30 joulukuuta 2013

Sisaruus. Ydintä ja pintaa yhdessä.

Pia Kaulio & Hanna Svennevig (2008).
SISARUUS. Rakkautta, vihaa, kateutta.
Minerva Kustannus Oy.
"Tämä kirja on omistettu kaikille siskoillemme."

























Sain kirjan joululahjaksi siskoltani. Kirja on hyvä puheenvuoro siskojen välisestä sisaruudesta.

Tämä lahja oli minulle hyvin mieleinen, ja siitä tuli merkittävä kirja minulle. Ainoa näkökulma, jonka tarkastelua jäin kaipaamaan, oli sielunsisaruus.


Olen itsekin antanut ainoalle siskolleni lahjaksi sisaruutta kuvaavia kirjoja.Tämä oli erilainen.

Sisaruudesta kirjoittavat naiset ovat Pia Kaulio, kuntoutuspsykologi, ja Hanna Svennevig, psykologian tohtori. Mielenkiintoista on myös se, että Kaulion aikaisempi teos on Naimisissa narsistin kanssa (2006), ja Svennevigin Kehontuntemuksesta itsetuntemukseen (2005).



Kirjoittajat sanovat jo kirjansa kannessa, mitä sisaruus on. Se on rakkautta, vihaa, kateutta. Onneksi rakkaus sentään on listalla ensimmäisenä.


Minulle sisaruus on ehdottomasti vain rakkautta. Kaiken olevaisen syvin ulottuvuus on ydin, ja se on puhdasta, pelkkää, sanatonta rakkautta. Vaikka mitä tapahtuisi, sisaruus on minulle syvää rakkautta. Uskon, että sisaruus on tarkoitettu rakkauden kouluksi, sillä kaikki päivittäinen, mikä sisaruuteen kuuluu, on pintaa - ikään kuin koulua...


Kaulio ja Svennevig puhuvat tai antavat erään siskonsa menettäneen siskon (ehkä toinen kirjoittajista) puhua rakkautta käsittelevässä päätösjaksossa ytimestä. "Mutta vaikka ei aina tiedä, miten toinen on päivänsä viettänyt, tai vaikka olisi pidemmänkin aikaa olematta yhteydessä, silti tuntee toisen täsmälleen. Tuntee sen juuren, ytimen, ja kun tapaa, puhuu ydin ytimelle ja kaikki päivittäinen on vain pintaa." (lainaus sivulta 159 alkaen)


Siskonsa liian varhain menettänyt sisko puhuu edelleen: "Sisaruuden antama ymmärrys ja ydintunteminen on se, mitä eniten arvostan sisaruudessa. Jaettu historia. Yhteiset muistot, pettymykset, pelot ja ilot."  Hyvistä ystävistä tämä sisko sanoo esimerkiksi näin: "Pidän eri lailla läheisinä niitä ystäviäni, jotka olen tuntenut kouluikäisestä tai jopa alle. He tuntevat ytimeni niin hyvin, että he ovat lähimpänä sitä, mitä sisarussuhteesta kaipaan. Miksi se ikä on niin tärkeä? Että joku tuntee lapsiminän? Aikuinen minä on kuitenkin vain osa minua, tämän päivän pinta, ja jos tuntee vain sen, ei tunne kaikkea."



Jaan ehdottomasti mielelläni kaiken se, mistä Sisaruus -kirjan kirjoittajat puhuvat. Sisaruuden pintaa ovat suhteet eri ikäkausina, isosisko kasvattajana, veljen rooli siskojen keskellä, syyllisyyden monet kasvot, häpeä, vertailu, sisaruksen sairaus, kateus, sensuuri, riitely ja välirikko. Ainoa näkökulma, mikä tästä kirjasta puuttuu, on sielunsisaruus.



Kirjoittajat eivät puhu kirjassaan sielunsisaruudesta, vaikka ilmiselvästi he tietävät olevansa toisillensa sielunkumppaneja. "Olimme tunteneet toisemme vasta kolmisen vuotta, mutta meitä yhdisti työtoveruuden ja ihmisyyttä tutkivan ammattimme lisäksi lähes aavemaiselta tuntuva elämänkulun samankaltaisuus. Kun kohtasimme ensimmäisen kerran, molemmista tuntui kuin olisimme tavanneet vanhan tutun pitkästä aikaa. Ehkä tapasimme itsemme toisessa. Ehkä siksi tuntui luontevalta kirjoittaa yhdessä kirja sisaruudesta ja sielunkumppanuudesta." 




Minulle sielunsisaruus on arkista totta, sillä jaan kaiken muun paitsi sängyn sielunsisareni kanssa. Hän on serkkuni, jonka löysin Amerikasta sukututkimusta tehdessäni, ja joka kolmisen vuotta sitten muutti "takaisin koti-Suomeen". Asumme samassa talossa sisaruksina. Isovanhempamme olivat sisaruksia, ja kiistaton (mutta joillekin kiusallinen) tosiasia on, että tunnen hänet sielunsisarekseni, en kumppanikseni. Meillä ei ole yhteistä lähiperhehistoriaa, sen sijaan meillä on mielestäni syvempi yhteys - se on yhteinen sukupolvihistoria. Itseäni en hänessä ole tavannut. Olemme hyvin erilaisia. Hän vain yksinkertaisesti tuntuu sielunsiskolta. Sitä hän siis minulle on. Silti suhteeni ainoaan biologiseen siskoon ei ole etääntynyt tai muuttunut pinnalliseksi. Näin ajattelen.


Rakkaudella,
Katariina-sisko

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti