28 December 2012

Olemmeko arkoja enkelikokemustemme suhteen?

Nina Ramstadius.
Enkeli lensi ohi. Suomalaisten enkelikokemuksia.
Gummerus Kustannus Oy. 2005.

Nina Ramstadius on koonnut yhteen suomalaisten enkelikokemuksia. Yhteyden suomalaisiin hän sai lehti-ilmoitusten ja -haastatteluiden avulla. Joidenkin elämysten hän sanoo olevan peräisin omasta lähipiiristään.

Enkelikokemuksista elämyksenä Ramstadius kirjoittaa lukijalle: "Häivähdys tuonpuoleisesta on mullistava ja sykähdyttävä kokemus, joka jättää jälkensä ihmiseen. Hetki on kaunis ja rauhallinen eikä se unohdu, vaan siihen voi palata yhä uudelleen. Ymmärrämme silloin, että emme ole milloinkaan yksin."

Olen kirjoittanut aiemmin Lorna Byrnen enkelikirjojen merkityksestä itselleni. Vasta ne avasivat polun "tässä ja nyt" vaikuttavaan enkelimaailmaani, vaikka vielä en olekaan itse saanut kokea enkeliäni. Sen sijaan yksi aikuisista lapsistani on varhaislapsuudessaan kokenut enkelinsä ja kertonut siitä minulle. Minun on siis aika helppo muistuttaa häntä (ja itseäni), että emme todellakaan ole milloinkaan yksin.

Ramstadiuksen Enkeli lensi ohi -kirja on täynnä eri-ikäisten suomalaisten enkelikokemuksia. Itselleni Toivo Pekkasen kirja Lapsuuteni on se teos, josta löysin ensimmäistä kertaa hienon kuvauksen lapsen omasta enkelikokemuksesta. Ramstadiuksen kirja alkaa jaksolla Lapsuudessa koettua, mikä osoittaa todeksi sen, että myös lapsen kokemus on kokemuksena hänelle tosi ja sykähdyttävä. 

Seuraavaksi kopioin otteen Ramstadiuksen kirjan alkuun lainaamasta tarinasta, koska se puhutteli eniten.

Jalanjäljet hiekassa (Tuntematon)

"Tyttö näki unen, jossa hän käveli rannalla enkelinsä kanssa. Yhtäkkiä taivaalle alkoi ilmestyä tapahtumia hänen elämästään. Sen jokaisen vaiheen kohdalla hän huomasi hiekassa kahdet jalanjäljet, omansa ja enkelin.
Kun tytön tähänastisen elämän viimeisinkin tapahtuma oli kulkenut hänen silmiensä editse, hän tarkasteli hiekkaan jääneitä jälkiä. Silloin hän huomasi, että hänen elämänsä polulla näkyivät usein vain yhdet jalanjäljet - ja juuri silloin, kun hänellä oli ollut kaikkein vaikeinta. 

Tämä kiusasi häntä, joten hän kysyi asiaa enkeliltään: "En ymmärrä, miksi jätit minut juuri silloin, kun olisin tarvinnut sinua eniten? Enkeli vastasi: "Rakas lapseni, silloin minä kannoin sinua sylissäni."


Ramstadiuksen kirja vahvistaa näkemyksiäni suomalaisten perinteisestä enkeliuskosta. Monet meistä uskovat jollakin tasolla enkeleihin mutta myös siihen, että vain "erikoinen" ihminen voi nähdä niitä. Lisäksi tähän teokseen kirjatut kokemuskuvaukset saavat lukijan luulemaan, että enkeli useimmiten liittyisi kuolemaan, menetykseen, suruun ja pelkäämiseen.

Mielestäni Ramstadiuksen kirja kuitenkin puoltaa julkaisuaan, sillä "häivähdys tuonpuoleisesta on mullistava ja sykähdyttävä kokemus, joka jättää jälkensä ihmiseen". Monet kirjan kertojista päättävätkin tarinansa sanomalla: "Jostain syystä en ole kertonut asiasta kenellekään ennen kuin nyt".



Kuvateksti:
Luin Ramstadiuksen kirjan suomalaisten enkelikokemuksista, koska Sandi oli antanut sen joululahjaksi eräälle perheenjäsenellemme. Kun olin lukenut ja aloin kirjoittaa aiheesta, keskustelimme niitä ja näitä enkeleistä. Yhtäkkiä muistin yllä olevan, Sandin ottaman valokuvan. Sain kuulla, että kuvassa on valopalloja eli enkelipalloja (orbs). Pöydällä on kynttilä ja itselleni täksi jouluksi ostama enkelipallo (enkeli lumisateessa). Pidän tästä kuvasta paljon. Minulle nuo pallot ovat kotiimme jouluksi tulleita rakkauden suojelusenkeleitä.

No comments:

Post a Comment