30 January 2018

"Otteita kirjoista." - Tasavallan presidentti Urho Kekkonen...

Petri Sarjanen.
Valkoinen kuolema. Talvisodan tarkka-ampujan Simo Häyhän tarina
Gummerus, 2005.


SYNNIN JUURET

Tasavallan presidentti Urho Kekkonen terästi kuuloaan ja korjasi vapaalla kädellään silmälasiensa asentoa. Jahdin aiheuttama jännitys lämmitti tutusti alavatsaa ja sai voimakkaan sydämen lyömään tavallista rivakammin.

Presidentti tunsi itsensä levollisen valppaaksi. Oikean käden etusormi tavoitti aseen varmistimen, mutta kokeneena metsästäjänä presidentti ei hätäillyt. Hän osasi odottaa. Odottamisen taito on metsästäjän tärkein ominaisuus. Tarkkoja rata-ampujia on paljon, mutta monet hätäilevät tosipaikan tullen.

Jo vuosia aiemmin, eräänä tällaisena hetkenä, presidentti oli ymmärtänyt, kuinka paljon metsästyksessä ja politiikassa on samankaltaisuuksia. Siinäkin kärsivällisyys oli osattava yhdistää häikäilemättömyyteen. Ihmisellä on luonnostaan saalistajan vaistot, 99 prosenttia olemassaolostaan ihmiskunta on elänyt metsästäen ja keräillen ruokansa. Saalista oli usein niukasti, ja sen jakamisesta käytiin kamppailua, jonka voittajat jatkoivat sukuaan.

Sellainen perimä ei unohdu muutamassa vuosisadassa, synnin juuret ovat syvällä. Presidentti tiesi sen hyvin. Keväällä 1918 käyty sisällissota, jossa hän oli toiminut valkoisten konekivääriampujana, oli sen hänelle osoittanut. Vain lait pitävät yhteiskuntaa koossa, moraali on häilyvä käsite. Laitkin perustuvat viimekädessä väkivaltaan tai sen uhkaan. Oikeus on usein kiistanalaista, mutta voima on helposti havaittavissa, eikä siedä vastaansanomista.

Valtion tärkein tehtävä on väkivallan monopoli ja hän, oikeustieteen tohtori Urho Kaleva Kekkonen, johti valtiota. Hänen takanaan oli Suomen armeija, ehkäpä vielä sitäkin suurempi voima, mikäli tarve vaati.

Edestä kuuluva rasahdus sai presidentin silmät kaventumaan. Hän henkäisi syvään. Syksyinen metsä huokui kylmää kosteutta ja tuoksui huumaavasti. Ilma oli kuulas ja taivas niin korkealla, kuin vain syksyisin saattoi olla. Hän ei ollut enää nuori mies, mutta fysiikaltaan moitteettomassa kunnossa. Vahva veri kuohui väkevästi hänen suonissaan ja kuljetti happea lihaksiin. Tällaisina hetkinä saattoi todella tuntea olevansa elossa.

Samassa suurikokoinen uroshirvi törmäsi ryskyen suoraan presidentin seurueen eteen. Se sai vainun uudesta vihollisesta ja pysähtyi epäröiden. Koira alkoi haukkua vetäen hirven huomion puoleensa.

Kekkonen nosti aseensa ja puristi poskensa sen tukkia vasten. Varmistin naksahti tutusti, ja sormi löysi liipasimen samasta paikasta kuin lukemattomia kertoja aikaisemmin. Kiikarin ristikko hakeutui valtavan eläimen oikeanpuoleisen lavan taakse.

Presidentti pidätti hengitystään ja piipun heilunta lakkasi. Hänestä tuntui, että sydämen lyönnit saattoi yhtä hyvin kuulla kuin tuntea. Vahva etusormi puristi liipasinta rauhallisesti, ja aika pysähtyi. Laukaus lähti aivan kuten pitikin, tiedostamatta, ilman nykäisyä ja leikkasi terävästi syksyistä ilmaa.

Sekunnin murto-osan ajan presidentti näki edessään komentamansa teloistusryhmän luotien iskeytyvän punavankien rintaan Haminan valleilla 1918.

Kolmen kilometrin päässä Simo Häyhä pysähtyi kuullessaan kiväärin tutun äänen. Periaatteena hirvenmetsästyksessä oli, ettei asetta metsästyksen aikana koskaan laukaistu kuin varmasta paikasta, ensimmäisen laukauksen tuli olla kuolettava. Käytännössä jouduttiin usein kuitenkin antamaan armonlaukauksia tai jopa ampumaan haavoittumisen vauhkoonnuttamia hirviä. Senkin jälkeen oli valmistauduttava ampumaan, mikäli hirvi yllättävästi poukkoaa jaloilleen, kuten Häyhä usein oli nähnyt käyvän.

Kolme merkkilaukausta kertoi pian, että ammuttu eläin oli täysikasvuinen hirvi. Ajo oli ollut yllättävän lyhyt. Hyvä niin, sillä Kekkosen vierailu oli suuri tapahtuma metsästysseuralle.

Häyhä oli kutsuttu paikalle Äitsaareen kuuluisine koirineen ajon onnistumisen takaamiseksi. Maat eivät olleet Häyhälle tuttuja, mutta häntä oli ollut vastaanottamassa mies, joka oli tutustuttanut hänet maastoon.

Ennen jahdin alkua Kekkonen oli tunnistanut Häyhän ja tervehdittyään lämpimän tuttavallisesti kysellyt tämän kuulumisia. Lyhyesti Häyhä oli vastaillut, mutta Kekkonen oli ollut hyvällä tuulella ja ihmetellyt Häyhän viimevuosien kettusaaliita.

-Mukava mies, ajatteli Häyhä ja nosti katseensa taivaalle.

Sen sinessä oli jotain samankaltaista, kuin yli kaksikymmentä vuotta sitten, syksyllä 1939.
                                                           
                                                                   ***

Talvisodan sotilas, tarkka-ampuja
Simo Häyhä, syntyi Rautjärvellä 17.12.1905, kuoli Haminassa 1.4.2002. 

Häyhästä on kirjoitettu myös kirja:
Tapio Saarelainen, 2006. Sankarikorpraali Simo Häyhä. Apali, 2006. ISBN 952-5026-52-3.

https://www.simohayha.fi/ 

Suomalainen poliitikko, Suomen 8. presidentti, lakitieteen tohtori.
Urho Kaleva Kekkonen, syntyi Pielavedellä 3.9.1900, kuoli Helsingissä 31.8.1986.
"Lukiolaisena Kekkonen liittyi Kajaanin suojeluskuntaan ja osallistui Suomen sisällissotaan Kajaanin sissirykmentin mukana valkoisen hallituksen joukoissa. Hän osallistui muun muassa Kuopion, Varkauden, Mouhun ja Viipurin taisteluihin, sekä johti Haminassa yhdeksän punaisen teloittamista." 
(Lainaus Wikipediasta.)

No comments:

Post a Comment