majailleen, sotaa kokemattoman, vain parin viikon koulutuksen saaneen asevelvollisten rykmentin. Se taisi olla ainoa reservi.

Hyökkäystyyli viisisataa metriä leveällä alueella on Saksan jääkärien taholla aiheuttanut kovaa kritiikkiä Mannerheimiä kohtaan vielä talvi- ja jatkosodan aikanakin. Kaatuihan Kalevankankaalla 32 upseeritason jääkäriä kun itse kaupungin valtauksessa kaatui vain 12 jääkäriä miehistötasolta.

Vöyrin sotakoulun silloinen komentaja, jääkärikenraali Heiskanen sai talvisodan alkuvaiheessa Mannerheimiltä potkut, kun hän arvosteli Mannerheimin jyrkän vastarinnan käskyjä siihen tapaan, että ei tämä hänen sotavoimansa mikään venäläinen ratsuväki ole, ja hän ei ole tullut sotaan tiettyjä maastokohtia puolustamaan vaan voittamaan taistelut. Vöyrin sotakoulu ja Mäntän pataljoona eivät osallistuneet Kalevankankaan taisteluun, mutta näkivät vierestä hyökkäyksen hulluuden.

Vöyrin koulupataljoona lähti Lapinniemestä kärkenä perässään Mäntän suojeluskuntapataljoona ja näiden jälkeen pari asevelvollisuuspataljoonaa hyökkäämään vihollisten selustaan keskikaupungille. Kirjoittajan (Erkki Keski-Nisula) isoisä kaatui 39-vuotiaana kotikylän nuoren konekivääriampujan kanssa Mäntän pataljoonassa päästyään Tammelan torin nurkalle.

Hyökkäyksessä hyödynnettiin ratapenkkaa ja rataleikkauksia, joihin vihollisen tehokas konekiväärituli ei ulottunut. Vihollisen selustaan tehty nopea hyökkäys aiheutti Mäntän pataljoonalle vain kymmenen kaatunutta 3.4.

Mainittakoon vielä seikka, mikä vaikutti Jalmari Vaattovaarankin kohtaloon. Mannerheim oli määrännyt ennen Tampereen valtausta Vöyrin sotakoulun oppilaat koulun penkille takaisin, mutta oppilaiden protestoitua asiasta he saivat osallistua Tampereen valtaukseen. Kaupunkiinhan poikienkin teki mieli taistelujen ja pitkien korpivaellusten jälkeen.

Ilman Jalmari Vaattovaaran kaltaisia työmiehiä ja torppareita valkoisen puolen olisi käynyt huonosti, sillä valkoisten kaatuneiden joukossa heitä oli paljon.
Turhaan eivät molempien taistelevien osapuolien johdot pelänneet, että sotilaat loikkaavat vihollisen puolelle. Senkin takia sotapropagandan avulla kannustettiin sotimaan, mikä muuttui käytännössä usein vihaksi ja teloituksiksi, kun "mopo karkasi johtajilta käsistä":

Jalmari Vaattovaarasta tuli Kolarin ainoa sisällissodan sankarivainaja, ja Eljas Erkosta myöhemmin Helsingin Sanomien pääomistaja, Edistyspuolueen johtava poliitikko ja Suomen ulkoministeri Cajanderin hallituksessa 1937 - 39.



                     ENSIMMÄISTEN SUOJELUSKUNTIEN PERUSTAMINEN, s. 14-15.
Heti vallankumouksen jälkeen alkoi isänmaallinen ja valkoinen Suomi varustautua lähenevän ratkaisun varalle. Jo vuoden lopulla 1917 alettiin salaisista sotilaallisista järjestöistä käyttää suojeluskunta -nimitystä.
Kuvassa salainen suojeluskunnan harjoitus 39 asteen pakkasessa Salahmin erämaissa joulukuussa v. 1917. (Salahmi on Vieremän kunnassa sijaitseva kylä.)

Alettuani ottaa selvää, missä päin Suomea on em. Salahmin erämaa, löysin mielenkiintoiset museosivut ja yksityiskohtaiset tiedot samasta valokuvasta, jonka löysin Vapaussodan kuvahistoria -kirjasta.
http://www.piipunjuurella.fi/imageinfo.php?id=146066&view=lres&prms=
Kuvanumero: AV169:004
Kokoelma: A. Ahlström osakeyhtiön kokoelma
Kuvaaja: Ekström, Ivar Aleksander
Kuvausaika: 1917
Esittely: Valokuva-albumi: Muistoja vapaussotamme taistelupäiviltä. Salaiset suojeluskunnan harjoitukset 39 asteen pakkasessa Vieremän ja Salahmin erämaassa joulukuussa 1917.
Säilytettävä museo: Varkauden museot.


                               KALJUNEN, KARJALAN PUNAINEN "KENRAALI", s. 77.
                   Karjalan "punainen kenraali"  Kaljunen hautajaissaatossa etunenässä (yllä)


 Kaljunen oli kuuluisa julmuudestaan. Kuvassa paikka Terijoen asemalla, jossa hän ampui useita valkoisia. Seinässä Kaljusen kuulien jälkiä.


                            "Strateegi" Kaljunen suunnittelee kartan ääressä sotaliikkeitä.




                          VALKOISTEN YLEISHYÖKKÄYS ALKAA, s. 84
Kuvassa Hjalmarsonin ryhmään kuuluvia Vöyrin koululaisia matkalla Virroille, majoitettuna Alavuden työväentalolle.
Koska kuvassa on Vöyrin koululaisia, on täysin mahdollista, että joku näistä nuoremmista pojista on isoisäni veli, Jalmari Vaattovaara.

Valkoisten yleishyökkäys alkoi yllättäen 15.3.1918.
Suunnitelma oli seuraava:
Eversti M. Wetzerin johtaman Hämeen ryhmän, n. 2900 miestä, tuli sitoa vihollisen päävoimat hyökkäyksellä etelään Ruoveden - Vilppulan - Mäntän linjalta;
eversi K. Wilkmanin oli edettävä Jämsästä n. 3800 miehen kanssa Längelmäen kautta Orivedelle ja katkaistava punaisten yhteydet etelään;
eversti H. Hjalmarsonin, johdossaan n. 2300 miestä, tuli hyökätä Virroilta Kuruun ja sieltä Muroleen kautta Oriveden - Korkeakosken suuntaan sekä
eversti E. Linderin johtaman Satakunnan ryhmän, n. 2700 miestä, oli hyökkäyksillä sidottava vihollisen voimia ja katkaistava Tampereen - Porin rata.

No comments:

Post a Comment