31 October 2015

Suomalainenkin merimies on aina ollut laulun arvoinen.

KIRJAILIJA: Valkeila, Erkki. 1896 - 1964.
TEOS: Itää kiertämässä. Suomalaisten merimiesten parissa maailmalla.

JULKAISIJA: Arvo A. Karisto Oy. Hämeenlinna. 1945.



Sulo oli rintamaveteraani ja isäni. Hän oli syntynyt 1923 Rautalammilla ja kuoli 2012 Kolarissa.

Sulon elinaikana en tullut kirjoittaneeksi hänen elämänkertaansa. Perheessä kuulimme hänen sotakokemuksistaan Tali-Ihantalan Konkkalanvuorella ja Ylitornion Aavasaksalla -  hän itse tykitti niillä meitä ja muita mahdollisia kuulijoitaan. Meillä oli myös ihmeteltävänä muutama sodanaikainen valokuva. Kuvista erikoisin oli ryhmäkuva, jolle olimme antaneet nimen "Laivaston kokki-ja stuerttikoulu".

Sulon kuoleman jälkeen heräsin selvittämään, oliko isälläni ollut merimiesuraa. Tämä tapahtui sattumalta suurin piirtein samoihin aikoihin, kun sukututkijana löysin tuntemattomiksi jääneitä isäni serkkuja. Hannes-enon pojista oli kasvanut sekä merimiehiä että satamajätkiä.

Tilasin Sulon kantakortin. Minulle selvisi, että Lapin sodan jälkeen hän todellakin oli liittynyt eli värväytynyt merivoimiin. Sulon laivastovuosia olivat 1947 - 1949.

Nyt sitten luen suomalaisista merimiehistä ja merenkulusta. Etsin käsiini merimiesaiheisia tarinoita ja laivastosta kertovaa tietokirjallisuutta. Laivat ja niiden kuvat kiinnostavat aivan eri tavalla kuin ennen. Suomalainen merenkulku, kauppalaivastot varsinkin ennen Krimin sotaa (1853 - 1856), merenkulun menneisyys - kaikki kiinnostaa...Lapsena sain isältäni joululahjaksi ns. laivavalaisimen. En ikinä olisi uskonut, että jonakin päivänä Sulon kuoleman jälkeen "valaisin heräisi henkiin".
Näin on kuitenkin käynyt. Tämä valaisin ohjaa juuri minua kohti uusia maailmoja...





Erkki Valkeilan teos "Itää kiertämässä" oli löytö! Lukukokemus oli mukava, kiitollinen, lempeä ja puhutteleva. Erityispalkinnon annan kuvaukselle, joka tuo merimiesten terveiset esimerkiksi Intian Kalkutasta niihin aikoihin, kun Suomi julistautui itsenäiseksi 1917.

Tässä ensimmäinen lainaus matkaterveisistä Erkki Valkeilan sanoin.

"Tämän matkan kestäessä kapteeni Lind jätti luettavaksemme Hongkongista ostamansa numerot South China Morning Postia, kun me emme olleet Hongkongissa päässeet maihin. Hän osoitti meille kolmen rivin sähkösanomaa Helsingistä ja onnitteli meitä kädestä pitäen, sillä Suomi oli joulukuun 6 p:nä julistautunut itsenäiseksi. Tultuamme Hongaysta Singaporeen purkamaan brikettilastiamme janosimme lisää uutisia ja hommailimme käsiimme kaikkia lehtiä niin kauas taaksepäin kuin myyjiltä saimme, mutta mitään enempiä tietoja emme nähneet."

"Joka tapauksessa olimme tyytyväisiä laivayhtiön johtomiehiin sen vuoksi, että he olivat näissä olosuhteissa päättäneet lähettää meidät yhä eteenpäin, Kalkuttaan. Meillä ei ollut nyt halua joutua Vladivostokin lähellekään."

"Kalkutassa saimme jo kuulla lisää uutisia. "Kansalaissota Suomessa" oli ensimmäinen otsake, joka pisti silmäämme. Uutinen oli lyhyt, mutta selkeä. Siinä puhuttiin Tornion taistelusta ja ilmoitettiin, että kenraali Mannerheim oli ottanut haltuunsa ylipäällikkyyden. Sellaiset tiedot eivät olleet omiansa kohottamaan mieltä. Kukaan ei tiennyt, oliko "sellainen Mannerheim" kala vai lintu. Mutta toistaiseksi tietoa Suomen itsenäisyydestä ei ollut peruutettu."  (Valkeila, Itää kiertämässä, sivu 169)

Tässä kohtaa sain päähäni, että "minäpäs dramatisoin" tämän vuoden 1917 itsenäisyysuutiseen liittyvän tekstin niin, että saan tehtyä koulumme itsenäisyysjuhlaan lapsille sopivan merimiesaiheisen esityksen. Näin teen. Käytän Valkeilan tekstiä. Esiintyjäni ovat  7-vuotiaita ekaluokkalaisia.

Toinen otteeni samasta aiheesta löytyy sivulta 178.

"Mutta me luimme joka päivä uskollisesti Statesmanin ja Englishmanin, Kalkutan suurimmat lehdet, ja saimme niistä tietää, että Suomessa tosiaankin tapeltiin. Kenraali Mannerheim mainittiin toisen puolen päänä ja kenraali Kaljunen toisen puolen, mutta kului pitkän aikaa ennen kuin tiesimme, mitä puolta kumpikin oli. Yhtä mieltä olimme siitä, että venäläisiä sieti rökittää, ja Lukkarisen Kalle ilmaisi yleisen mielipiteen lausumalla, ettei ruotsikoillekaan hyvä selkäsauna pahitteeksi olisi...
Mutta kovin meitä kiusasi päivä päivältä toistuva otsikko: Suomen kansalaissota. Eikö peijakas, siellä kotona sitten annetakaan venäläisille eikä ruotsikoille? Keskenäänkö ne perhanat nyt taas tappelevat, kuten ovat tapelleet läpi historian kulun? Asia pysyi meille hämäränä."


Valkeilan kirjoista se, jonka siis nyt olen lukenut, "kertoo suomalaisten merimiesten kokemuksista ensimmäisen maailmansodan lopussa ja sen jälkeisinä sekavina vuosina mm. Venäjän Kaukoidässä." (Sitaatti on Kari Tapio Mäkeläisen.)

Kirjailijaksi en Erkki Valkeilaa arvannut vielä siinä vaiheessa, kun "kiersin hänen mukanaan itää" - onhan hän tarinan "minä" eli Suomesta merelle tienaamaan "karannut" nuori pojankloppi.

Herra Google kuitenkin paljasti hänet minulle kunnon kirjailijaksi - erityisesti Kariston omaksi.

Valkeila aloitti uransa jokseenkin poikkeuksellisella työllä, sillä vuonna 1940 hän teki Karistolle palveluksen luetteloimalla kaikki yhtiön julkaisemat kirjat ajanjaksona 1900 - 1940 (Karisto Oy:n kirjat 1900 - 1940). Muutaman vuoden kuluttua, eli 1945, Karisto sitten julkaisi Erkki Valkeilan ensimmäisen teoksen tämän merimieskokemuksistaan.

Valkeilan alkuperäinen sukunimi oli vuoteen 1935 asti Wallenius. Hän oli syntynyt 21.10.1896 Kuusankoskella ja hän kuoli Hämeenlinnassa vuonna 1964. Hänestä tuli kirjailija ja kääntäjä, ja hän käytti itsestään myös nimeä Valkeala.

Kirjahyllyssäni on englanninkielinen pokkari nimeltä The Coral Island. R.M. Ballantyne on teoksen kirjoittanut, mutta tämän Korallisaari-teoksen (WSOY, 1918) kääntäjää en olisi edes arvannut. Nyt tiedän, että Valkeila käänsi monta muutakin mukavaa kirjaa nimimerkillä Valkeala.

 Valkealan suomentamia kirjoja ovat:
*Edgar Wallace: Sandi (Gummerus, 1923)
*Edgar Wallace: Joen kansa (Gummerus, 1924)
*Kristoffer Kolumbus: Amerikan löytöretken päiväkirja. (Karisto, 1950) Myös johdanto ja selitykset Valkeilan.
*Mark Twain: Tom Sawyer salapoliisina: Huck Finnin kertomus. (Karisto, 1950)
*Maksim Gorki: Kain ja Artem, viisi kertomusta. (Karisto, 1951)
*Mohandas K. Gandhin ajatuksia, valinnut ja suomentanut Valkeila. (Karisto, 1955)
*Anton Tsehov: Hepsakka, suomentaneet Silvanto ja Valkeila. (Karisto 1957)

Ja vielä lista Valkeilan omista kirjoista:
Seikkailemassa Aasian rannoilla: nuoren miehen kokemuksia maailmalla. (Karisto 1946)
Hauskaa joulua! joulu- ja joulun kertomuksia kahdeksan vuosisadan ajalta. Koonnut Erkki Valkeila, (Karisto,1947).

2 comments:

  1. Isoisäni toimitti myös lasten joulukirjoja. pikku prinssit ja prinsessat tulivat tutuiksi.

    ReplyDelete
  2. KIITOS! Millä nimikkeillä voisin yrittää etsiä niitä antikvaareista? Katariina

    ReplyDelete